Puronieriä
 |
Tätä artikkelia on pyydetty laatuarvioitavaksi. Keskustelun tavoitteena on varmistaa, että artikkeli sisältää selkeät perustiedot aiheestaan ja on muutenkin kunnossa. Mikäli artikkeli läpäisee arvioinnin, se merkitään joko lupaavaksi artikkeliksi tai hyväksi artikkeliksi. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| Puronieriä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Lohikalat Salmoniformes |
| Heimo: | Lohet Salmonidae |
| Suku: | Nieriät Salvelinus |
| Laji: | fontinalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Salvelinus fontinalis |
|
| Katso myös | |
Puronieriä (Salvelinus fontinalis) on lohikala, joka on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Sieltä se tuotiin Eurooppaan vuonna 1869. Laji viihtyy viileissä joissa ja kirkasvetisissä järvissä. Se lienee Suomen kestävin lohikala kestäen veden pH-arvoa 4,1–4,5.
Lajia kasvatetaan runsaasti ravinnoksi sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa. Suomessa sen taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen kalan koon ja harvinaisuuden vuoksi.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji tuotiin Pohjois-Amerikan itäosista Eurooppaan vuonna 1869 ja Suomeen 1895. Lajin kotiuttamisyritykset epäonnistuivat, ja sitä yritettiin uudestaan menestyksekkäämmin 1960-luvulla.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronieriän alkuperäistä asuinaluetta ovat Pohjois-Amerikan koillisosan sisävedet.[2] Suomessa lajia tavataan paikottain Lapissa ja Etelä-Suomessa.[1]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronieriän elinympäristöä on kylmät lähdepitoiset vedet.[2] Lajia tavataan joiden lisäksi myös vilpoisista, kirkasvetisistä järvistä. Veden lämpötilan olisi hyvä olla kasvun kannalta 12 °C–15 °C. Puronieriä lienee Suomen kestävin lohikala veden happamuuden osalta veden pH-arvon ollessa 4,1–4,5.[3]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronieriä on hyvin värikylläinen. Selkä ja kyljet ovat väritykseltään oliivinvihreät tai ruskeahtavat. Lajin vatsa on vaalea, kutuasussa punainen. Suomuja on kylkiviivalla 220.[2] Kylkiviivan ylipuoli sekä selkä- ja pyrstöevät on katettu marmorimaisella kuvoinnilla. Kyljet ovat täynnä vaaleita laikkuja. Muiden nieriän suvun kalojen tavoin myös puronieriän vatsapuolen evien etureuna on valkoinen. Selän takaosassa on lohikaloille ominainen rasvaevä.[3]
Elintavat ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronieriä saattaa olla muita lajeja kohtaan aggressiivinen ja karkottaa ne pois suosimiltaan alueilta.[4] Ne siirtyvät joukoittain purojen pohjalla olevien lähteiden luo kesien lämpimien vesien aikana. Jos se ei ole mahdollista, ne siirtyvät mahdollisimman syviin vesiin.[3]
Puronieriä syö monia selkärangattomia, kuten äyriäisiä, hyönteistoukkia, pintahyönteisiä ja matoja.[4] Erityisesti isommat yksilöt syövät myös pikkukaloja. Kanadassa ne saattavat tiettyinä vuodenaikoina siepata myös vaeltavia sopuleita, hiiriä ja myyriä.[1]
Lisääntyminen ja kasvu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koiraat ovat sukukypsiä 2- ja naaraat 3-vuotiaina. Suomessa lajin kutupaikat ovat vuolasvirtaisten purojen ja jokien sorapohjilla syys-lokakuussa. Naaras kaivaa pyrstöllään kutukuopan ja peittelee kurun päätyttyä mätimunat soralla. Munat kuoriutuvat keväällä. Poikaset asuvat koko ensimmäisen kesänsä samoilla alueilla.[4]
Puronieriän poikaset painavat ravinto-oloista riippuen kolmevuotiaina sadasta gramasta yhteen kiloon. Puronieriä on Suomen lyhytikäisin nieriälaji. Laji elää yleensä enintään 6–7 vuotiaaksi. Painavin mitattu yksilö mitattiin Kanadasta ja se painoi 6,6 kg. Suurin Suomesta tavattu yksilö pyydystettiin 1996 Raahesta, ja se painoi 2,7 kg. Tavallisesti Suomessa tavataan 100–300 grammaa painavia yksilöitä. Yleisesti järvessä asuvat yksilöt kasvavat nopeammin jokikaloihin verrattuna ravinnon suuren määrän vuoksi.[1]
Haitat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemijoen sivuhaaroissa puronieriä on syrjättänyt taimenia ja muita kaloja sen erittäin tehokkaan kasvun myötä. Taimnen pystyy yhteiseloon puronieriän kanssa suurten jokien latvavesien alapuolisilla osilla.[5]
Kalastus ja käyttö ravintona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puronieriää kalastetaan suurimmaksi osin perhoilla ja uistimilla. Laji on suosittu urheilukalana sen voimakkaan taistelun vuoksi. Lajia kasvatetaan runsaasti ruokakalaksi sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa. Puronieriän liha on kirkkaanpunaista ja laadultaan erinomaista nieriän lihan tavoin. Suomessa sen taloudellinen merkitys on kuitenkin vähäinen kalan koon ja harvinaisuuden vuoksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lehtonen, Hannu: Suomalainen kalaopas. WSOY, 2006. ISBN 951-0-31578-8.
- Yrjölä, Sakke & Lehtonen, Hannu & Nyberg, Kari: Suomen kalat. Otavan kirjapaino, 2021. ISBN 978-951-1-40115-5.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Salvelinus fontinalis (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos: Puronieriä (Salvelinus fontinalis) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luontoportti: Puronieriä (Salvelinus fontinalis)
- Luonnontieteellinen keskusmuseo: Salvelinus fontinalis
- ITIS: Salvelinus fontinalis (englanniksi)