Ero sivun ”Tuskegee-tutkimus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p //muokattu kieliasua neutraaliksi uhrit -> tutkimuksen kohdejoukon jäsenet jne.
 
(15 välissä olevaa versiota 14 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Tuskegee-syphilis-experiment-test-subjects.gif|thumb|225px|Tuskegeen kokeiden koehenkilöitä.]]
[[Tiedosto:Tuskegee-syphilis-experiment-test-subjects.gif|thumb|225px|Tuskegeen kokeiden koehenkilöitä.]]
'''Tuskegeen kuppakokeet''' olivat [[Tuskegee]]n kaupungissa [[Alabama]]ssa vuosina 1932–1972 tehtyjä lääketieteellisiä [[ihmiskoe|ihmiskokeita]], joita johti [[Yhdysvaltain terveysministeriö]]n alainen [[Public Health Service]] (PHS). Kokeiden tarkoituksena oli tutkia hoitamattoman [[kuppa|kupan]] luonnollista etenemistä.<ref>http://www.cdc.gov/tuskegee/timeline.htm</ref>
'''Tuskegeen kuppakokeet''' olivat [[Tuskegee]]n kaupungissa [[Alabama]]ssa vuosina 1932–1972 tehtyjä lääketieteellisiä [[ihmiskoe|ihmiskokeita]], joita johti [[Yhdysvaltain terveysministeriö]]n alainen [[Public Health Service]] (PHS). Kokeiden tarkoituksena oli tutkia hoitamattoman [[kuppa|kupan]] luonnollista etenemistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.cdc.gov/tuskegee/timeline.htm | Nimeke = The Tuskegee Timeline | Julkaisija = Centers for Disease Control and Prevention | Viitattu = 23.11.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Vuonna 1932 tutkijat värväsivät koehenkilöiksi 399 köyhää [[afroamerikkalainen|afroamerikkalaista]] miespuolista maatyöläistä, jotka sairastivat kuppaa. Palkkioksi osallistumisesta miehille tarjottiin ilmaisia aterioita ja heidän hautajaiskulunsa luvattiin korvata eräänlaisella vakuutuksella. Myös testeihin kuuluvat terveystarkastukset olivat maksuttomia. Potilaille ei kerrottu että he sairastavat kuppaa eikä heille annettu siihen hoitoa.
Vuonna 1932 tutkijat värväsivät koehenkilöiksi 399 köyhää [[afroamerikkalainen|afroamerikkalaista]] miespuolista maatyöläistä, jotka sairastivat kuppaa. Palkkioksi osallistumisesta miehille tarjottiin ilmaisia aterioita, ja heidän hautajaiskulunsa luvattiin korvata eräänlaisella vakuutuksella. Myös testeihin kuuluvat terveystarkastukset olivat maksuttomia. Potilaille ei kerrottu, että he sairastavat kuppaa, eikä heille annettu siihen hoitoa. Kokeen kontrolliryhmään kuului 201 afroamerikkalaista miestä, jotka eivät sairastaneet kuppaa.<ref name="latimes">{{Verkkoviite | Osoite = http://articles.latimes.com/2004/jan/25/local/me-hendon25 | Nimeke = Ernest Hendon, 96; Tuskegee Syphilis Study's Last Survivor| Tekijä = McLellan, Dennis | Julkaisu = Los Angeles Times | Ajankohta = 25.1.2004 | Viitattu = 22.1.2017 | Kieli = {{en}}}}</ref><ref name="faq">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.cdc.gov/tuskegee/faq.htm | Nimeke =Frequently Asked Questions | Julkaisija = Centers for Disease Control and Prevention | Viitattu = 22.1.2017| {{en}} }}</ref>


Koetta jatkettiin [[penisilliini]]n keksimisen jälkeenkin, eikä koehenkilöille annettu lääkettä. Lisäksi heitä estettiin osallistumasta muihin hoito-ohjelmiin, joissa kuppapotilaille tarjottiin hoitoa. Vuonna 1972 tapaus tuli sanomalehdistön kautta julkiseen tietoon ja yleinen mielipide vaati tutkimuksen lopettamista. Siihen mennessä monet tutkimuksen kohdejoukon jäsenet olivat menetyneet tautiin, osa vaimoista sairastunut, samoin kuin osa lapsista oli saanut kuppatartunnan synnytyksen aikana synnytyskanavan kautta kulkiessaan.<ref>http://select.nytimes.com/gst/abstract.html?res=F40616F6345A137B93C4AB178CD85F468785F9</ref>
Koetta jatkettiin [[penisilliini]]n keksimisen jälkeenkin, eikä koehenkilöille annettu lääkettä. Lisäksi heitä estettiin osallistumasta muihin hoito-ohjelmiin, joissa kuppapotilaille tarjottiin hoitoa. Vuonna 1972 tapaus tuli sanomalehdistön kautta julkiseen tietoon, ja yleinen mielipide vaati tutkimuksen lopettamista. Siihen mennessä monet tutkimuksen kohdejoukon jäsenet olivat menehtyneet tautiin, osa vaimoista sairastunut, ja samoin osa lapsista oli saanut kuppatartunnan synnytyksen aikana synnytyskanavan kautta kulkiessaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://select.nytimes.com/gst/abstract.html?res=F40616F6345A137B93C4AB178CD85F468785F9 | Nimeke = Syphilis Victims in U.S. Study Went Untreated for 40 Years | Tekijä = Heller, Jean | Julkaisu = The New York Times | Ajankohta = 26.7.1972 | | Viitattu = 23.11.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Vuonna 1966 eräs PHS:n sukupuolitautilääkäri kyseenalaisti kuppakokeet ja epäili toimintaa moraalittomaksi. [[Centers for Disease Control and Prevention|Tartuntatautien valvontakeskus]] vastasi, että kokeiden jatkaminen päätökseensä asti on tarpeellista - toisin sanoen siihen saakka kunnes koehenkilöt ovat kuolleet ja heille on tehty ruumiinavaus. Vuonna 1997 presidentti [[Bill Clinton]] esitti virallisen anteeksipyynnön.<ref>http://clinton4.nara.gov/textonly/New/Remarks/Fri/19970516-898.html</ref>
Vuonna 1966 eräs PHS:n sukupuolitautilääkäri kyseenalaisti kuppakokeet ja epäili toimintaa moraalittomaksi. [[Centers for Disease Control and Prevention|Tartuntatautien valvontakeskus]] vastasi, että kokeiden jatkaminen päätökseensä asti on tarpeellista toisin sanoen siihen saakka, kunnes koehenkilöt ovat kuolleet ja heille on tehty ruumiinavaus.

Tapauksesta nostettiin [[ryhmäkanne]], joka sovittiin ilman oikeudenkäyntiä vuonna 1974: koehenkilöille, heidän perheilleen ja jälkeläisilleen maksettiin yhteensä noin 10 miljoonaa dollaria.<ref name="faq" />

Vuonna 1997 presidentti [[Bill Clinton]] esitti virallisen anteeksipyynnön koehenkilöille ja heidän perheenjäsenilleen. Kahdeksasta vielä elossa olevasta miehestä viisi oli kuuntelemassa tilaisuutta Valkoisessa talossa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://clinton4.nara.gov/textonly/New/Remarks/Fri/19970516-898.html | Nimeke = Apology For Study Done in Tuskegee | Ajankohta = 16.5.1997 | Julkaisija = The White House, Office of the Press Secretary | Viitattu = 23.11.2010 | Kieli = {{en}} | arkisto = https://web.archive.org/web/20141011090548/http://clinton4.nara.gov/textonly/New/Remarks/Fri/19970516-898.html | arkistoitu = 11.10.2014 }}</ref> Viimeinen elossa ollut koehenkilö, kontrolliryhmään kuulunut Ernest Hendon, kuoli vuonna 2004.<ref name="latimes" />


Tuskegeen tapausta on kuvattu "pitkäkestoisimmaksi ei-hoidolliseksi kokeeksi lääketieteen historiassa".<ref>{{cite book|author=Jones J|title=Bad Blood: The Tuskegee Syphilis Experiment|isbn=0029166764|publisher=Free Press| location=New York|year=1981}}</ref>
Tuskegeen tapausta on kuvattu "pitkäkestoisimmaksi ei-hoidolliseksi kokeeksi lääketieteen historiassa".<ref>{{cite book|author=Jones J|title=Bad Blood: The Tuskegee Syphilis Experiment|isbn=0029166764|publisher=Free Press| location=New York|year=1981}}</ref>
Rivi 12: Rivi 16:
==Katso myös==
==Katso myös==
* [[Guatemalan kuppakokeet]]
* [[Guatemalan kuppakokeet]]
* [[Operaatio Midnight Climax]]
* [[Tutkimusetiikka]]
* [[Tutkimusetiikka]]


Rivi 24: Rivi 29:
[[Luokka:Tieteelliset kokeet]]
[[Luokka:Tieteelliset kokeet]]
[[Luokka:Yhdysvaltain historia]]
[[Luokka:Yhdysvaltain historia]]
[[Luokka:Rasismi]]
[[Luokka:Seksuaalipolitiikka]]
[[Luokka:Rasismi Yhdysvalloissa]]
{{Link FA|he}}
[[Luokka:Kuppa]]

[[de:Tuskegee-Syphilis-Studie]]
[[en:Tuskegee syphilis experiment]]
[[es:Experimento Tuskegee]]
[[fr:Étude de Tuskegee sur la syphilis]]
[[it:Studio sulla sifilide di Tuskegee]]
[[he:ניסוי העגבת בטסקיגי]]
[[nl:Tuskegee-syfilisonderzoek]]
[[pl:Badanie Tuskegee]]
[[pt:Estudo da Sífilis Não-Tratada de Tuskegee]]
[[ru:Исследование сифилиса Таскиги]]
[[sh:Studija sifilisa u Tuskegeeju]]
[[zh:塔斯基吉梅毒試驗]]

Nykyinen versio 18. toukokuuta 2023 kello 11.27

Tuskegeen kokeiden koehenkilöitä.

Tuskegeen kuppakokeet olivat Tuskegeen kaupungissa Alabamassa vuosina 1932–1972 tehtyjä lääketieteellisiä ihmiskokeita, joita johti Yhdysvaltain terveysministeriön alainen Public Health Service (PHS). Kokeiden tarkoituksena oli tutkia hoitamattoman kupan luonnollista etenemistä.[1]

Vuonna 1932 tutkijat värväsivät koehenkilöiksi 399 köyhää afroamerikkalaista miespuolista maatyöläistä, jotka sairastivat kuppaa. Palkkioksi osallistumisesta miehille tarjottiin ilmaisia aterioita, ja heidän hautajaiskulunsa luvattiin korvata eräänlaisella vakuutuksella. Myös testeihin kuuluvat terveystarkastukset olivat maksuttomia. Potilaille ei kerrottu, että he sairastavat kuppaa, eikä heille annettu siihen hoitoa. Kokeen kontrolliryhmään kuului 201 afroamerikkalaista miestä, jotka eivät sairastaneet kuppaa.[2][3]

Koetta jatkettiin penisilliinin keksimisen jälkeenkin, eikä koehenkilöille annettu lääkettä. Lisäksi heitä estettiin osallistumasta muihin hoito-ohjelmiin, joissa kuppapotilaille tarjottiin hoitoa. Vuonna 1972 tapaus tuli sanomalehdistön kautta julkiseen tietoon, ja yleinen mielipide vaati tutkimuksen lopettamista. Siihen mennessä monet tutkimuksen kohdejoukon jäsenet olivat menehtyneet tautiin, osa vaimoista sairastunut, ja samoin osa lapsista oli saanut kuppatartunnan synnytyksen aikana synnytyskanavan kautta kulkiessaan.[4]

Vuonna 1966 eräs PHS:n sukupuolitautilääkäri kyseenalaisti kuppakokeet ja epäili toimintaa moraalittomaksi. Tartuntatautien valvontakeskus vastasi, että kokeiden jatkaminen päätökseensä asti on tarpeellista – toisin sanoen siihen saakka, kunnes koehenkilöt ovat kuolleet ja heille on tehty ruumiinavaus.

Tapauksesta nostettiin ryhmäkanne, joka sovittiin ilman oikeudenkäyntiä vuonna 1974: koehenkilöille, heidän perheilleen ja jälkeläisilleen maksettiin yhteensä noin 10 miljoonaa dollaria.[3]

Vuonna 1997 presidentti Bill Clinton esitti virallisen anteeksipyynnön koehenkilöille ja heidän perheenjäsenilleen. Kahdeksasta vielä elossa olevasta miehestä viisi oli kuuntelemassa tilaisuutta Valkoisessa talossa.[5] Viimeinen elossa ollut koehenkilö, kontrolliryhmään kuulunut Ernest Hendon, kuoli vuonna 2004.[2]

Tuskegeen tapausta on kuvattu "pitkäkestoisimmaksi ei-hoidolliseksi kokeeksi lääketieteen historiassa".[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Tuskegee Timeline Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  2. a b McLellan, Dennis: Ernest Hendon, 96; Tuskegee Syphilis Study's Last Survivor Los Angeles Times. 25.1.2004. Viitattu 22.1.2017. (englanniksi)
  3. a b Frequently Asked Questions Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 22.1.2017.
  4. Heller, Jean: Syphilis Victims in U.S. Study Went Untreated for 40 Years The New York Times. 26.7.1972. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  5. Apology For Study Done in Tuskegee 16.5.1997. The White House, Office of the Press Secretary. Arkistoitu 11.10.2014. Viitattu 23.11.2010. (englanniksi)
  6. Jones J (1981). Bad Blood: The Tuskegee Syphilis Experiment. New York: Free Press. ISBN 0029166764. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]