Eurooppa-liiga

UEFA Europa League; Eurooppa-liiga
	Meneillään oleva kausi; Eurooppa-liigan kausi 2023–2024
Laji	jalkapallo
Maa(t)	Eurooppa (UEFA)
Perustettu	1971
Joukkueita	48 (lohkovaiheessa); +8 joukkuetta Mestarien liigan lohkovaiheen jälkeen; 160 (yhteensä)
Hallitseva mestari	Atalanta BC
Eniten mestaruuksia	Sevilla (7)
Sivusto	Eurooppa-liiga
	Infobox OK

Eurooppa-liiga (UEFA Europa League) on Euroopan jalkapalloliitto UEFA:n järjestämä jalkapallokilpailu. Se on Euroopan toiseksi tärkein seurajoukkueiden kansainvälinen jalkapallokilpailu Mestarien liigan jälkeen.

Eurooppa-liigan voittaja on vuodesta 2000 lähtien kohdannut Mestarien liigan voittajan UEFA Super Cupissa.

Pelisysteemi

Kilpailu perustettiin vuonna 1971 nimellä UEFA-cup (engl. UEFA Cup), kun UEFA otti vuodesta 1955 lähtien pelatun Messukaupunkien cupin (engl. Inter-Cities Fairs Cup) alaisuuteensa.^[1]

Eurooppa-liigaan tai sen karsintaan osallistuvat ne kansallisissa sarjoissa parhaiten sijoittuneet joukkueet, jotka eivät pääse osallistumaan Mestarien liigaan karsintoineen. Pienempien liigojen kohdalla tämä sisältää jo sarjan toiseksi tulleen ryhmän, mutta suurimmista liigoista Eurooppa-liigaan osallistuu vasta neljänneksi tai viidenneksi sijoittunut joukkue. Lisäksi kilpailuun ovat vuodesta 1999 ja Cup-voittajien cupin lakkauttamisesta lähtien osallistuneet kansalliset cup-voittajat. Ranskasta ja Englannista kilpailuun pääsee myös toissijaisen cupin (”liigacup”) voittaja. Maapaikat määräytyvät UEFAn maapisteiden perusteella.

Eurooppa-liigan maakohtainen kiintiö vaihtelee yhdestä joukkueesta neljään. Yleisesti ottaen korkeammalla UEFAn sarjarankingissa olevat maat saavat enemmän paikkoja, mutta näin ei ole aina, sillä paikat ovat kytköksissä Mestarien liigan paikkamäärään. Esimerkiksi kaudella 2006–2007 eniten paikkoja, neljä, oli Kreikalla ja Alankomailla, kun taas niitä ylemmäksi rankingissa sijoitetuilla mailla oli vain kolme paikkaa johtuen suuremmasta määrästä Mestarien liigan paikkoja.

Maakiintiöstä riippumatta Eurooppa-liigaan voi selvitä Mestarien liigan kautta. Mestarien liigan karsinnan kolmannella kierroksella pudonneet ja lohkovaiheessa lohkojen kolmansiksi sijoittuneet pääsevät Eurooppa-liigan eri vaiheisiin. Tämän lisäksi kilpailuun voi selviytyä voittamalla UEFAn reilun pelin palkinnon, ja ennen kautta 2009–2010 myös Intertoto Cupin voittajat pääsivät kilpailuun. Ennen 1990-lukua, jolloin Euroopan cupiin osallistuivat yksinomaan mestarit, osallistuivat kilpailuun myös esimerkiksi suurliigojen toiseksi sijoittuneet joukkueet. Tällöin turnaus olikin urheilullisesti arvostetumpi.

Vuoteen 1997 myös loppuottelu pelattiin kaksiosaisena, mutta vuodesta 1998 lähtien voittaja on ratkaistu yhdellä ottelulla, jota ei pelata kummankaan finaaliin päässeen joukkueen kotikentällä. Kaudesta 2004–2005 lähtien kilpailuun on kuulunut cup-kierrosten lisäksi lohkovaihe.^[1]

Muutokset kaudella 2009–2010

Kaudeksi 2009–2010 kilpailun nimi muuttui muotoon Eurooppa-liiga^[2] (engl. UEFA Europa League) ja uusi pelisysteemi otettiin käyttöön. Suurimpana muutoksena oli, että kilpailussa on jatkossa 12 neljän joukkueen lohkoa, joiden joukkueet pelaavat keskenään kaksinkertaisen sarjan. Intertoto Cup lakkautettiin ja sulautettiin uuteen Eurooppa-liigaan.

Myös karsintajärjestelmä koki suuria muutoksia. UEFAn rankingissa sijoilla 7–9 olevista maista karsintoihin osallistuvat cup-voittaja sekä kolme muuta joukkuetta. Edelleenkin mitä korkeammalla rankingissa sarja on, sitä myöhemmin sen joukkueet tulevat mukaan karsintoihin. Kuitenkin hallitsevaa kilpailun voittajaa lukuun ottamatta kaikki pelaavat ainakin yhden karsintakierroksen. Muutoksena aiempaan myöskään tilanteessa, jossa kansallisen cupin voittaja pääsee liigasijoituksensa perusteella Mestarien liigaan, ei sen Eurooppa-liigan paikka mene enää loppuottelun hävinneelle joukkueelle, vaan korkeimmalla sarjasijoituksella ilman europaikkaa olevalle joukkueelle. Mestarien liigan karsintojen toisen kierroksen 15 hävinnyttä joukkuetta jatkavat Eurooppa-liigan neljännellä karsintakierroksella, joka aiemmin tunnettiin UEFA-cupin ensimmäisenä kierroksena.

Lohkovaiheesta lohkovoittajat ja -kakkoset sekä kahdeksan Mestarien liigan lohkokolmosta etenevät ensimmäiselle pudotuspelikierrokselle eli kahdeksannesvälieriin.

Loppuottelut

Kaksiosainen loppuottelu

Kausi	Kotijoukkue	Tulos	Vierasjoukkue	Stadion
1971–1972	Wolverhampton Wanderers	1–2	Tottenham Hotspur	Molineux, Wolverhampton
	Tottenham Hotspur	1–1	Wolverhampton Wanderers	White Hart Lane, Lontoo
	Tottenham voitti maalierolla 3–2.
1972–1973	Liverpool	3–0	Borussia Mönchengladbach	Anfield, Liverpool
	Borussia Mönchengladbach	2–0	Liverpool	Bökelbergstadion, Mönchengladbach
	Liverpool voitti maalierolla 3–2.
1973–1974	Tottenham Hotspur	2–2	Feyenoord	White Hart Lane, Lontoo
	Feyenoord	2–0	Tottenham Hotspur	De Kuip, Rotterdam
	Feyenoord voitti maalierolla 4–2.
1974–1975	Borussia Mönchengladbach	0–0	Twente	Rheinstadion, Düsseldorf
	Twente	1–5	Borussia Mönchengladbach	Diekman, Enschede
	Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 5–1.
1975–1976	Liverpool	3–2	Club Brugge	Anfield, Liverpool
	Club Brugge	1–1	Liverpool	Olympiastadion, Brugge
	Liverpool voitti maalierolla 4–3.
1976–1977	Juventus	1–0	Athletic Bilbao	Stadio Comunale, Torino
	Athletic Bilbao	2–1	Juventus	San Mamés, Bilbao
	Maaliero 2–2. Juventus voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1977–1978	SC Bastia	0–0	PSV Eindhoven	Furiani, Bastia
	PSV Eindhoven	3–0	SC Bastia	Philips Stadion, Eindhoven
	PSV Eindhoven voitti maalierolla 3–0.
1978–1979	Belgradin Punainen tähti	1–1	Borussia Mönchengladbach	Punaisen tähden stadion, Belgrad
	Borussia Mönchengladbach	1–0	Belgradin Punainen tähti	Rheinstadion, Düsseldorf
	Borussia Mönchengladbach voitti maalierolla 2–1.
1979–1980	Borussia Mönchengladbach	3–2	Eintracht Frankfurt	Bökelbergstadion, Mönchengladbach
	Eintracht Frankfurt	1–0	Borussia Mönchengladbach	Waldstadion, Frankfurt
	Maaliero 3–3. Eintracht Frankfurt voitti vierasmaalisäännön perusteella.
1980–1981	Ipswich Town	3–0	AZ Alkmaar	Portman Road, Ipswich
	AZ Alkmaar	4–2	Ipswich Town	Olympiastadion, Amsterdam
	Ipswich voitti maalierolla 5–4.
1981–1982	IFK Göteborg	1–0	Hamburger SV	Ullevi, Göteborg
	Hamburger SV	0–3	IFK Göteborg	Volksparkstadion, Hampuri
	IFK Göteborg voitti maalierolla 4–0.
1982–1983	RSC Anderlecht	1–0	Benfica	Heysel, Bryssel
	Benfica	1–1	RSC Anderlecht	Estádio da Luz, Lissabon
	Anderlecht voitti maalierolla 2–1.
1983–1984	RSC Anderlecht	1–1	Tottenham Hotspur	Constant Vanden Stock, Bryssel
	Tottenham Hotspur	1–1 ja.	Anderlecht	White Hart Lane, Lontoo
	Maaliero 2–2. Tottenham voitti rangaistuspotkukilpailun 4–3.
1984–1985	Videoton	0–3	Real Madrid	Sóstói, Székesfehérvár
	Real Madrid	0–1	Videoton	Santiago Bernabéu, Madrid
	Real Madrid voitti maalierolla 3–1.
1985–1986	Real Madrid	5–1	1. FC Köln	Santiago Bernabéu, Madrid
	1. FC Köln	2–0	Real Madrid	Olympiastadion, Berliini
	Real Madrid voitti maalierolla 5–3.
1986–1987	IFK Göteborg	1–0	Dundee United	Ullevi, Göteborg
	Dundee United	1–1	IFK Göteborg	Tannadice Park, Dundee
	IFK Göteborg voitti maalierolla 2–1.
1987–1988	RCD Espanyol	3–0	Bayer Leverkusen	Sarrià, Barcelona
	Bayer Leverkusen	3–0 ja.	RCD Espanyol	Ulrich Haberland, Leverkusen
	Maaliero 3–3. Bayer Leverkusen voitti rangaistuspotkukilpailun 3–2.
1988–1989	Napoli	2–1	VfB Stuttgart	San Paolo, Napoli
	VfB Stuttgart	3–3	Napoli	Neckarstadion, Stuttgart
	Napoli voitti maalierolla 5–4.
1989–1990	Juventus	3–1	Fiorentina	Stadio Comunale, Torino
	Fiorentina	0–0	Juventus	Stadio Partenio, Avellino
	Juventus voitti maalierolla 3–1.
1990–1991	Internazionale Milano	2–0	Roma	Stadio Giuseppe Meazza/San Siro, Milano
	Roma	1–0	Internazionale	Olympiastadion, Rooma
	Internazionale voitti maalierolla 2–1.
1991–1992	Torino	2–2	Ajax	Delle Alpi, Torino
	Ajax	0–0	Torino	Olympiastadion, Amsterdam
	Maaliero 2–2. Ajax voitti vierasmaalisäännöllä.
1992–1993	Borussia Dortmund	1–3	Juventus	Westfalenstadion, Dortmund
	Juventus	3–0	Borussia Dortmund	Delle Alpi, Torino
	Juventus voitti maalierolla 6–1.
1993–1994	Casino Salzburg	0–1	Internazionale	Ernst Happel, Wien
	Internazionale	1–0	Casino Salzburg	Stadio Giuseppe Meazza/San Siro, Milano
	Internazionale voitti maalierolla 2–0.
1994–1995	Parma	1–0	Juventus	Ennio Tardini, Parma
	Juventus	1–1	Parma	Stadio Giuseppe Meazza/San Siro, Milano
	Parma voitti maalierolla 2–1.
1995–1996	Bayern München	2–0	Bordeaux	Olympiastadion, München
	Bordeaux	1–3	Bayern München	Parc Lescure, Bordeaux
	Bayern München voitti maalierolla 5–1.
1996–1997	Schalke 04	1–0	Internazionale Milano	Parkstadion, Gelsenkirchen
	Internazionale Milano	1–0 ja.	Schalke 04	Stadio Giuseppe Meazza/San Siro, Milano
	Maaliero 1–1. Schalke 04 voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.

Yksiosainen loppuottelu

Kausi	Voittaja	Tulos	2. sija	Stadion
1997–1998	Internazionale	3–0	Lazio	Parc des Princes, Pariisi
1998–1999	Parma	3–0	Marseille	Lužniki, Moskova
1999–2000	Galatasaray	0–0 ja.	Arsenal	Parken, Kööpenhamina
1999–2000	Galatasaray voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.			Parken, Kööpenhamina
2000–2001	Liverpool	5–4 ja.	Deportivo Alavés	Westfalenstadion, Dortmund
2000–2001	Ottelu ratkaistiin kultaisella maalilla.			Westfalenstadion, Dortmund
2001–2002	Feyenoord	3–2	Borussia Dortmund	De Kuip, Rotterdam
2002–2003	Porto	3–2 ja.	Celtic	Olympiastadion, Sevilla
2002–2003	Ottelu ratkaistiin hopeisella maalilla.			Olympiastadion, Sevilla
2003–2004	Valencia	2–0	Marseille	Ullevi, Göteborg
2004–2005	TsSKA Moskova	3–1	Sporting CP	José Alvalade, Lissabon
2005–2006	Sevilla	4–0	Middlesbrough	Philips Stadion, Eindhoven
2006–2007	Sevilla	2–2 ja.	Espanyol	Hampden Park, Glasgow
2006–2007	Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 3–1.			Hampden Park, Glasgow
2007–2008	Zenit Pietari	2–0	Rangers	City of Manchester, Manchester
2008–2009	Šah’tar Donetsk	2–1 ja.	Werder Bremen	Fenerbahçe Şükrü Saracoğlu, Istanbul
2009–2010	Atlético Madrid	2–1 ja.	Fulham	HSH Nordbank Arena, Hampuri
2010–2011	Porto	1–0	Braga	Aviva Stadium, Dublin
2011–2012	Atlético Madrid	3–0	Athletic Bilbao	Stadionul Național , Bukarest
2012–2013	Chelsea	2–1	Benfica	Amsterdam ArenA, Amsterdam
2013–2014	Sevilla	0–0 ja.	Benfica	Juventus Stadium, Torino
2013–2014	Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–2.			Juventus Stadium, Torino
2014–2015	Sevilla	3–2	Dnipro Dnipropetrovsk	Varsovan kansallisstadion, Varsova
2015–2016	Sevilla	3–1	Liverpool	St. Jakob-Park, Basel
2016–2017	Manchester United	2–0	Ajax	Friends Arena, Solna
2017–2018	Atlético Madrid	3–0	Marseille	Parc Olympique Lyonnais, Lyon
2018–2019	Chelsea	4–1	Arsenal	Bakun olympiastadion, Baku
2019–2020	Sevilla	3–2	Internazionale	RheinEnergieStadion, Köln
2020–2021	Villarreal	1–1 ja.	Manchester United	Stadion Energa Gdańsk, Gdańsk
2020–2021	Villarreal voitti rangaistuspotkukilpailun 12–11.			Stadion Energa Gdańsk, Gdańsk
2021–2022	Frankfurt	1–1 ja.	Rangers	Estadio Ramón Sánchez Pizjuán, Sevilla
2021–2022	Frankfurt voitti rangaistuspotkukilpailun 5–4.			Estadio Ramón Sánchez Pizjuán, Sevilla
2022–2023	Sevilla	1–1 ja.	Roma	Puskás Arena, Budapest
2022–2023	Sevilla voitti rangaistuspotkukilpailun 4–1.			Puskás Arena, Budapest
2023–2024	Atalanta BC	3–0	Bayer Leverkusen	Aviva Stadium, Dublin

Eniten voittoja

Seuroittain

Sija	Seura	Voittoja
1	Sevilla	7
2	Juventus	3
=	Internazionale	3
=	Liverpool	3
=	Atlético Madrid	3
6	Borussia Mönchengladbach	2
=	Tottenham Hotspur	2
=	Real Madrid	2
=	IFK Göteborg	2
=	Parma	2
=	Feyenoord	2
=	Porto	2
=	Eintracht Frankfurt	2
=	Chelsea	2

Sarjoittain

#	Sarja	Voittoja
1.	Espanja	14
2.	Italia	10
=	Englanti	9
4.	Saksa	7
5.	Alankomaat	4

Maalikuninkuuden voittaneet

Kausi	Paras maalintekijä	Maalit	Joukkue
1990–1991	Rudi Völler	10	AS Roma
1991–1992	Dean Saunders	9	Liverpool FC
1992–1993	Gérald Baticle	8	AJ Auxerre
1993–1994	Dennis Bergkamp Edgar Schmitt	8	Inter Karlsruher
1994–1995	Ulf Kirsten	10	Bayer Leverkusen
1995–1996	Jürgen Klinsmann	15	Bayern München
1996–1997	Maurizio Ganz	8	Inter
1997–1998	Stéphane Guivarc’h	7	AJ Auxerre
1998–1999	Enrico Chiesa Tomasz Kulawik	8	Parma Wisła Krakova
1999–2000	Hakan Şükür Darko Kovačević	10	Galatasaray Juventus
2000–2001	Dimităr Berbatov Bolo	7	TsSKA Sofia Rayo Vallecano
2001–2002	Pierre van Hooijdonk	8	Feyenoord
2002–2003	Derlei	12	Porto
2003–2004	Didier Drogba Sonny Anderson Eldar Hadžimehmedović Mateja Kežman Alan Shearer Nikola Žigić	6	Marseille Villarreal Lyn PSV Eindhoven Newcastle United Punainen tähti
2004–2005	Alan Shearer	11	Newcastle United
2005–2006	Matías Delgado	9	FC Basel
2006–2007	Walter Pandiani	11	Espanyol
2007–2008	Luca Toni Pavel Pogrebnjak	10	Bayern München Zenit Pietari
2008–2009	Vágner Love	11	TsSKA Moskova
2009–2010	Óscar Cardozo Claudio Pizarro	9	Benfica Werder Bremen
2010–2011	Radamel Falcao	17	Porto
2011–2012	Radamel Falcao	12	Atlético Madrid
2012–2013	Libor Kozák	8	Lazio
2013–2014	Jonathan Soriano	8	Red Bull Salzburg
2014–2015	Alan Romelu Lukaku	8	Red Bull Salzburg Everton
2015–2016	Aritz Aduriz	10	Athletic Bilbao
2016–2017	Edin Džeko Giuliano	8	AS Roma Zenit Pietari

Katso myös

Suomalaisjoukkueet jalkapallon eurocupeissa

Lähteet

UEFA Cup RSSSF. Viitattu 26.9.2008. (englanniksi)

Viitteet

↑ ^a ^b History 1.6.2009. UEFA. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)
↑ http://www.iltasanomat.fi/urheilu/t/jalkapallo/1593576 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Eurooppa-liiga UEFAn sivustolla (englanniksi)
Eurooppa-liigan tulospalvelu

UEFA-cupin ja Eurooppa-liigan kaudet

UEFA-cup (1971–2009)

Eurooppa-liiga (2009–)

[uefa-history-1] History 1.6.2009. UEFA. Viitattu 28.3.2010. (englanniksi)

[2] ttp://www.iltasanomat.fi/urheilu/t/jalkapallo/1593576 (Arkistoitu – Internet Archive)

[1]

[2]

UEFA Europa League Eurooppa-liiga
Meneillään oleva kausi Eurooppa-liigan kausi 2023–2024

Laji	jalkapallo
Maa(t)	Eurooppa (UEFA)
Perustettu	1971
Joukkueita	48 (lohkovaiheessa) +8 joukkuetta Mestarien liigan lohkovaiheen jälkeen 160 (yhteensä)
Hallitseva mestari	Atalanta BC
Eniten mestaruuksia	Sevilla (7)
Sivusto	Eurooppa-liiga
Infobox OK