Inka - Tarinoita onnistumisista by Valtti Työpaja

Julkaisun toteutuksesta on vastannut Valtti-työpajan VT-Sanomat toimitustiimi. VT Sanomat@outlook .com Kankaanpään Aikuiskoulutussäätiö sr.

Johdatus tarinoihin Onnistuminen, samoin kuin menestyminen, on hyvin yksilöllistä. Toiselle sanasta ”onnistuminen” tulee mieleen jonkun asian saavuttaminen, toiselle jo pelkkä yrittäminen on onnistumista. Samoin on menestyksen kanssa. Tähän hetkeen voimme määritellä onnistumisen itsensä haastamisena, oman mielen ylittämisenä sekä oven avaamisena jonnekin, joka ei ole tuttua ja turvallista. Loppujen lopuksi harvat meistä kulkevat määrätietoisesti suorinta reittiä kohti tavoitteita. Useimmat taitavat edetä pikkupolkuja – välillä eksyen – polvetkin ruvella. Mutta eikö niin olekin parempi? Elämä on mielenkiintoisempaa ja yllätyksellistä. Saat reppuusi paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä. Tässä julkaisussa voimme lukea tarinoita onnistumisesta – erilaisista poluista. Jokainen tarina on erilainen, aivan kuten ihmisen elämä. Yhdistävä tekijä on se, että jokainen on uskaltanut avata oven tuntemattomaan, voittanut pelkonsa ja epävarmuutensa – löytänyt oman tien. Kannustus, ohjaus ja tuki auttavat tässä matkassa. Ota pallo vastaan!

Sisältö • • • • • • • • • • • • • • •

Allin tarina Alexin tarina Minnan tarina Kallen tarina Suvi-Päivin tarina Teron tarina Elinan tarina Kirsin tarina Janeten tarina Eijan tarina Mikaelan tarina Game Devn tarina Timon tarina Ellan tarina Jari-Pekan tarina

s. 4 s. 6 s. 8 s. 10 s. 12 s. 14 s. 16 s. 18 s. 20 s. 22 s. 24 s. 26 s. 28 s. 30 s. 32

Allin tarina Olen Alli, 21 v. Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 2018. Perheeseeni kuuluu mies, pieni koira ja kaksi kissaa. Vapaa-aikani vietän tehden mitä milloin huvittaa. Saatan lukea, valokuvata, piirtää, ommella tai kutoa villasukkia. Käyn ratsastamassa ja silloin tällöin soittelen mieheni ja sisarusteni kanssa. Töissä olen ollut monenlaisessa paikassa, osa on ollut aika lyhyitä hommia. Olen ollut tarjoilijana, jakanut mainoksia, ollut suomen kielen kurssilla avustajana, kaupungin puutarhalla kesätöissä, maatilalla kesätöissä, tehnyt vähän siivoushommia ja ollut vanhusten palvelukodissa lähihoitajan hommissa. Sitten jouduin työttömäksi. Olin työttömänä aika pitkän aikaa. Sinä aikana mietin myös opiskelun mahdollisuutta. Ajattelin, että olisi aika mukavaa opiskella valokuvaajaksi. En kuitenkaan oikein tiennyt, mitä minun pitäisi tehdä, että voisin opiskella. Tässä vaiheessa TE-toimistosta soitettiin ja ehdotettiin, että menisin Valttiin työkokeiluun. Se voisi kuulemma selkiyttää suunnitelmia ja saattaisin päästä tekemään jotakin, mikä minua kiinnostaa. Suostuin työkokeiluun. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta tulin yllättymään positiivisesti. Työkokeiluni aikana pääsin opettelemaan paljon uutta. Opettelin kuvanmuokkausta, tein käyntikortteja ja opin muutenkin tietokoneista paljon asioita. Täytyy myöntää, että minä ja tietokoneet emme ole olleet aikaisemmin kovin hyvissä väleissä, mutta työkokeilun aikana opin jopa tykkäämään niistä. Valtissa oli mukava olla, työkaverit olivat kaikki kivoja. Koin, että minut otettiin mukaan porukkaan ja minua arvostettiin sellaisena kuin olen. Se on oikeastaan ollut melkein parasta koko työkokeilujaksollani. Sain myös rohkeutta lähteä tosissani ajattelemaan opiskelua koskevia suunnitelmiani. Vielä vähän aikaa sitten en oikein nähnyt edessäni muita mahdollisuuksia kuin tehdä työtä, josta en pitänyt ja olla muun aikaa työttömänä. Mutta sitten sain ohjausta opiskelusuunnitelmiini liittyen ja eteeni aukesi muita mahdollisuuksia. Selvisi esimerkiksi, että minun kannattaisi opiskella oppisopimuksella. Minulle ehdotettiin hienoa järjestelyä. Voisin olla Valtissa oppisopimuksella valokuvaajaksi ja samalla toimia sisällöntuottajana. Se oli niin mahtava mahdollisuus, että tartuin siihen tietenkin heti. Olen iloinen, että tulin Valttiin. Minulla on suunnitelmissa aloittaa oppisopimuksella Valtissa vuoden alusta. Tämänhetkinen tilanteeni elämässä on loistava - paljon hienompi kuin olisin osannut kuvitella. Tulevaisuus työn suhteen näyttää minulle kirkkaammalta kuin koskaan aikaisemmin. ” Minut otettiin mukaan porukkaan ja minua arvostettiin sellaisena kuin olen. ”

Alexin tarina Alex on syntyään Lahdesta, mutta asunut vuodesta 2001 asti Kankaanpäässä. Takaisin Lahteen hän muutti opiskelun myötä eli tieto- ja tietoliikennetekniikkaopinnot alkoivat elokuussa 2016. Opintoihin kuuluvan työharjoittelun Alex suoritti Valtti-pajalla työvalmentaja Esa Viitasen ohjauksessa. Alex sai ICT-asentajan tutkinnon suoritettua helmikuussa 2019. Opintojen jälkeen Alex aloitti sähköalan opiskelun Kankaanpään Sataedussa maaliskuussa 2019. Kuitenkin sähköala ei ollut Alexin ”juttu”, ja vajaan vuoden opiskeltuaan hän aloitti Valtissa Mediapajalla. Korona katkaisi kuitenkin työjakson – kesällä pystyi etänä tekemään tehtäviä. Valtti aukesi uudelleen elokuun alkupuolella ja noin 2 kk Alex teki hommia eSportin tiloissa; työt olivat lähinnä tietokoneiden huoltoa. Esa Viitanen kysyi, mitä Alex haluaisi ”oikeasti” tehdä työkseen – kiinnostus oli tietotekniikkaan. Alex pääsi tutustumaan IT-Pajalle; kahden viikon tutustuminen muuttui työkokeiluksi ja oppisopimuksen myötä Alex on nyt palkkatyössä. Oppisopimuksen osapuolet Alexin lisäksi ovat IT-Paja – työnohjaajana Jari Poutala – sekä oppilaitoksena Porin Winnova. Opiskeluala on 2-vuotinen tieto- ja viestintätekniikka. Ala on jatkuvasti muuttuva ja on seurattava jatkuvasti kehitysvirtauksia ja kehityttävä työssä niiden mukaisesti. Alalla tarvitaan erilaisia ammattilaisia järjestelmien ja laitteiden rakennus-, asennus- korjaus-, huolto- ja kunnossapitotehtäviin. Myös yrittäjäksi alkaminen on alalla mahdollinen.

Työtehtävät ovat moninaiset; niihin kuuluu mm. tietokoneiden huolto ja korjaus, mobiililaitteiden korjaus (näytön vaihdot, akun vaihdot, latausporttien vaihdot jne.), digineuvonta ja käyttöopastus, nettisivujen ja verkkokaupan suunnittelu ja toteutus. Samoin yritysten auttaminen kaikissa IT-maailman asioissa. Alexin työaika on arkisin klo 9-17. Jos on tarpeen, tehdään ylitöitä myös viikonloppuisin. Töitä saattaa olla siten 50 tuntia viikossa. IT-Paja on unelmatyöpaikka – se on Kankaanpäässä ja sitä jopa tarjottiin. Kuin lottovoitto olisi osunut kohdalle. Koulu ei ole Alexille oikea oppimisympäristö. Tavoite on, että työnohjaaja Jari pystyy toimimaan opettajana ja apua otetaan ulkopuolelta tarvittaessa. Tekemällä oppii. Mielenkiintoinen työ ei tunnu raskaalta, aika kuluu nopsaan töissä ja päivät loppuvat kesken. Joulukuussa on edessä kaksi näyttöä: tieto- ja viestintätekniikan perustehtävät ja tietoteknisen ratkaisun myynti. Näytöt koskevat tietokoneita, joten ne sujunevat hyvin. Koulutuksessa on edessä ohjelmointi eli aloitetaan ohjelmoinnin perusteista. Ohjelmointia tarvitaan joka jutussa. Varsinkin mobiilisovellusten ohjelmointi on haastavaa. Harrastuksiin Alexilla ei nykyisin jää aikaa. Kamppailulajit ovat jääneet taka-alalle; nyrkkeilyvastus on kylläkin hankittu. Kuntoilu on siirtynyt salille, jossa käydään viisi kertaa viikossa. Tulevaisuuden toiveisiin on jäädä IT-Pajalle opiskelun jälkeen. ” IT-Paja on unelmatyöpaikka - se on Kankaanpäässä ja sitä jopa tarjottiin. Kuin lottovoitto olisi osunut kohdalle. ”

Minnan tarina Minna Tervalahti on 47-vuotias ja 8-vuotiaan Vilman äiti. Koulutustaustaltaan hän on ravitsemistyöntekijä (1991 Kankaanpään ammattikoulu), ravintolatarjoilija ja laitossiivooja. Minna on myös suorittanut hierojakoulutuksen Karkussa sekä luontaishoitoja luontaisterapiaopistossa (2001-2003 Annikki Kulmala). Luontaishoitoja ovat vyöhyketerapia, shiatsu ja tietoa ravinnosta ja yrteistä. Minna on myös valmistunut joogaohjaajaksi Suomen Joogaopistosta (2007-2009) ja jäsenkorjaajaksi Ilmajoelta (2014-2018). Minna on työskennellyt mm. Patajussissa, A-kodilla keittiötehtävissä ja tehnyt sijaisuuksia Jämijärven vanhainkodilla. Kokemusta keittiötöistä ja ruuanlaitosta siis löytyy. Minna aloitti Valtin pajakeittiössä elokuussa 2018 ja siellä vierähtikin reilu vuosi. Työssä sai käyttää omaa luovuutta ja se oli vapaampaa kuin moni muu keittiötyö. Valtissa Minna ohjasi myös suosittuja joogatunteja kerran viikossa. Pajajakso kohotti itsetuntoa - itsevarmuutta tuli lisää. Kaiken kaikkiaan Valtti-aika oli myönteinen kokemus. Joulukuussa 2019 alkoi henkilökohtaisen avustajan työt. Minnan avustettavana on pyörätuolissa oleva, 79-vuotias mies. Työ sisältää ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä, siivousta sekä puiden kantamista takkaa varten. Kestää oma aikansa, että molemminpuolinen luottamus syntyy. Kodin avainta ei hevin luovuta vieraalle ihmiselle. Samoin työssä on otettava huomioon läheiset kuten sukulaiset. Työt jatkuvat henkilökohtaisena avustajana eli työtä on neljänä päivänä viikossa (ma-to). Minna käy myös tekemässä hierontoja Satatuuli -osuuskunnan kautta. Maanantai-päivisin hän on ollut joogaohjaajana Jämijärvellä. Minna asuu maatilalla, jossa on hevosia (siitosoreja, -tammoja ja ravihevosia) – sekä lämminverisiä että suomenhevosia. Lähellä sydäntä ja tulevaisuuden haaveena on hierontatyö ja luontaishoidot sekä hyvinvointiin liittyvä jooga. Sitä hän myös harrastaa eli käy Honkajoella Hilla Saarisen vetämässä joogassa. Kunhan Vilma-tyttären saa isommaksi, ehkä on uusien tuulien aika. ” Pajajakso kohotti itsetuntoa – itsevarmuutta tuli lisää. ”

Kallen tarina Kalle Vähäsantanen on 26-vuotias nuorimies. Koulutuksena tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto (2011 syksy- 2014 kevät Sataedu, Kankaanpää). Tällä hetkellä Kalle opiskelee rakennusalalla aikuiskoulutuksessa. Opinnot alkoivat 2019 ja valmistuminen on 2021 alkupuolella. Tutkinto on näyttöä vailla valmis. Armeijaan Kalle meni heinäkuussa 2014. Armeijan jälkeen Kalle oli vuoden työttömänä. Sen jälkeen hän tuli Valtin Mediapajalle treenaamaan ATK-taitoja ja jatkoi samassa paikassa kuntouttavassa työtoiminnassa. Työt jatkuivat puolen vuoden palkkatuella media-assistenttina. Töihin kuului mm. yritysten verkkosivujen muokkaaminen ja päivittäminen, mainokset yrityksille, ruokahausta huolehtiminen ja muiden pajalaisten sekä henkilöiden ATK-ongelmissa auttaminen. Valtissa Kalle oli muutenkin monessa mukana. Esimerkiksi lan-pelitapahtumissa auttamassa ja järjestämässä asioita, virkistysreissuilla juttelemassa tulevaisuudesta kaiken hauskan ohessa ja Porissa kahteenkin otteeseen antamassa vinkkejä, kuinka parantaa pajojen toimintaa tai yleisesti nuorten palveluja. Palkkatuen jälkeen työvalmentaja Harri Hiedan kautta hän pääsi SP Elementit (elementtitehtaan) haastatteluun. Se oli ilmeisen tehokas, koska töihin pääsi samantien. SP Elementit Oy valmistaa puurakenteisia suurelementtejä hallimaisiin kohteisiin (kuten katto-ja seinäelementtejä sekä runkorakenteita). Asiakkaina rakennusliikkeet ja itsenäiset rakennuttajat ympäri Suomen. Alkuvuodesta 2020 Kalle kunnosti Helsingin yliopiston juhlasalin tuoleja – työ tuli Harri Hiedan kautta. Kysymyksessä oli siis melkoinen määrä kunnostusta. Työrupeaman jälkeen Kalle palasi takaisin SP Elementit Oy:lle samoihin elementtihommiin. Työ ja koulutus ovat siis kulkeneet rinta rinnan.

Harri Hieta on ollut tukena koulutuksessa ja työnhaussa. Kalle oli kuukauden työharjoittelussa rakennusfirmassa tammikuussa 2019 eli hän haki tuntumaa, miltä rakennustyö tuntuu; onko ala sopiva. Mediapajan Esa Viitaselta sai samoin paljon informaatiota ja tukea erinäisissä ongelmissa sekä paljon motivaatiota. Valtista sai paljon tukea ja asioihin vauhtia. Eikä unohdeta Mediapajan Jani Leppäniemeä - Jani auttoi Kallea ammattiliittoon liittymisessä ja muissa paperihommissa.

Valtti-aikaa Kalle muistellee seuraavin sanoin: ” Valttiin oli mukava tulla aamulla - pilke silmäkulmassa. Sänkyyn ei halunnut jäädä nukkumaan. Mediapajalla ei ollut hiljaista hetkeä, vaan pieni puheensorina oli aina päällä. Siitä huolimatta asiat hoituivat.” Valtista Kalle sai paitsi tukea jatkopoluille myös muutaman uuden kaverin, jonka kanssa on päivittäistä kanssakäymistä ja samaten uuden harrastuksen eli frisbee golfin. Kalle uskoo myös tulleensa sosiaalisemmaksi eli varmuutta on tullut matkan varrella. Opinnot ovat loppusuoralla ja aika näyttää, mihin tie vie. Todennäköisesti SP Elementit tarvitsee raavaita työmiehiä töihin. Viherrakentaminen kiinnostaa eli sukulaisen kanssa on jo ollut projekteja, joita pulpahtelee ilmoille. Aika siis näyttää, mihin suuntaan mennään! ” Valttiin oli mukava tulla aamulla – pilke silmäkulmassa. ”

Suvi-Päivin tarina Suvi-Päivi Jokinen on 51-vuotias. Hänellä on yksi aikuinen tytär ja kolme lapsenlasta. Suvi-Päivi on kihloissa ja asuu rivitalossa Kankaanpäässä. Suurimman osan elämää Suvi-Päivi on asunut Porissa, noin kolme ja puoli vuotta asunut Kankaanpäässä. Harrastukset ovat liikunnallisia eli Suvi-Päivi pyöräilee kesällä, talvella on kuntopyörä kovassa käytössä. Uinti ja kävely ovat myös mieluisia. Suvi-Päivi on kirjaston vakioasiakas eli lukeminen on intohimo, samoin ristikot ja sudokut. Koulutustaustaltaan Suvi-Päivillä on myynnin ammattitutkinto; sen hän suoritti työn ohella ja myyjä hänestä tuli vahingossa. Myyntialan töitä tulikin yhteensä 10 vuotta – kaikenlaisissa kaupoissa. Myyntityöt lähtivät alkuun R-kioskin myyjänä hiukan yllätyksellisesti. Ennen myyntityötä Suvi-Päivin työt ovat olleet ”sekalaista seurakuntaa”; hän on ollut vähän kaikessa mukana lehdenjakelusta alkaen. ”Sitä on tehty, missä on töitä sattunut olla”. Kankaanpäähän muuttaessaan Suvi-Päivillä oli polvet huonossa jamassa. Nyt Suvi-Päiviä katsoessa on vaikea uskoa, että hänellä on ollut koko aikuisiän ylipainoa, joka yksinkertaisesti johtui liikasyömisestä. Vuosien varrella painoa kertyi lisää ja pahimmillaan oli 115 kg. Polvissa oli nivelrikko sekä terveyttä rasitti myös diabetes ja verenpaine. Suvi-Päivi pohti; ”tokkopa kukaan ottaa töihin, kun hädin tuskin pääsee kävelemään”. Kankaanpäässä Suvi-Päivi kävi Kasevalla lukemassa näkövammaisille lehteä, hetken myös reumayhdistyksellä. Se ei ollut Suvi-Päivin paikka, koska tekemistä ei ollut riittävästi. Polvi leikattiin ja toinenkin. ”Saikulla” Suvi-Päivi meni työkkäriin tiedustelemaan töitä; sieltä neuvottiin Valttiin. Valtista edelleen tie vei tuotepajalle ”kalaosastolle”. Kalastaminen onkin tuttua puuhaa, jota miehen kanssa harrastetaan: uistimet, perhot ja pilkit ovat tuttuja. ”Näpertelijälle” työ sopii myös erittäin hyvin. Työ löysi tekijänsä.

Valtti-aika on antanut sisältöä elämään ja samoin uusia ystäviä. Suvi-Päivi on ollut pajalla myös erilaisessa ryhmätoiminnassa (EMT-ryhmä, hyvinvointiryhmä ja luontoryhmä). Ystävyyssuhteet ovat tiivistyneet matkan varrella, vapaa-aikanakin pidetään yhteyttä ja puhutaan kaiken maailman asioista. Suvi-Päivi onnistui pudottamaan painoaan laihdutusleikkauksen yhteydessä; jo ennen sitä 30 kiloa. Leikkauksen jälkeen vielä 15 kiloa. Hän on ollut monelle tukena ja apuna matkalla kohti terveellisempää elämää – kuin kokemusasiantuntija. Hän kuitenkin korostaa itselle armollisuutta ja ”kukaan ei ole täydellinen”-ajatusta. Näinhän se loppupeleissä onkin. Suvi-Päivi on mielessään ajatellut, että Valtti olisi hänelle mahdollisuus työllistyä; muidenkin ajatukset ovat kulkeneet samaa rataa. Ajatukset ovat kohdanneet ja mahdollista on, että Suvi-Päivi aloittaa ensi vuonna työnsuunnittelijana tuotepajalla. Suvi-Päivi on ”peruspositiivinen” ja uudetkaan asiat eivät hirvitä; ”jos joku muukin on asian oppinut, niin enköhän minäkin”. Monesti asenne ratkaisee ja vie eteenpäin. ” Valtti-aika on antanut sisältöä elämään ja samoin uusia ystäviä. ”

Teron tarina Tero Ruuhimäki on 35-vuotias, koulutukseltaan suurtalouskokki (2004) ja ravintolakokki (2010 Aikuiskoulutus, Sataedu). Opiskeluun kuuluvan työharjoittelun hän teki Ikaalisten kylpylässä ja sen jälkeen oli siellä neljä vuotta – eli kokkaamassa aamupalat, lounaat ja päivälliset. Ikaalisten jälkeen Lumiaisella Kankaanpäässä kuusi ja puoli vuotta kokkina (lounaspöytä ja á la carte). Syksyllä Tero joutui irtisanotuksi koronan takia. Pitkään hän ei ehtinyt toimettomana olemaan, kun hän pääsi kokiksi uuteen ravintolaan (Pancho Villa) Kankaanpäässä. Sielläkin hän vastaa lounaasta ja á la cartesta. Korona-ajasta huolimatta ensimmäiset kaksi viikkoa olivat ”hallitsematonta kaaosta” ja vieläkin on väkeä riittänyt. Tero muistelee Valtti-aikaa lämmöllä. Hän tuli Valttiin noin 2006-2007 eli siis Valtin alkuvuosina. Välillä oli työharjoittelua, esim. kaupungin varastossa noin vuoden työllistettynä, mutta sitten taas takaisin Valttiin, jossa oli puuosastolla puutöitä tehden ja kasasi myös LVI-osia. Työvalmentajien Harri Hiedan ja Kalle Anttilan kanssa tuli hyvin toimeen; kaikilla oli hiukan samanlainen huumorintaju. Edelleen Harri on ystävä myös yhteisten tuttavien kautta. Parisen vuotta ennen Valttia Terolla oli ajanjakso, jolloin hän ei edes yrittänyt. Näin jälkikäteen hän sanoo ”hukkaan heitettyä aikaa”. Harri ”potki persuksille” ja sai ajatuksia miehen päähän; samoin myös työkkäristä kannustettiin ravintolakouluun. Valtti-aika toi itsevarmuutta ja virtaa tekemiseen. Paljosta on kiittäminen! Tulevaisuus ei kuitenkaan ole ravintola-alalla. Työ on kuluttavaa ja fyysisesti raskasta; monet kollegat ovat vaihtaneet sen takia alaa. Toistaiseksi kuitenkin tehdään tätä hommaa. Vapaa-aika kuluu kavereiden kanssa sekä tietokoneen ja TV:n ääressä. Lisäksi mieluisia on autoharrastus (pesut, vahaukset ym.) ja musiikki. Tero kuuntelee, laulaa itsekin ja kerää soittimia (kitaroita). ” Valtti-aika toi itsevarmuutta ja virtaa tekemiseen. Paljosta on kiittäminen! ”

Elinan tarina Olen alunperin kotoisin Kankaanpäästä, mutta asuin pitkään Tampereella, jossa opiskelin vaatetusalaa sekä asiakaspalvelua. Opintojen jälkeen Tampereelta ei heti löytynyt töitä vaatetusalalta, joten päätin palata joksikin aikaa kotikaupunkiini. Siellä päädyin kysymään Valtti-työpajan toiminnanjohtaja Niina Vekolta, olisiko heillä tarjota jotain ompelupuolelta. Tarvetta olikin – Niina ehdotti, että tulisin hetkeksi aikaa pajalle työkokeiluun ja sen jälkeen saattaisi olla myös palkkatyö tarjolla. Montaa viikkoa en ehtinyt työkokeilussa olla, kun Valtista tarjottiin palkkatyötä ompelimosta. Työhöni kuului asiakaspalvelua, muiden ohjausta sekä itse ompelutyötä. Valtissa viihdyin hyvin – työpäiväni olivat hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Ehdin olla Valtissa puolisen vuotta, josta siirryin vanhempainvapaalle, kun tyttäreni Isabella syntyi. Päätin käyttää kolmen vuoden hoitovapaan ollakseni lapsen kanssa kotona. Kolmen vuoden jälkeen oli aika palata takaisin työelämään ja Kankaanpään kaupungilta tarjottiin puolen vuoden palkkatyötä puisto- ja puutarhatyöntekijänä. Otin työn vastaan ja huomasinkin viihtyväni kyseisessä työssä todella hyvin. Puutarhatyöt ovat olleet aina harrastukseni. Aiemmin ei tullut mieleenkään, että tätä voisi tehdä työkseen. Esimieheni väläytti, että työ voisi jatkua tämän puolen vuoden jälkeenkin – jopa niin, että voisin siirtyä oppisopimukselle ja saada töiden ohella puutarhurin tutkinnon suoritettua! Tähän TE-toimisto ilmoitti, että palkkatuki voisi olla myös mahdollinen. Siinä tuli sitten kiire minun, oppilaitoksen, työnantajan sekä TE-toimiston välillä, että saatiin kaikki asiat sovittua ennen kuin puolen vuoden työsopimukseni päättyisi ja että saataisiin opinnot alkamaan mahdollisimman jouheasti päättyvän työsopimuksen perään. Nyt olen ollut Kankaanpään kaupungilla yhteensä kaksi ja puoli vuotta, josta oppisopimusta on ollut melkein kaksi vuotta. Opinnot ovat loppusuoralla ja valmistua pitäisi lähikuukausina. Työni todennäköisesti myös jatkuu oppisopimuksen jälkeen. Siitä olen hyvin onnellinen:) ” Opinnot ovat loppusuoralla ja valmistua pitäisi lähikuukausina. ”

Kirsin tarina Olen tammikuussa 32 vuotta täyttävä paljasjalkainen tamperelainen ja sittemmin Kankaanpäästä kodin löytänyt pienen lapsen äiti. Nuorempana luulin tulevaisuuteni olevan ravintolamaailmassa. Peruskoulun jälkeen hainkin hotelli- ja ravintola-alalle ja opiskelemaan pääsin haluamaani oppilaitokseen ensimmäisellä yrityksellä. Mielessä oli selkeä unelma omasta baarista. Opiskelu oli mukavaa, mutta vaikeuksia tuotti henkilökohtaiset terveysongelmat. Täysi-ikäistyttyä ja baarielämän aloitettua huomasin kuitenkin nopeasti, ettei tuo scene ole minua varten eikä itse asiassa koko asiakaspalvelutyö. Suunnitelmat tarjoilijan sekä baarimestarin ammatista ja omasta baarista päättyi. Nuoren mielen myllertäessä tuli tehtyä huonoja valintoja ilman päämäärää. Oli pitkiä työttömyys- ja sairaslomajaksoja. Välillä oli myös lyhyitä työjaksoja. Olin muun muassa puutarhurin apulaisena sekä tekemässä loppusiivousta uuteen asuinrakennukseen Tampereen keskustassa. Olin myös kuntouttavassa työtoiminnassa Silta-Valmennuksen Taitopajalla. Siellä pääsin käyttämään luovaa osaamistani ja kädentaitojani, kun minua pyydettiin tekemään hahmoja Herra Hakkaraisen taloon Sastamalaan. Taitopajan aikana hain opiskelemaan käsi- ja taideteollisuusalaa Treduun. Sain kuin sainkin opiskelupaikan ja minusta piti tällä kertaa tulla hopeaseppä -artesaani. Ensimmäinen vuosi meni kuin siivillä, mutta toisena opiskeluvuotena aloin jäädä tehtävissä jälkeen ja koin jonkinlaisen “burn outin”. Olin tämän takia loppuvuoden sairaslomalla, jonka aikana ostin ensimmäisen koirani. Koira auttoi suuresti tuomalla elämään taas mielekkyyttä ja tekemistä. Kouluun palatessa ehdin opiskella vain muutaman kuukauden, kun sain tietää odottavani lasta. Koulutöitä tehdessä käytössä oli aineita, jotka voisivat olla sikiölle haitallisia, joten opinnot piti taas laittaa jäihin. Pari vuotta vietin lapsen kanssa kotona ja otimme toisenkin koiran. Tuolloin asuimme lähiössä Hervannassa. Lapsi aloitti päiväkodin ja minä taas kerran opiskelut. Lapsi oli paljon kipeänä ja poissaoloja kertyi - opiskelu alkoi taas tuntua mahdottomalta. Talveen 2018 asti olin oppilaitoksen kirjoilla, mutta mielessäni olin jo muualla. Kolmas koira - tuon oman ensimmäisen urokseni pentu - oli syntymässä ja kotiutumassa meille maaliskuussa. Kolme koiraa ja kerrostalo lähiössä ei kuulostanut sopivalta yhtälöltä, joten aloin etsiä parempaa asumismuotoa. Tampereen hintataso oli turhan kallis ja tarjontaa vähän, joten aloin etsiä myös Tampereen ulkopuolelta.

Kävimme katsomassa asuntoja mm. Urjalassa ja Porissa, kunnes löysimme etsimämme Kankaanpään Lohikosta, vanhan tiilitehtaan alueelta. Taloa ympäröi metsä ja pelto ja pihassa on jopa uimakelpoinen lampi. Rauhallinen paikka kasvattaa lasta ja koiria. Syksyllä lapsi sai varhaiskasvatuspaikan päiväkodista ja itse menin työkkärin kautta Valtti-pajan uravalmennukseen. Valmennus sisälsi kuukauden teoriajakson, jonka aikana mm. opimme, kuinka tehdä mielenkiintoinen CV ja työhakemus sekä kävimme läpi henkilökohtaisia tavoitteita ja rajoitteita. Uravalmennukseen sisältyi myös kuukauden pituinen työkokeilujakso yrityksessä. Itse päädyin uravalmentaja Harri Hiedan vaimolle Päiville Wanhaan Vakkaan, kankaanpääläiseen perheyritykseen, joka on erikoistunut julkisten tilojen sekä vanhojen huonekalujen entisöintiin ja verhoiluun. Siellä pääsin entisöimään Alvar Aallon suunnittelemia Finlandia -talon tuoleja. Nojatuoleja oli yhteensä 46 kpl; työmäärä oli siis iso, joten vietinkin Wanhassa Vakassa työkokeilussa seuraavat puoli vuotta. Vakituista työtä en tämän jälkeen kuitenkaan löytänyt, joten palasin Valttiin. Sieltä kerrottiin mahdollisuudesta työllistyä heille puoleksi vuodeksi palkkatuella. Asiat lähtikin etenemään vauhdilla, kun aloitin työn Valtissa sitten syksyllä 2020. Työni oli pääsääntöisesti jigien eli kalastusvieheiden kokoonpanoa. Aiemmin Valtissa olin leikannut kankaita ompelupuolella. Valtti valmistaa myyntiin Kankaanpää -laukkuja, jotka brodeerataan paikallisessa yrityksessä. Ompelupuolen ohjaaja Anja Kalliomäki oli yrityksessä vieraillessaan kuullut, että siellä olisi tarvetta työntekijälle, ja vinkkasi minulle, että voisin olla sopiva paikkaan. Kyseessä oli kankaanpääläinen Emron, joka toimittaa brodeerattuja ja painettuja tekstiilejä, työvaatteita sekä mainos- ja liikelahjoja kaikkialle Suomeen. Menin käymään Emronilla uravalmentaja Harri Hiedan kanssa ja ihastuin paikkaan heti. Valtti edellyttää palkkatukijaksolla kahden kuukauden sijoitusta yritykseen töihin. Minulle tuo yritys oli Emron. Emronissa pääsin tekemään esimerkiksi lämpösiirtopainamista, merkkien leikkuuta, nylkemistä ja tein jopa ensimmäisen oman brodeerausohjelmani. Valtin palkkalistoilla olen joulukuun 2020 loppuun asti ja ensi vuoden alusta aloitan virallisesti työt Emronilla eli uravalmennuksessa asettamani tavoite päästä töihin täyttyi - joskin aikaa se vei. Mutta kuten sanotaan: hiljaa hyvä tulee. Muutto Kankaanpäähän oli nopea, mutta paras päätökseni koskaan. Missään en ole tavannut niin ihania ja aitoja ihmisiä kuin täällä. Valtissa ihmisillä on aito halu auttaa asiakkaitaan, erityiskiitoksen tästä ansaitsee Harri Hieta ja Niina Veko.

Janeten tarina Janette Kossi on 28-vuotias, naimisissa ja perheessä on kaksi lasta (5-ja 6-vuotiaat). Peruskoulun jälkeen Janetten haave oli päästä vaatesuunnittelijan oppiin Ikaalisiin, mutta se ei onnistunut. Sen sijaan hän pääsi opiskelemaan artesaaniksi Kankaanpään opistoon ja valmistui sieltä v.2012. Tällä hetkellä Janette opiskelee toista vuotta sairaanhoitajaksi Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Janetten ensikosketus Valttiin oli jo v.2013 eli oli siellä työllistymiskoulutuksessa. Tammikuussa 2018 hän aloitti kuntouttavassa työtoiminnassa. Työtehtävät olivat moninaiset: tuotepajalla ompelutöitä, perhojen sitomista ja pakkaamista, turkkien värjäystä, keittiötöitä, ruokakassien jakoa ym. Kesäkuun puolella hän aloitti palkkatuella Karvian kierrätyskeskuksessa ja kuukauden tai kaksi yksityisessä siivousfirmassa. Joulukuussa 2018 loppui palkkatuki. Ajatuksia koulutuksesta oli eli Janette haki hierojakoulutukseen Sataeduun – haastattelu oli keväällä 2018 – ei kuitenkaan päässyt elokuussa alkavaan koulutukseen. Samoin kävi puutarhurin koulutukseen pyrkimisen kanssa. Keväällä 2019 Janette oli jonkin aikaa liikuntakeskuksen infossa töissä ja silloin hän haki myös SAMK:iin. Ajatus hoitoalasta oli kytenyt pitkään ja alkuun hän mietti lähihoitajakoulutusta, mutta sitten ammattikorkeakoulua eli sairaanhoitajakoulutusta. Kannatti yrittää! Syksyllä 2019 alkoi sairaanhoitajan opinnot SAMK:ssa (kesto 3,5 vuotta) ja nyt on siis 2. vuosi menossa. Käytännön harjoittelu tukee teoriaopintoja eli ne kulkevat ”käsi kädessä”. Opiskelu on luonnollisesti rankkaa, kun on pienet lapset. Toisaalta Janette tuntee olevansa omalla alalla. Nuorempi sisar opiskelee myös sairaanhoitajaksi, joten yhdessä voi opiskella, vaikka kurssit menevät eri tahdissa.

Janette muistelee Valtti-aikaa seuraavasti: ”Hyvä työyhteisö. Parasta oli monipuoliset työtehtävät ja sai vaikuttaa siihen, mitä tekee – ei ollut yhtä ja samaa koko ajan. Henkilökunnalta sai kannustusta ja aina tarpeen mukaan ohjausta jatkopoluista”. Valtista sai potkua liikkeellelähtöön ja rohkaisua hakea, mihin itse haluaa. Taustalla oli kuitenkin pelko jaksamisesta, kun on kaksi pientä lasta. Valtti antoi luottamusta omiin kykyihin ja jaksamiseen. Tulevaisuus on sairaanhoitajana – aika näyttää, mihin haluaa erikoistua. Koulutukseen hakiessa oli ajatus akuutti tai mielenterveystyöstä. Janette on huomannut koulutuksen myötä, että on parhaimmillaan, kun on menoa ja toimintaa. Aika näyttää! Korona-aika on vaikuttanut opiskeluun. Teoriaopinnot tapahtuvat etänä eli netin välityksellä. Keväällä 2020 ei onnistunut myöskään käytännön työt. Tällä hetkellä tehdään harjoittelu sujuvasti loppuun. Kotona pienet lapset tarvitsevat oman aikansa. Perheessä on myös kaksi chihuahua-koirapoikaa. Jos aikaa jää, silloin tehdään kädentaitoja eli neulomista, virkkaamista ja askartelua; joskus joogaa ja meditaatiota. Kädentaidoista kertoo myös v.2018 käyty kynsikurssi eli rakennekynnet ovat hanskassa. Tällä hetkellä harrastuksille ei jää kovin paljon aikaa. ” Valtti antoi luottamusta omiin kykyihin ja jaksamiseen. ”

Eijan tarina Eija Paloviita on 60-vuotias ja asuu kissan kanssa Honkajoella. Eija on kotoisin Veneskoskelta ja v.1979 Lauhalaan Honkajoelle muuttanut – välillä oli muutto Kankaanpäähän eli v.1995 – ja takaisin Honkajoelle v.2005. Eijalla on kolme aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta. Harrastuksena lenkkeily ja uinti, talvella hiihto, jos vain lumitilanne sallii. Samaten käsityöt ovat mieluisia eli kutomista ja askartelua – varsinkin joulun aikaan. Eija on käynyt kutomaosaston Jurvan kotiteollisuuskoulussa (1977) ja puutarha-alan koulutuksen Kankaanpäässä (1997). Hän on tehnyt paljon monenlaisia pätkätöitä, pääasiassa puistotyötä hautausmaalla kesäisin. Vakituinen työ oli Hevi-Kolmiossa Honkajoella kurkkupuolella 1990-luvulla 9 vuoden ajan. Elokuussa 2020 Eija suoritti puhtaus- ja kiinteistöalan ammattitutkinnon eli ammattinimike on toimitilahuoltaja. Tutkinto suoritettiin Valtti-työn ohella ja kaiken kaikkiaan siihen kului puolitoista vuotta; korona viivästytti opintojen loppuun saattamista puoli vuotta. Eija tuli Valtti-pajalle helmikuussa 2019 työttömyyskorvauksella ja 9 euron päivärahalla. Kesällä 2019 hän siirtyi kuntouttavaan työtoimintaan. Työaika oli ma –to klo 8-13 ja välillä oli ylitöitä. Eija oli Valo-valmennuksen opiskelijana ja Winnova oli näytön vastaanottaja. Eijalla on hyviä muistoja opiskeluajasta Valtissa; kysyä sai aina ja autettiin, ei edetty liian kovaa vauhtia, näyttöjä sai harjoitella niin kauan, että ne varmasti hallitsi. ”Aikaa sai käyttää asian oppimiseen. Silloin näyttökin sujui hyvin”. Hoivatyö ja avustaminen -näyttöön sisältyi kuukauden työharjoittelujakso ja sen Eija suoritti Attendolla Kankaanpäässä. Vanhukset ottivat Eijan hyvin vastaan, ja työ oli todella mieluista Eijalle.

Maaliskuussa 2020 Eija siirtyi palkkatuella töihin Honkajoen kunnan palvelukseen; työ oli kiinteistöjen siivousta. Toukokuun alussa myös ala-asteen koulun perussiivousta. Kesällä oli eri kiinteistöjen perussiivousta Honkajoen kunnalla. Elokuussa koulujen alkaessa Eija siirtyi tekemään koulusiivousta; myös ruuanjakelu kuuluu tehtäviin. Eija kävi elokuussa Valtissa suorittamassa viimeisen näytön (tekstiilihuollon näyttö).

Valtti-ajan parhaimpana puolena Eija pitää opetusta; siinä sai edetä omaan tahtiin ja harjoitella tarpeeksi. Eijan työvalmentaja Katariina Alitalo mainitseekin, että vaikka asian osaisi kuinka hyvin, niin näyttötilanteessa saattaa tulla ”lukkoja”. Aina siinä on jännittämistä mukana. Katariina kehui Eijan suorittamista; Eija ”sanoitti” tekemistä eli kertoi, mitä oli milloinkin tekemässä. Hän eteni rauhallisesti ja hallitusti – ammattimaisesti. Paperille tehdään suunnitelma, jonka mukaan näytössä edetään. Valtin henkilökunta ja työkaverit saavat Eijalta kiitosta; ne vaikuttavat paljon viihtyvyyteen. Pajalle oli aina kiva tulla. Eija kertoo:” Monella jää opinnot kesken, kun kaikkia näyttöjä ei ole suoritettu. Valmistuminen jää roikkumaan. Olisi erinomaista, että työkkäristä neuvottaisiin ja ohjattaisiin Valttiin henkilöitä, jotta opinnot saisi saatettua loppuun”. Katariina mainitseekin, että ilman ammattitutkintoa ei esim. Posalle pääse töihin. Valtti-aika ja siellä suoritettu tutkinto ovat antaneet Eijalle luottamusta ja uskallusta tekemiseen. Asioista pystyy ottamaan vastuuta, esim. jos työpaikalla toinen sairastuu. Eija tietää, mitä pitää tehdä. Samaten oma-aloitteisuutta on tullut – ei tarvitse kysyä keneltäkään. ” Tiedän, mitä tarvitsee tehdä”. Lapset ovat saaneet ruuan ajallaan ja samoin luokat on siivottu ajallaan. Eija tekee siis koulusiivousta ja samassa koulussa on ala-asteen lisäksi ollut myös ylä-aste remontin takia. Työ ei ole yksitoikkoista; ruokahuolto, tiskaus ja siivous kuuluvat tehtäviin. Työpäivä alkaa klo 6.00 ja loppuu noin klo 15. Luokat siivotaan aamulla ennen kuin kellot soi. Samoin aamulla siivotaan vessat. Klo 10 jälkeen laitetaan ruoka-astiat ja – linjastot (erikseen kylmä ja lämmin ruoka) kuntoon. Ruuat tulevat Attendolta. Sen jälkeen astioiden tiskausta ja siivotaan ne luokat, mihin pääsee – loput aamulla. Käytävät siivotaan ruokailun jälkeen ja aamulla. Koronan takia siivous (mm. ovien kahvat) on erityisen tarkkaa ja tärkeää. Tulevaisuudessa Eija haluaa jatkaa siivousalaa; ihanne olisi pieni hoivakoti eli siellä olisi mukava työskennellä vanhusten parissa. Toki työ on raskasta ja käy jalkojen ja myös käsien päälle. Työ jatkuu nyt samaan tapaan; lomaaikaan sijoittuvat isommat perussiivoukset eli silloin tehdään lattiavahauksia, ikkunapesuja, kalusteiden ja pulpettien pesua ym. Siivoushommaa riittää aina. ” Tiedän, mitä tarvitsee tehdä. ”

Mikaelan tarina Hei! Olen Mikaela Tervonen, 25-vuotias lähihoitaja ja tuleva sosionomi. Työhistoriani ennen Valtti-työpajaa on lyhyt, mutta sanotaan että laidasta laitaan eli olen ollut lähihoitajaopintojeni aikaan Kankaanpään kuntoutuskeskuksella yhtenä kesänä töissä ja toisena kesänä sitten taas Kankaanpään S-Marketissa hyllyttäjänä ja ABC:n Apsi Apina maskottina. Perheeseeni kuuluu avopuoliso ja kaksi kissaa. Elämme rauhallista ja harrastustemme piirissä pyörivää elämää. Itse harrastan mm. elokuvien ja sarjojen katsomista, näyttelemistä, frisbeegolfia ja uintia. Näillä asioilla saan vapaa-aikani kulumaan rentouttavissa merkeissä. Tulin Valtti-työpajalle keväällä 2017 sosionomiopintojen puolesta harjoitteluun, jonka aikana selvästi osoitin, että minusta saisi hyvän työntekijän, koska minut palkattiin kesällä 2017 työvalmentajan/hanketyöntekijän rooliin. Siitä alkoi uusi työ ja uudet kujeet, joten talon nuorimpana työvalmentajana tarvitsin alussa hieman lisää perehdyttämistä joissakin asioissa. Näihin sain tukea ja neuvoja upeilta kollegoiltani. Millaisia olivat sitten työtehtäväni Valtissa? Täytyy sanoa, että päälle 2,5 vuoden aikana tuli tehtyä vähän sitä sun tätä, joten kaikkea en voi millään muistaa. Pääpiirteittäin hanketyöntekijän työtehtäviini kuului luoda sisältö Digiloikka nuorisotyöhön -hankkeen Apuvirta.fi -sivustolle ja ylläpitää sitä sekä tehdä vuosittaisia raportteja hankkeen toimintaan liittyen. Hankkeen kautta tein töitä mm. myös mysteerihuoneohjaajana/suunnittelijana, LAN-pelitapahtumien valvojana, eSports-pelikerhon valvojana/vetäjänä. Näiden hankkeeseen kuuluvien työtehtävien lisäksi tein perustyövalmentajan työtehtäviä, tuurailin työvalmentajia muilla pajoilla, vedin erilaisia toiminnallisia ryhmiä ja noin puolet työsuhteeni kestosta toimin mediapajan yhtenä ohjaajana ja tein mediapajalle kuuluvia töitä - näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden lisäksi. Minua ei jatkopolutettu eteenpäin vaan keväällä, vallitsevan poikkeustilanteen (koronan) vuoksi, Valtti-työpaja joutui lopettamaan työsuhteeni.

Työyhteisö tuntui työsuhteeni alussa samalta kuin kaikki muutkin työyhteisöt, joissa olen ollut -hieman kitkaa ja murhetta valoisien päivien seassa. Mutta jossakin kohtaa tilanne kuitenkin parani huomattavasti ja työyhteisö tuntui mielettömältä. Heräsin aamulla mielelläni, jotta pääsisin töihin mahtavien työkavereideni joukkoon. Valtin työyhteisö on siitä kiitollinen, että siellä voit olla ihan oma itsesi omalaatuisen huumorintajun kanssa ja kukaan ei tuomitse. Joka päivä sai nauraa työkavereiden kanssa. Rehellisesti parasta Valtissa oli työkaverit ja monipuoliset työtehtävät, mikään päivä ei ollut samanlainen. Myös asiakkaat toivat oman osansa parhautta Valtissa olon aikaani. Sen jälkeen, kun jäin työttömäksi, hain moniin työpaikkoihin lasten ja nuorten pariin. Lopulta pääsin Kankaanpään kaupungin seutukunnalliseksi etsiväksi nuorisotyöntekijäksi. Olin Valtissa olon aikana tehnyt myös jonkun verran yhteistyötä etsivän nuorisotyön työntekijöiden kanssa, joten työ oli minulle tuttua. Kun sain työhaastattelun jälkeen tiedon valinnasta, tuuletin tämä nykyinen työ on minulle enemmän ominta, vaikka välillä ikävöin Valtissa olevia työkavereitani ja tekemääni työtä. Onneksi yhteistyö Valtti-työpajan kanssa jatkuu tämän työn kautta! ” Valtin työyhteisö on siitä kiitollinen, että siellä voit olla ihan oma itsesi omalaatuisen huumorintajun kanssa ja kukaan ei tuomitse. Joka päivä sai nauraa työkavereiden kanssa. ”

Game Devn tarina Kävin läpi ylä-asteen ja lukion tietämättä oikein mihin haluaisin päätyä. Olen aina ollut luova, joten ehkä jotain taiteeseen liittyvää? Päädyin hakemaan taidekouluihin ja graafiselle alalle, vaikka en ollut mistään koulusta oikein varma. Taidekouluihin en päässyt, graafiselle sitten menin, vaikka se olikin ammattikoulu. Mainosten suunnittelu ei kuitenkaan oikein iskenyt ja masennus yritti kampittaa joka käänteessä. Lopulta luovutin graafisen suunnittelun suhteen ja palasin Karviaan. Ajattelin kerätä ajatukseni pitämällä välivuoden. Etsivä nuorisotyö otti sitten yhteyttä ja ohjasivat Valtti-Centeriin. Sieltä ehdotettiin työkokeilua Karvian kierrätyskeskuksessa. No miksipä ei - en sillä hetkellä oikein mitään erikoisempaa tehnyt ja ainakin saisin uusia kokemuksia. Kierrätyksessä työskentely oli mukavaa ja rutiinia olinkin kaivannut. Sain käyttää myös graafisesta saamia taitojani; oli mukava huomata, ettei edellinen kouluni ihan turha ollut. Pajalta käsin hain sitten keväällä taas kouluihin, mutta tällä kertaa mietin tarkkaan, mihin haluaisin mennä. Samalla kun karsin eri aloja niin törmäsin pelisuunnitteluun. Silloin tajusin, että se on ala, johon voisin oikeastaan hakea. Pajalta sain apua ja kannustusta kouluihin hakiessani ja ennakkotehtäviin palautetta. Hain kahdessa eri ammattikorkeakoulujen yhteishaussa, molempiin laitoin ensisijaiseksi kaksi eri englanninkielistä game design -koulua. Tampereen haussa pääsin haastatteluun asti, mutta en ollut varautunut tarpeeksi itse haastatteluun. Kouvolaan oli pääsykoe. Ainakin 300 hakijaa ja 20 paikkaa, joista puolet oli ulkomailta hakeville. Kokeessa tietysti olin hermostunut ja käytin koko käytettävissä olevan ajan. Kokeessa oli pari piirtämistehtävää ja monilla oli hienoja piirustusvälineitä mukana. Oli minullakin mukana vesivärit, mutta en edes ehtinyt käyttämään niitä. Aikaa oli kulunut oikolukuun ja ehdin piirtämään vain lyijykynällä. Olin varma, etten pääsisi läpi. Kesän alussa sain ilmoituksen, että minut oli valittu. Olin niin yllättynyt ja haljeta onnesta. Opiskelen nyt kolmatta vuotta pelisuunnittelua ja olen vieläkin välillä hämmästynyt, että pääsin tänne kouluun. Mutta ainakin olen varma, että tämä on se oma alani. -Game Dev

Timon tarina Olen 37-vuotias, naimisissa ja perheeseen kuuluu kaksi tyttöä (8 kk -ikäinen ja 3-vuotias). Yhtenä perheenjäsenenä on myös 6-vuotias kissa. Harrastuksenani ovat tietokonepelit, elokuvat, sulkapallo ja Valtin mukana on tullut mukaan kuvioihin myös sähly. Luonnollisesti kuitenkin lastenhoito vie vapaa-ajastani valtaosan. Olen valmistunut ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta ja sen jälkeen opiskellut tietoliikennetekniikkatutkintoa varten SAMK:ssa Porissa (erikoistuin matkapuhelinten tietoliikennepuolelle). Tutkintoni on vielä kesken; opinnäytetyön sain valmiiksi viime vuonna. Koulutuksesta valmistuu tietoliikennetekniikan insinööriksi. Työkokemusta minulle on kertynyt lähinnä konepajayhtiö Kankaanpää Works Oy:llä. Olen tosin ollut töissä myös esimerkiksi jouluapulaisena kaupassa. Se työ antoi uutta kunnioitusta kaupan henkilökuntaa kohtaan siitä, mitä he välillä joutuvat kestämään. Työni ovat olleet lähinnä määräaikaisia sopimuksia. Ensimmäinen pätkä alkoi Parkanon tehtaalla dokumentoijan/tarkastajan töissä vuonna 2008. Viimeisen pätkän (2017-1.1.2019) toimin laatuinsinöörinä Worksillä vakituisessa työsuhteessa NDT-tarkastajana eli suoritin visuaalista tarkastusta tuotteille. Tarkastajan työhön minut koulutettiin ja sain viralliset pätevyydet. Kankaanpää Works lopetti kuitenkin toimintansa kannattamattomana eli yritys hakeutui joulukuussa 2018 konkurssiin. Vähän oli mieli matalana sen jälkeen, kun vihdoin sain vakityön ja se loppuikin sitten melko pian.

Sen jälkeen olin 10 kuukautta työttömänä, kunnes syksynä 2019 sain hyviä uutisia. Minuun otettiin yhteyttä ja kysyttiin, että haluaisinko työkokeilun kautta töihin Valtin mediapajalle. Jani Leppäniemi oli ehdottanut minua Niina Vekolle, kun mediapajan työvalmentajalle etsittiin sijaista. Työpäivät olivat ma-pe ja työaika 7h/pv. Vaikka tietotekniset taitoni ovat kohtuuhyvät, opittavaa/mieleenpalautettavaa riitti, joten työkokeilu oli todella hyvä vaihtoehto. Lisäksi minun piti kehittää itseäni myös muuten, koska työ on paljon muutakin kuin vain tietokoneella istumista. Mediapajan vetäjän siirryttyä opiskelemaan aloitin tehtävät työnsuunnittelijana vuoden 2020 alussa. Koronan ensimmäinen aalto aiheutti kuitenkin ikävästi sen, että Valtti joutui sulkemaan ovensa hetkeksi kokoontumisrajoitusten ym. takia ja tällöin jouduin myös itse lomautetuksi. Tilanteen helpotettua ja kun Valtti aukaisi ovensa uudelleen, pääsin taas jatkamaan töitä. Sillä tiellä olen vieläkin. toivottavasti työt tällä kertaa voivat jatkua keskeytyksettä. Työ on ollut mielenkiintoista, uusia tilanteita tulee eteen jatkuvasti. Aina oppii uutta – sekä pajan toiminnasta että tietoteknisistä asioista. Oppimisprosessi on jatkuvaa, eikä tylsää hetkeä ole vielä eteen tullut. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. ” Aina oppii uutta – sekä pajan toiminnasta että tietoteknisistä asioista. ”

Ellan tarina Ella Manninen on 28-vuotias ja perheeseen kuuluu avopuoliso, tytär ja koirat. Vapaaaika kuluu lenkkeilyn parissa. Koulutukseltaan Ella on maaseutuyrittäjä (valmistunut Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistosta Kokemäeltä). Ala on mieluinen, mutta työpaikat ovat joko kaukana tai niitä ei ole. Aiemmista töistä mainittakoon kassa ja asiakaspalvelu. Vuonna 2017 Ella tuli Valtti-työpajalle työelämävalmennukseen ja sen jälkeen oli kuntouttavan työtoiminnan jakso. Tehtävät olivat moninaiset: ompelua, kalastusvälinehommia, keittiötöitä, kassalla, ruokajaossa jne. Ella pääsi työvalmentaja Katariinan Alitalon opastuksella tutustumaan myös taloushallinnon maailmaan. Kalastusvälinetyöt ja niihin liittyvä turkisten leikkaus vakiintuivat ajan myötä Ellan tehtäväksi. Palkkatuella hän oli vuoden 2019 alusta ja kaksi viimeistä kuukautta (kesällä 2019) Kankaanpään opistolla eli toimi kesäassistentin assistenttina. Työt olivat puutarhahommia ja sekalaista; ykkösjuttu oli opiskelijoiden/kurssilaisten todistusten tekeminen. Valtti-paja antoi Ellalle itseluottamusta ja teki ”pääkopalle hyvää”. Pajalla mieluiset työt olivat tarkkuutta ja huolellisuutta vaativia tehtäviä; siksi työvalmentaja Maria Kekki ehdotti hänelle taloushallinnon koulutusta. Valmentaja Minna Rassi hankki lisätietoa koulutuksesta ja opiskelusta. Niinpä opiskelu liiketoiminnan perustutkintoa varten alkoi elokuussa 2019 (Sataedu, Kankaanpää). Aikuisopiskelijana opiskeluaika tulee olemaan kaksi vuotta ja siihen saa työttömyysetuutta, koska koulutus auttaa sijoittumaan työmarkkinoille. Liiketoiminnan perustutkintoon valmistava koulutus sisältää työssäoppimista, lähiopetusta oppilaitoksessa ja etäopiskelua. Pakolliset tutkinnon osat ovat asiakaspalvelu, työyhteisössä toimiminen ja tuloksellinen toiminta. Näiden lisäksi on valinnaiset tutkinnon osat, joista Ella on valinnut seuraavat: henkilöstön tukipalvelut, kirjanpito, laskutus ja reskontra, palkanlaskenta ja tilinpäätöskirjaukset. Lisäksi hän opiskelee matematiikkaa, englantia ja psykologiaa.

Ella pitää hyvänä, että varsinkin aikuisopiskelijana pystyy koko koulutuksen ajan muokkaamaan tutkintoa. Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jonka perusteella opiskelun kesto määräytyy. Vastuuopettajana Ellalla on Tarja Maja, joka esim. auttaa näytön suunnittelussa ja häneltä voi kysyä neuvoja. ”Hän opastaa tarvittaessa kädestä pitäen ja kaikesta pystyy keskustelemaan”. Opiskelu on joustavaa ja opiskelijat huomioidaan yksilöinä. Ei ole perinteistä mallia, että pitää istua luokassa. Toki opiskelu on raskasta mutta antoisaa; lähellä Ellan sydäntä ovat kirjanpito, laskutus ja reskontra. Tällä hetkellä on menossa harjoittelu tilitoimistossa, jossa suoritetaan kirjanpito, tilinpäätökset ja palkanlaskenta. Ella haluaa suuntautua taloushallintoon ja yleensäkin toimistopalvelut on ”oma juttu”. Tulevaisuudessa on ehkä työ tilitoimistossa tai yrityksen kirjanpitotehtävissä. Ensi kesäksi pitäisi olla ”paperit taskussa”. ” Pajalla mieluisat työt olivat tarkkuutta ja huolellisuutta vaativia tehtäviä. ”

Jari-Pekan tarina Olen Jari-Pekka Laihokari, 37-vuotias. Koulutustaustani on peruskoulu ja ammattikoulu eli levyseppä-hitsaaja ( jäi kesken). Kankaanpään aikuiskoulutuskeskuksessa suoritin kesken jääneet levyseppä-hitsaaja opinnot. Aiemmista töistä mainittakoon Profil-listalla komponenttityöntekijänä (sisälsi myös kuorma-auto kuljettajan työt). Olen ollut myös turvetyöntekijä ja sahatyöntekijä. Perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa veljeä. Toisella veljellä on omaa perhettä; puoliso ja neljä lasta. Samoin perheeseen kuuluu äiti ja täti puolisoineen. Loput on jo meidän porukasta poistunut. Minulla on tyttöystävä ja meillä molemmilla on koira. Vapaa-aikaan kuuluu kävely, pyöräily, laavuilu, pelailu ja lukeminen. Valttiin taisin tulla ihan työvoimatoimiston ohjaamana, kun muuta ei ollut siihen aikaan. Tämä taisi tapahtua aikuiskoulutuskeskuksen jälkeen, muistaakseni v.2006. Paja oli aika lailla alussa toiminnaltaan siihen nähden, mihin se on kasvanut sittemmin. Tullessani pajalle ei ollut käytössä kuin ne tilat, missä on nykyään tuotepaja. Silloin oli suutarit vieden puolet rakennuksesta, mutta nyt en muista, mitä oli toisessa päässä rakennusta. Alakerta oli tyhjä; taisi olla niin, että tilat olivat osittain ammattikoulun hallussa. Mutta ei siellä ollut kuin tyhjät tilat. Eli aika paljon asiat ovat siitä muuttuneet. Helapöytä oli hissin kohdalla, sitten tuli puuntyöstökoneita, höylät yms. Sitten oli kangaspuut, nykyisten ompelukoneiden kohdalla oli työpöytiä jne. ja nurkassa olevassa huoneessa oli hiontakoneet. Yläkerrassa portaiden päässä oli pieni tila, mikä oli sekä keittiö että ruokailutila. Matalan oviaukon läpi mennen oli tila, missä oli tietokoneita yleiseen käyttöön jne. Myöhemmin pienemmässä osassa oli keittiö ja isommassa huoneessa ruokailutilat. Ruokailukin hoidettiin alussa niin, että vuorollaan valittiin kaksi tekijää, otettiin konttorista käteinen, ”fundeerattiin” ruoka koko porukalle, käytiin kaupassa, tehtiin ruoka ja hoidettiin jälkimainingit. Hiukan on tästäkin hommat muuttunut.

Seuraavassa versiossa oli jo kokki keittiössä ja porukka piti taukonsa siinä isommassa tilassa. Siellä pidettiin aina maanantai-aamuisin ns. aamupalaverikin eli mitä viikolla oli tiedossa: oliko normaalit kuviot vai esim. käydäänkö jossain vai tuleeko vieraita. Samoin käytiin läpi ruokalistat yms. Sittemmin nämä tilat muuttuivat varastoiksi, sen jälkeen käsityöläisten käyttöön ja ruokailu siirtyi omiin oloihin uusine keittiöineen ja tiloineen. Puupuoli siirtyi alakertaan, samaten helojenkin kasaus. Mediapuoli alkoi levittäytyä toiseen päähän taloa ja yläkerran alkuperäiset tilat jäivät ompelun yms. tiloiksi. Ainoa alkuperäinen taitaa olla ”akvaario”. Yläkerran aikoina tuli lähinnä kasailtua heloja. Välillä tuli valmistettua jotain pajan omaan myyntiin meneviä juttuja puusta. Heloja myös kuskasin ”pakulla”, kun kuorma-auto kortti löytyy hallusta. Vuonna 2008 pajahommille tuli taukoa - ei ihan niin omasta tahdosta. Perheessä tapahtui vähemmän mukavia juttuja, nämä tapahtumat myös vaikeuttivat jatkossa kaikkea. Tälle ”pajatauolle” mahtui myös selkäleikkaus; 15-vuotiaasta alkaen olen kärsinyt selkävaivoista, kunnes jouduin siihen pisteeseen, etten enää meinannut omin jaloin päästä liikkeelle. Myös nuoruudessa (15-21-vuotiaana) syövän kanssa taistelu teki omat tuhonsa tähänkin liittyen. Pajalta sai paljon apua tässäkin kohtaa monessa eri asiassa, vaikka asiat olivat tapahtuneet ennen pajaa. Se oli ainoa paikka, missä tämänkin päälle ymmärrettiin ja otettiin tosissansa. Ilman pajaa olisi mielenterveys mennyt omalta kohdaltani lopullisesti, vaikka pahin oli vielä edessä... Muualta käsin painostettiin painostamisen perään, eikä omistakaan porukoista ollut apua. Aina kun on tullut oltua muiden kanssa samalla viivalla, kelpaat kun kelpaat ja muut määrää tahdin - näin oli ennen. Täti ja hänen puolisonsa on kyllä sittemmin auttanut korvaamattomasti, ja oma koira Osku ollut aina suuri tuki, se paras kaveri. Paja antoi myös suuren tuen selviämiseen, että tässä ylipäätään ollaan tänä päivänä kirjoittelemassa; näin ei olisi muuten käynyt. Se on fakta!

Mutta taisi olla sitten vuonna 2012, kun tulin takaisin pajalle. Odottelin vuoroani työvoimatoimistolla, kun eräs tuttu joka oli pajataukoni aikana mennyt sinne töihin, huomasi ja kyseli mikä meininki jne. Lopulta tuli ehdotus: mitäs jos tulisin pajalle takaisin. Siinä kohtaa paja oli paras vaihtoehto - pakkokurssien sijasta. Tässä välissä paja olikin muuttunut hieman erilaiseksi eli puupuoli alhaalla, ompelu ylhäällä jne. Suutarit olivat vielä ”saman katon” alla. Työtehtäviä kehkeytyi erilaisia: korjailin vanhoja huonekaluja, tein mm. sorvaamalla osia ja monella muullakin tapaa niitä korjailin. Joskus kasailin hätäapuna helojakin. Operoin myös laserleikkurikaiverrinta, jolla syntyi monenmoista ”koitosta”. Jäi mieleen, kun eräs suutaripuolen opiskelija oli kiinnostunut laitteesta. Suutaripuolella oli jotain muuta projektia pajan kautta ja tämä oli tullut puheeksi. Hän kävi sitten tutustumassa laitteeseen pajalla. Siitä kehkeytyikin homma eli opetin hänelle tätä laitteen käyttöä kahden viikon ajan joka päivä noin kolme-neljä tuntia. Lopulta hänen suunnittelema projekti onnistui eli kaiverrettiin nahkaan kuvat hänen vaarin hevosista valokuvien avulla, mitkä mediapajalla muokattiin. Hän teki lopulta aamutossut vaarilleen syntymäpäivälahjaksi, mihin nämä kaiverrellut nahkat menivät. Alakerran vuosiin mahtuu monenmoista tekemistä. Esimerkiksi juustolautasten sorvaus, ne menivät hiihtokilpailujen lahjoiksi Jämillä. Ensiksi ne piti laser-kaivertaa Ikaalisissa. Pajalla ei silloin vielä laitetta ollut. Pyrin aina myös auttamaan muita parhaani mukaan ”tehtäväs ku tehtäväs, pyydettiin sitä tai ei”. Aika usein sitä apua kysyttiinkin monessa eri asiassa. Kaikenmoista kehiteltiin tekemisien helpottamiseksi; luonteeltani olen sellainen. Erityisen mukavaa oli tehdä hommia ulkomaalaisten kanssa, joita oli Valtissa (mm. Englannista, Puolasta, Romaniasta, Espanjasta). Englannin kieli on onneksi suhteellisen hyvin hallussa ja sitä käytettiin kommunikoinnissa; jopa tulkkinakin oli yksi tehtävä. Se oli mukavaa aikaa; toki muutenkin auttelin muita, minkä pystyin ja jaksoin. Oma osaaminen, auttaminen ja ”spesiaalitekemiset” antoivat voimaa tehdä ja tunteen, että olin tarpeellinen.

Kuviot muuttuivat vuoden 2016 tienoilla, lähinnä puutöiden osalta. Välillä kävin jotakin kyhäilemässä alakerrassa ja edelleen tein myös laserilla kaikenmoista jne. Pyyntö kävi, että onnistuisiko yläkerran puolella uusi pajalle tullut työ eli kalastusvälineiden kasaus. Noh, taisi se lopulta aika hyvin onnistua: erinäisiä kymmeniä tuhansia kappaleita tuli kasailtua ”jos jonkinmoista härveliä” parin kolmen vuoden aikana. Siellä myös kehittelin apuvälineitä, autoin muita minkä pystyin, vaikka aina ei elämä ollut mallillaan. Pyörittelin vuorollani muiden hommieni ohella myös pajan ensimmäistä pakohuonetta eli mummolaa. Sekin kokemuksena omaa luokkaansa eri tekemisineen ja vastuineen. Yläkerran aikana törmäsin myös tyttöystävääni Susannaan, joka olikin tuosta kivenheiton päästä kototalosta. Siinä mentiin ja tehtiin niin kuin muutkin. Jossain kohtaa tuli puheeksi jonkun muun kanssa, että mistäpäin sitä ollaan, ja viereisessä pöydässä herättiin, että mitä? Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Kun kävelin koirani kanssa useasti, niin sovittiin, että mennään yhdessä lenkille. Siitä se sitten alkoi rakentua - kohta kaksi vuotta ollaan oltu yhdessä. Allergikkona hän piti spesiaalina sitäkin, että pystyi olemaan niin hyvin koirani kanssa. Muiden koirien kanssa aina reaktiot ”iski”. Kuitenkin hän oli aina koiraa itselleen halunnut. No, nyt kun hän pääsi minun koirani kanssa harjoittelemaan, on hänelläkin oma koiranpentu. Husky Malamuutti (Jekku) on nyt reilu 2 kk ja oma koira Osku on jo 11 -vuotias. Osku on sekarotuinen Lappista, Karhukoiraa jne. Saman katon alle mahdutaan kaikki. Elämään on tullut muutakin mukaan: erilaisissa tapahtumissa käyntiä ja ”caravaanailua ”- mitä meillä oman porukankin kanssa harrastettiin paljon. Itsellä sairastumisen aikoihin oli viimeiset vaunuilut, kunnes tätä kautta sekin tuli takaisin kuvioihin -noin 20 vuoden tauon jälkeen. Kädentaitomessuilla en yleensä käy, mutta sitä kautta tämän hetken tekeminenkin juurtaa. Siellä oli näytteillä Ikaalisten Ikatan 3D -osasto; siihen tuli jarrutettua ja ihmeteltyä 3D-tulostuksia yms. Sitten hiukan patisteltiin, että jos kiinnostaa niin sinne vaan. No näin siinä lopulta kävi; vähän vielä harkittiin pajalla. Asiat alkoivat edetä monin osin.

Vähän myöhemmin tarjottiin puolen vuoden osa-aika työtä, mikä tiesi myös sitä, että sen jälkeen pajalta tulee lähtö. No, koulu tuli vakavaan suunnitteluun, otettiin yhteyttä, tutustuttiin ym. Ajatuksia haudottiin ja fundeerattiin: mitä, kuinka ja koska. Lopulta otin osa-aikatyön vastaan, puoli vuotta meni niin että heilahti. Paja loppui minun osalta, sen jälkeen Jämijärven kunnalla olin pätkän, mistä piti lähteä sitten kouluun. Mutta korona astui kuvioihin ja lykkäsi kevään suunnitelmat loppukesään. Kesän aikana ei juuri muuta ollut kuin että koitti pärjätä ja jaksaa. Uudet kuviot elämässä auttoivat tässä paljon. Koulu alkoi syksymmällä, ja siellä kuljettiin aluksi Susannan kanssa yhdessä - hän oli siellä jo vuoden ollut eli meni pajalta lähdettyään. Hänellä alkaa pikkuhiljaa loppusuora häämöttää kädentaitopuolella, minulla on vielä alkutekijöissä. Mutta tarkoitus olisi selvitä operaatiosta parissa vuodessa - katsotaan kuinka käy. Tällä hetkellä ei muita suunnitelmia ole, kun koittaa päästä läpi koulusta ja pysyä terveenä sekä harrastella omia juttuja. Polkupyörä on nyt talviteloilla; sekin into syttyi paja-aikana - nyt takana tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Pajallakin tuli poljettua useasti 15 km suuntaansa. Kalalla käydään välillä, kesäaikana useasti. Koirien kanssa liikutaan ja lenkkeillään. Kaverin kanssa tulee käytyä aina silloin tällöin laavuilla pitkin poikin pitäjää; siellä menee muutama tunti mukavasti puita pilkkoessa, ”värkkäillessä” syömistä ja juomista, puhellessa niitä näitä. Muuten on tietokoneella pelailua ja kaikenmoisten ohjelmien pyörittelyä. Paja oli lopulta se henkireikä; porukan kanssa oli mukava olla ja tehdä hommia, huumori lensi, toisia autettiin ja sitä rataa – oli ihmiset omaa maata tai ulkomailta. Tutuksi tuli monen kanssa vuosien saatossa. Moikataan jos törmätään ja joidenkin kanssa ollaan enemmänkin yhteyksissä.

Niin - yhdessä Valtti-Centerin kirjaprojektissakin olin mukana, nimeltään: Olen hyvä näin. Siinä oppi itsestään paljon, itsensä hyväksyminen semmoisena kun on. Se olikin se isoin juttu ja itseluottamus sai potkua. Siitä alkoi pikkuhiljaa uusi reitti, millä ollaan nyt. Sitä ennen olin tavallaan hukassa. Mutta suunnaton apu oli Valtista - missä olisin ilman sitä paikkaa porukoineen. Yksittäisiä kiitoksia en jakele, monesta oli apua eri käänteissä - toisista kyllä hiukan enemmän kun tarpeeksi, täytyy sanoa. Ja oli kiva myös auttaa. Haikein mielin otin viimeisenä työpäivänä ennen lähtöä vastaan läksiäislahjan. Olihan siinä kymmenkunta vuotta kuitenkin vierähtänyt.

” Kiitos! ”

Yhteenvetoa Tarinoiden henkilöt osoittavat, kuinka kokeilut, uskallukset ja uudet elämän valinnat johtavat mahdollisuuteen oppia, kasvaa ja kokea jotakin uutta, ja aivan yllättäviäkin asioita. Matkan varrella on luonnollisesti monia haasteita; harvemmin asiat sujuvat kuin ”Strömsössä”. Henkilöt ovat saaneet Valttityöpajalta ohjausta valintoihin; paja on pitänyt kiinni elämässä ja lisännyt luottamusta omiin voimiin. Työpaja on hyvä paikka selkeyttää omaa tilannetta. Erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja voi käydä rauhassa läpi valmentajan kanssa. Pajatyöskentely tuo rytmiä ja virtaa arkeen. Samalla voi kehittää taitojaan ja oppia uusiakin juttuja. Paja on sosiaalinen yhteisö, josta saa tukea ja kannustusta – ehkä uusia ystäviäkin ja harrastuksia. Työpajatoimintaa on saatavilla 95 % Suomen kunnista. Toimintaan osallistuu vuosittain yli 27 000 valmentautujaa, joista lähes 15 000 on alle 29-vuotiaita nuoria. Valmentautujina on nuoria ja aikuisia, jotka tarvitsevat tukea koulutus- ja työmarkkinoille kiinnittyäkseen. Valmentautujia ohjautuu työpajoille etenkin TE-palveluiden, sosiaalitoimen sekä oppilaitosten kautta. Suurin osa valmentautujista sijoittuu työpajalle kuntouttavaan työtoimintaan tai työkokeiluun, osa työskentelee työpajalla palkkatuetussa työssä tai on siellä opintoihin liittyvillä tukijaksoilla. Työpajojen valmentautujat kokevat saavansa myönteisiä edistysaskeleita erityisesti arjen asioiden hallinnassa, opiskelu- ja työelämävalmiuksissa sekä elämänhallinnassa ja tavoitteellisuudessa. Myönteistä muutosta on tapahtunut myös sosiaalisissa taidoissa ja itsetuntemuksessa (Sovari-vaikutusmittari). Työelämän ulkopuolelle jäävän nuoren osalta työuran mittaiset ansionmenetykset ovat noin 1,4 miljoonaa euroa. Työpajajakson jälkeen lähes 70 % nuorista sijoittuu joko koulutukseen, työhön tai muuhun tarvetta vastaavaan aktiiviseen toimintaan.