Käyttäjä:ZacheBot/hakemisto/Eläimet/tiivistelmät
28.9.2011
Aasiannorsu (Elephas maximus) on yksi kolmesta nykyisestä norsulajista. Ennen lajia kutsuttiin nimellä intiannorsu, mutta nykyään lajista käytetään yleensä muotoa aasiannorsu, koska sitä tavataan myös muissa Aasian valtioissa. Nykyään intiannorsulla saatetaankin tarkoittaa aasiannorsun tiettyä alalajia, jota myös kutsutaan intiannorsuksi.
12.4.2011
Aderinsukeltaja-antilooppi (Cephalophus adersi) on Itä-Afrikassa elävä sorkkaeläin. Se on kaikkein uhanalaisin sukeltaja-antilooppilaji. Se kuuluu myös alaheimonsa pienimpiin edustajiin. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on "kirjopuikkija".
20.4.2011
Afganistaninpiiskujänis eli afganistaninpika (Ochotona rufescens) on Keski-Aasian vuoristoissa elävä jäniseläin. Sitä on käytetty Ranskassa ja Japanissa koe-eläimenä, ja on ainoa piiskujänis joka on kesytetty tähän tarkoitukseen. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on iraninpika.
16.1.2012
Amerikannäätä (Martes americana) on Pohjois-Amerikan pohjois- ja länsiosista kotoisin oleva melko pienikokoinen nisäkäs, joka kuuluu näätien sukuun ja näätäeläinten heimoon. Se on pienempi ja vaaleampi kuin lähisukulaisensa kanadannäätä.
9.11.2011
Amerikansaukko eli kanadansaukko (Lontra canadensis) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva, osittain vedessä elävä nisäkäs, joka tunnetaan leikkisästä käytöksestään. Se on eräs suurikokoisimmista lajeista amerikansaukkojen suvussa ja näätäeläinten heimossa. Sen kanta on pysynyt elinvoimaisena, vaikka sitä on metsästetty paljon kauniin turkkinsa vuoksi.
25.1.2011
Australiankehrääjät (Aegothelidae) on Australaasiassa elävä kehrääjälintuheimo. Heimoon kuuluu BirdLife Suomen mukaan kaksi sukua ja yhdeksän lajia. Ne ovat harvoin nähtyjä lintuja, eikä useimpien lajien elintavoista tiedetä paljoakaan. Useimmat tästä linturyhmästä saadut tiedot on kerätty tunnetuimmasta ja laajimmalle levinneestä lajista, australiankehrääjästä (Aegotheles cristatus). Se on heimon ainoa laji jota tavataan avoimissa metsissä ja pensaikkoalueilla, muut elävät yksinomaan kosteissa trooppisissa metsissä. Kaikki lajit ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä, jotka viettävät päivänsä yleensä puunonkaloissa tai lehvästön suojissa. Pesäkin on yleensä puunonkalossa, johon naaras munii yhdellä kerralla 1-5 valkoista munaa.
25.5.2011
Australiansuula (Morus serrator) on australaasialainen pelikaanilintu. Se pesii tiheinä yhdyskuntina Australian kaakkoisrannikolla, Tasmaniassa, Norfolkinsaarella ja Uudessa-Seelannissa. Laji liikkuu pääasiassa rannikkovesissä ja kalastaa ruuakseen muun muassa sardelleja ja kalmareita. Australiansuula muistuttaa suuresti kapinsuulaa ja joskus myös risteytyy sen kanssa. George Robert Gray kuvaili lajin Tasmaniasta peräisin olevan tyyppiyksilön perusteella vuonna 1843.
28.9.2011
Banaanikärpänen (Drosophila melanogaster) on pieni kellanruskea mahlakärpäslaji, joka on jo vuosikymmenten ajan ollut yksi kokeellisen biologisen tutkimuksen tärkeimmistä malliorganismeista. Yleiskielessä banaanikärpäsellä voidaan tarkoittaa myös koko mahlakärpästen heimoa tai useita muita Drosophila-suvun lajeja, joista monet ovat Suomessa huomattavasti D. melanogaster -lajia yleisempiä.
12.3.2012
Bernhardinerakkorapu (Pagurus bernhardus) on Koillis-Atlantilta kotoisin oleva kymmenjalkainen äyriäinen, joka kuuluu erakkorapujen heimoon (Paguridae). Muiden erakkorapujen tapaan se suojaa pehmeän takaruumiinsa kuolleen kotilon kuorella.
6.4.2011
Catalaphyllia on kivikorallien suku, johon kuuluu ainakin yksi laji, vanhempien lähteiden mukaan kaksi lajia. Catalaphylliat ovat pitkälonkeroisia kivikoralleja, joita tavataan Indopasifisella merialueella. Niitä kasvatetaan myös riutta-akvaarioissa, joissa yleinen kauppanimi on Elegance.
8.5.2011
Chaconpekari (Catagonus wagneri) on Etelä-Amerikassa elävä sorkkaeläin. Se on kookkain pekarilaji ja yksi harvoista 1900-luvulla löydetyistä suurista nisäkkäistä. Se on sukunsa ainoa laji eikä sillä ole alalajeja. Chaconpekari on erittäin uhanalainen ja niitä on arvioitu olevan jäljellä vain muutama tuhat yksilöä.
9.2.2012
Darwininmatkija (Nesomimus trifasciatus) on matkijoiden heimoon kuuluva varpuslintulaji. Se elää vain kahdella Galápagossaariin kuuluvalla pikkusaarella Tyynellämerellä ja on yksi maailman uhanalaisimmista ja harvinaisimmista lintulajeista. Yksittäinen äärimmäinen sääilmiö tai uusi tulokaslaji saattaisi riittää aiheuttamaan sen kuolemisen sukupuuttoon.
7.3.2012
Espanjankärpänen (Lytta vesicatoria) on Euraasiasta kotoisin oleva metallinvihreä kovakuoriainen, joka kuuluu toukohärkien heimoon. Se on saanut nimensä siitä, että se on hyvin yleinen Espanjassa ja muualla Välimeren alueella. Laji tunnetaan myös nimellä laastarikärpänen, koska siitä valmistettiin aikaisemmin ”vetolaastareiksi” kutsuttuja terveystuotteita, joiden uskottiin parantavan monenlaisia vaivoja. Sitä käytettiin yleisesti myös lemmenrohtona.
11.10.2010
Etelänmustavalas eli etelänvalas (Eubalaena australis) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä valaslaji. Laji on nykyään toipumassa sitä verottaneesta pyynnistä. Etelänmustavalaat syövät eläinplanktonia ja vaeltavat etelästä pohjoiseen vuodenaikojen mukaan. Etelänmustavalas luokiteltiin aiemmin samaan lajiin kuin sen pohjoiset sukulaiset mustavalas (Eubalaena glacialis) ja tyynenmeren alueen mustavalas Eubalaena japonica, mutta sen asema omana lajinaan on nykyään yleisesti hyväksytty.
7.4.2011
Euroopanlehtisammakko eli vanhalta nimeltään lehtisammakko (Hyla arborea) on lehtisammakoihin kuuluva palearktinen sammakkolaji, joka elää Manner-Euroopassa Pyreneiden niemimaalta Kaukasiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Sen kanta on pienentynyt huomattavasti Länsi- ja Keski-Euroopassa ilmaston lämpenemisen sekä luonnollisten elinympäristöjen häviämisen ja saastumisen takia.
24.3.2011
Fanaloka eli valefossa (Fossa fossana) on Madagaskarin saarella elävä petonisäkäs. Se on Fossa-suvun ainoa edustaja. Tieteellisen nimensä takia se sekoitetaan joskus samalla saarella elävään fossaan. Fanaloka eroaa siitä kuitenkin selvästi ulkonäöltään. Laji luettiin aiemmin sivettieläimiin, nykyään Eupleridae-heimoon.
31.10.2010
Floridankalkkarokäärme (Crotalus adamanteus) on Yhdysvaltain lämpimissä eteläosissa elävä kyykäärme. Sen hoitamaton purema on ihmiselle tappava. Ravintonaan laji käyttää melko pieniä lämminverisiä eläimiä ja on myös hyödyksi hävittämällä ihmisen tuhoeläiminä pitämiä lajeja kuten hiiriä ja rottia. Floridankalkkarokäärme on sukunsa kookkain laji. Laji ei ole vielä uhanalainen, mutta se on taantumassa ja sen arvioidaan harvinaistuvan kaikkialla levinneisyysalueellaan.
23.3.2011
Fregattilinnut eli kaapparit (Fregatidae) ovat pelikaanilintuihin kuuluvia merilintuja. Fregattilintujen heimoon kuuluu yksi suku ja viisi lajia. Ne ovat erittäin nopeita lentäjiä ja tunnettuja tavastaan rosvota ravintoa muilta merilinnuilla. Koiraslinnuilla on huomiota herättävä punainen kurkkupussi, jota ne käyttävät kosiomenoissa.
6.4.2011
Galapagosinhiirihaukka (Buteo galapagoensis) on Galápagossaarilla tavattava päiväpetolintulaji. Se on saalistustavoiltaan opportunisti, saarten hallitseva maapeto ja muiden saarten lajien tapaan käytökseltään hyvin peloton. Tämän huomasi myös Charles Darwin kuvatessaan vuonna 1835 lajin käytöstä. Laji on noista ajoista harvinaistunut, ja hävinnyt monilta saarilta.
16.1.2012
Galapagosinmatkija (Nesomimus parvulus) on Etelä-Amerikan Galápagossaarilla elävä varpuslintu. Se on saarten laajimmalle levinnyt matkijalaji ja sillä on 6–7 alalajia. Galapagosinmatkija viihtyy maassa ja on kaikkiruokainen.
17.5.2007
Gorilla (Gorilla gorilla) on Afrikassa elävä apinalaji ja nykyisin elävistä kädellisistä suurin. Gorilla kuuluu ihmisapinoihin ja on orankien ja simpanssien ohella yksi geneettisesti ihmistä lähimpänä olevista eläinlajeista. Gorilla elää päiväntasaajan lähettyvillä Afrikan mantereella, ja se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Luokittelun mukaan lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri uhka hävitä lähitulevaisuudessa luonnosta.
9.9.2009
Harmaakettu eli puukettu (Urocyon cinereoargenteus) on Amerikassa elävä petoeläin. Se on alkukantainen ja sopeutuvainen koiraeläin. Laji on kaikkiruokainen ja syö paljon sekä kasvi- että eläinravintoa ja etsii ravintonsa pääasiassa öisin. Päivänsä harmaaketut viettävät maakoloissa, ontoissa puissa tai kasvillisuuden kätköissä. Ne elävät yleensä pareittain ja muodostavat yhteisen reviirin. Poikueessa on keskimäärin 3–4 pentua, jotka emo synnyttää maa- tai puunkoloon. Muista koiraeläimistä poiketen se kiipeilee taitavasti puissa, joista se saa turvaa pedoilta. Se on pienemmän saariharmaaketun ohella toinen nykyään elävä harmaakettujen sukuun kuuluva laji. Harmaakettua metsästetään paljon sen turkin takia.
22.5.2012
Harvajalkaiset (Pauropoda) on yksi tuhatjalkaisten alajakson neljästä luokasta. Siitä tunnetaan maailmanlaajuisesti neljässä heimossa reilu 700 lajia, mutta kokonaislajimäärän arvellaan olevan 2 000 ja 5 000 välillä. Ryhmän varhaisimmat säilyneet fossiilit ovat 40–35 miljoonaa vuotta vanhoista meripihkoista, mutta ryhmä lienee paljon vanhempi. Ensimmäisenä harvajalkaiset löysi John Lubbock oman puutarhansa maaperästä vuonna 1866.
18.5.2012
Hukkavaellusyökkönen (Helicoverpa armigera) on keskikokoinen yökköslaji ja kansainvälisesti huomattava maatalouden tuholainen. Suomessa sitä tavataan vain satunnaisesti, mutta laji kuuluu myös Suomessa tarkkailtavien tai paikallisesti haitallisten vieraslajien luetteloon.
18.1.2012
Impala eli pala-antilooppi (Aepyceros melampus) on Afrikan yleisimpiä antilooppeja. Se elää yleisenä monin paikoin itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Lajin elinympäristöä ovat erilaiset reunaympäristöt, avoimet metsämaat, puu- ja pensassavannit. Se on antiloopiksi keskikokoinen ja painaa 40–76 kiloa. Väritys on selästä pähkinänruskea, kyljistä vaaleampi. Vatsa on valkoinen.
6.9.2011
Intianpikkulepinkäinen (Lanius vittatus) Aasiassa elävä pienikokoinen varpuslintulaji. Sen tunnusomaisia piirteitä ovat koukkukärkisen nokan tyvestä kaulan sivuille ulottuva musta naamio, vaalea vatsa, ruskea selkä, harmaa päälaki ja olkapäät sekä pääväriltään mustat siivet ja pyrstö. Laji on luonteeltaan utelias ja rohkea lintu, joka saalistaa lähinnä hyönteisiä. Se viihtyy hyvin avoimessa maastossa ja viljelyalueilla. Lintupari saa vuodessa kaksi noin neljän untuvikon poikuetta.
19.5.2012
Isokaktussirkku (Geospiza conirostris) on Etelä-Amerikan Galápagossaarilla elävä darwininsirkkuihin kuuluva varpuslintu. Se oli yksi Charles Darwinin HMS Beaglen tutkimusmatkalla 1831–1836 näkemistä lintulajeista, jotka vaikuttivat suuresti hänen evoluutioteoriaansa.
29.5.2012
Isopäistärkoi (Eriocrania semipurpurella) on pieni, violetinsävyinen, päistärkoihin kuuluva perhoslaji. Se on alkeellisen heimonsa kookkaimpia, laajimmalle levinneitä ja yleisimpiä lajeja niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tosiasiassa kyseessä on ilmeisesti useista lajeista muodostuva lajikompleksi.
28.5.2011
Isoviiksisiippa eli vanhalta nimeltään brandtinviiksisiippa (Myotis brandtii) on lepakkolaji, joka kuuluu siippojen heimoon. Se luokiteltiin vuoteen 1970 asti viiksisiipan (Myotis mystacinus) alalajiksi. Laji on saanut tieteellisen nimensä saksalaisen luonnontieteilijän Johann Friedrich von Brandtin mukaan. Isoviiksisiippa on Suomessa rauhoitettu, ja sen laskennallinen arvo on 101 euroa.
29.5.2011
Jaavantiikeri (Panthera tigris sondaica) on tiikerin luultavasti sukupuuttoon kuollut alalaji. Se eli yksinomaan Jaavan saarella Indonesiassa. Tiikerit olivat vielä 1800-luvulla yleisiä Jaavassa, mutta toisen maailmansodan jälkeen ne olivat jo harvinaisuuksia. Jaavantiikerin olemassaolosta ei ole saatu varmoja todisteita vuoden 1979 jälkeen.
25.5.2011
Jättiläishirviantilooppi eli derbynhirviantilooppi (Taurotragus derbianus) on Afrikassa elävä suurikokoinen nautaeläin. Se on toinen maailman kahdesta hirviantilooppilajista. Jättiläishirviantilooppi on nimetty englantilaisen poliitikon ja luonnontieteilijän Edward Smith-Stanleyn (14. Derbyn jaarli) mukaan.
28.9.2011
Jättiläismetsäkarju eli jättiläismetsäsika (Hylochoerus meinertzhageni) on keskisen ja läntisen Afrikan metsissä elävä elinvoimainen sorkkaeläinlaji. Se on sukunsa Hylochoerus ainoa laji. Jättiläismetsäkarjut ovat suurimpia luonnonvaraisia sikoja. Ne voivat kasvaa jopa 210 senttimetriä pitkiksi ja painaa 275 kilogrammaa.
28.9.2011
Jättiläissimpukat (Tridacninae) on lämpimissä merissä elävä sydänsimpukoiden heimon alaheimo. Sitä pidettiin aiemmin omanana Tridacnidae-heimonaan. Jättiläissimpukoihin kuuluu ainakin yhdeksän lajia, jotka jaetaan kahteen sukuun. Ne elävät trooppisella indopasifisella merialueella. Seitsemää lajia pidetään joskus riutta-akvaariossa.
24.5.2012
Kaksoisjalkaiset (Diplopoda) on laaja, tuhatjalkaisten alajaksoon kuuluva luokka. Siihen kuuluvia lajeja tunnetaan maailmasta noin 11 000, mutta kokonaismäärä saattaa olla jopa 80 000. Ryhmän varhaisin tunnettu fossiili lienee varhaisimpana ilmaa hengittävänä maaeläimenä pidetty, siluurikaudella 428 miljoonaa vuotta sitten elänyt Pneumodesmus newmani.
10.10.2011
Kalliohyppijä (Oreotragus oreotragus) on pieni afrikkalainen antilooppilaji. Nimensä mukaisesti se elää kivisillä ja kallioisilla alueilla. Levinneisyys ulottuu Etiopiasta Kapin niemimaalle. Kalliohyppijä on sukunsa ainoa laji ja sen kehityslinja on saattanut erota muista onttosarvisista jo mioseenikauden alussa. Tieteellinen nimi Oreotragus tulee kreikan sanoista oros ("vuori") ja tragos ("urosvuohi/pukki"), tarkoittaen "vuoripukkia". Kalliohyppijä-nimitys tulee hollannin tai afrikaansin kielen sanasta Klipspringer, joka sananmukaisesti tarkoittaa kalliohyppijää. Laji liikkuu eniten varhaisaamulla ja myöhäisillalla, ja elää yleensä pareittain tai pieninä ryhminä.
13.2.2012
Kalliopäästäinen (Sorex dispar) on Appalakkien vuoristossa elävä pienikokoinen päästäislaji. Vaikeapääsyisen elinympäristönsä vuoksi sen käyttäytymisestä ja kannan koosta tiedetään hyvin vähän. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi "pitkähäntäpäästäistä".
17.6.2011
Kampavenussimpukka (Mercenaria mercenaria) on venussimpukoiden heimoon kuuluva erilaishampainen simpukka, jota tavataan lähinnä Atlantin luoteis- ja koillisrannikolla. Sitä kalastetaan ja viljellään etenkin Yhdysvalloissa ja Taiwanissa ruokateollisuuden käyttöön.
12.4.2012
Kanadanmajava (Castor canadensis) on luontaisesti Pohjois-Amerikassa elävä majavalaji, jota on sen arvokkaan turkin vuoksi siirtoistutettu myös Etelä-Amerikkaan, Itä-Aasiaan ja Eurooppaan. Laji tuotiin Suomeen 1930-luvulla, ja nykyisin se on alueella huomattavasti runsaslukuisempi kuin alkuperäiseen lajistoon kuuluva euroopanmajava. Kanadanmajava on Kanadan kansalliseläin.
3.12.2011
Kanarianpeippo (Fringilla teydea) on Espanjan Kanariansaarilla elävä varpuslintu. Se elää Teneriffan ja Gran Canarian vuoristojen mäntymetsissä. Koiraat ovat väritykseltään lähinnä sinisiä, naaraat selkäpuolelta ruskeanharmaita, vatsapuolelta harmaanvalkoisia. Kanarianpeipon ravinto koostuu pääosin kanarianmännyn siemenistä.
28.9.2011
Kanervamittari eli vanhalta nimeltään kellertävä lehtomittari tai kanervanlehtomittari (Chlorissa viridata) on vihermittareihin kuuluva pienehkö vihreä perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan pohjoista Euraasiaa. Suomessa laji elää jokseenkin harvinaisena ja paikoittaisena maan eteläosissa. Kanervamittaria tavataan pääasiassa soilla ja kosteilla nummilla, joilla kasvaa sen toukkien pääasiallista ravintokasvia, kanervaa. Toukkia tavataan tosin myös muilla varvuilla ja matalilla pensailla, kuten variksenmarjalla ja suomyrtillä. Kanervamittarin aikuiset ovat lennossa kesäkuun tienoilla, useimmiten iltahämärässä. Yksivuotinen laji talvehtii kotelona.
9.3.2011
Kapinsuula (Morus capensis) on eteläisessä Afrikassa pesivä kookas pelikaanilintu. Se on yksi kolmesta valkosuulalajista. Muiden suulien tapaan kapinsuula saalistaa syöksysukelluksilla. Sen ravinto koostuu lähinnä avomerellä elävistä parvikaloista. Lisääntymiskausi on syys-huhtikuussa, jolloin suulat kerääntyvät pesintäsaarilleen soitimelle ja pesänrakennukseen. Pari kasvattaa kerralla yleensä vain yhden poikasen.
2.10.2011
Kastanjaselkätyranni (Lessonia rufa) on Etelä-Amerikassa elävä varpuslintu. Se on pieni avointen maiden lintu, jota tavataan mantereen eteläosassa. Naaraat ovat ruskehtavia ja koiraat mustia lukuun ottamatta selän hyvin erottuvaa kastanjanruskeaa laikkua. Ne ovat saaneet Chilessä nimen Colegial eli "koulupoika", koska koiraiden läikkä muistuttaa koululaisen nahasta tehtyä kirjalaukkua. Kastanjaselkätyranni on joskus luettu samaan lajiin ruskoselkätyrannin kanssa.
22.3.2011
Keisarijalokotka eli afrikanapinakotka (Stephanoaetus coronatus) on Afrikassa elävä suuri päiväpetolintu. Se on nykyään sukunsa ainoa laji. Toinen laji oli Madagaskarissa elänyt Stephanoaetus mahery, joka kuoli sukupuuttoon noin 1000 vuotta sitten saarelle tulleiden ihmisten hävitettyä sen saaliseläimet, jättiläismakit.
9.2.2012
Keltavatsamurmeli (Marmota flaviventris) on murmeleiden sukuun kuuluva oravalaji. Sitä tavataan läntisessä Pohjois-Amerikan Kanadan eteläosista Yhdysvaltain eteläosiin. Se on keskikokoinen jyrsijä ja pituudeltaan 47–70 senttimetriä. Sen asuinalueet ovat yleensä lämpimiä ja kuivia ja sijaitevat noin 2 000 metrin korkeudella vuoristoissa. Lajin yksilöt elävät sekä yksin että yhteisöissä, ja ne viettävät suuren osan elämästään talvihorroksessa.
8.5.2011
Kesätangara (Piranga rubra) on Yhdysvalloissa ja Meksikossa pesivä ja Väli- ja Etelä-Amerikassa talvehtiva varpuslintu. Kesätangara ja muut tulitangaroiden suvun lajit on perinteisesti luokiteltu kuuluviksi tangaroiden heimoon, mutta viimeaikaisten molekyylibiologian tutkimusten mukaan se olisi läheisempää sukua kardinaalien heimon lajeille.
28.9.2011
Kiekkokalat (Symphysodon) on eteläamerikkalaisten kirjoahventen suku. Suvussa on kolme lajia ja kolme alalajia. Kiekkokaloja tavataan Amazonin vesistössä. Suvun tunnusmerkkejä ovat kalojen kiekkomainen muoto ja kyljen yhdeksän tummaa poikkijuovaa, jotka löytyvät suvun jokaiselta lajilta. Kiekkokalat elävät parvissa ja käyttävät ravinnokseen hyönteisten toukkia ja pieniä äyriäisiä.
22.12.2010
Kirjokalastaja (Ceryle rudis) on kuningaskalastajien heimoon kuuluva säihkylintu. Se on Ceryle-suvun ainoa laji, sekä ainoa valkoisen ja mustankirjava kuningaskalastaja. Kirjokalastaja myös on yksi yleisimmistä kuningaskalastajista, jota tavataan laajalti Euraasiassa ja Afrikassa. Koirailla on rinnassa kaksi mustaa vyömäistä kuviota, naarailla niitä on vain yksi. Ruumiin pituus on 25-29 senttiä. Ravinto koostuu pääasiassa pienistä kaloista, joita kirjokalastaja pyydystää vedestä syöksysukelluksilla.
4.9.2011
Kivikorallit (Scleractinia) on korallieläimiin kuuluva polttiaiseläinten lahko. Kivikorallit ovat useimmiten värikkäitä ja monimuotoisia merieläimiä, jotka elävät usein yhdyskuntina. Toisin kuin pehmytkorallit, kivikorallit rakentavat aragoniittista kalkkirunkoa. Näistä rungoista muodostuvat suurelta osaltaan koralliriutat.
4.4.2011
Koala eli pussikarhu (Phascolarctos cinereus) on australialainen puissa elävä pussieläin. Se on [[Koalat|koalojen]] heimon ainoa jäljellä oleva laji. Koala syö ravinnokseen eukalyptusten lehtiä ja koska lehdet ovat myrkyllisiä, kykenee se syömään kuitenkin vain joitakin eri eukalyptuslajeja. Lehdet ovat kuitupitoisia, vähäravintoisia ja vaikeasti sulavia, joten koala nukkuu suurimman osan päivästä säästäen näin energiaa. Koalan tunnistaa helposti kookkaasta kuonostaan ja mäyrämäisestä olemuksestaan.
19.9.2010
Kontsiantilooppi eli lichtensteininlehmäantilooppi (Alcelaphus lichtensteinii) on Afrikassa elävä lehmäantilooppeihin kuuluva onttosarvinen sorkkaeläin. Se luetaan joskus punalehmäantiloopin (Alcelaphus buselaphus) alalajiksi ja toisinaan omaan Sigmoceros-sukuunsa. Laji on nimetty saksalaisen eläintieteilijä Martin Lichtensteinin mukaan. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on "kontsi".
23.7.2010
Kouprei eli koupri eli sauvelinhärkä (Bos sauveli) on Kaakkois-Aasiassa elävä, erittäin huonosti tunnettu nautaeläimiin kuuluva sorkkaeläinlaji. Se on yksi arvoituksellisimmista ja uhanalaisimmista suurnisäkkäistä, ja sen asemasta omana lajinaan on kiistelty. Kouprei on äärimmäisen uhanalainen ja mahdollisesti jo sukupuuttoon kuollut. Se on silti yhä Kambodžan kansalliseläin.
31.10.2010
Kyssäkurjet eli trumpettikurjet (Psophiidae) on kurkilintuihin kuuluva lintuheimo, johon kuuluu yksi suku ja kolme lajia. Kyssäkurjet elävät Etelä-Amerikan sademetsissä. Ne liikkuvat parvina ja etsivät metsänpohjalta ravinnokseen hedelmiä, marjoja ja selkärangattomia. Pelästytettynä ne päästävät kovan varoitushuudon.
19.1.2011
Kyyhkyrääkät eli aiemmalta nimeltään kyyhkykurjet (Mesitornithidae) on kurkilintujen lahkoon kuuluva lintuheimo, johon kuuluu kaksi sukua ja kolme lajia. Arokyyhkyrääkkä muodostaa oman Monias-sukunsa ja [[Kyyhkyrääkät (suku)|Mesitornis]]-sukuun kuuluvat lajit ovat kirjokyyhkyrääkkä ja ruskokyyhkyrääkkä. Heimon lajeja tavataan vain Madagaskarissa. Ne ovat suunnilleen rastaan kokoisia 25–36 sentin pituisia maalintuja, joiden väritys vaihtelee harmaanruskeasta punertavaan tai oliivinvihreään. Vatsapuoli on aina vaaleampi. Kirjo- ja arokyyhkyrääkällä on rinnassa myös tummia täpliä. Kyyhkyrääkät ovat huonoja lentäjiä ja liikkuvat mieluiten maassa. Ravinto koostuu lähinnä hyönteisistä, mutta niille kelpaavat myös siemenet ja hedelmät.
28.9.2011
Kärppä eli portimo (Mustela erminea) on näätäeläimiin kuuluva pienikokoinen petoeläin, joka elää pohjoisen pallonpuoliskon lauhkeissa ja viileissä oloissa, muun muassa Suomessa. Kärpän tärkeintä ravintoa ovat vesi-, metsä- ja peltomyyrät sekä oravat ja päästäiset. Kärpän pahimpia saalistajia ovat ketut, näädät sekä petolinnut. Kärppä on kuitenkin nopea eläin, joten saalistaja saa sen harvoin kiinni. Kärppä on hyödyllinen hiirten metsästäjä, mutta joskus harvoin se aiheuttaa vahinkoa käymällä siipikarjan kimppuun. Kärpän nahoilla ei nykyisin ole juurikaan taloudellista arvoa.
27.3.2011
Käsnäsika eli jaavansika (Sus verrucosus) on Indonesian saarilla elävä erittäin uhanalainen sikalaji. Sen suvun nimi Sus tarkoittaa ”sikaa” ja lajinimi tulee latinan sanasta verruca joka tarkoittaa ”syylää” ja -osus-pääte tarkoittaa ”täynnä”, joka viittaa lajin naamakänsiin.
11.2.2012
Käärmeenpäät eli vanhemmalta nimeltään käärmeenpääkalat (Channidae) on ahvenkaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajien luonnollista esiintymisaluetta ovat Afrikan ja Aasian makeat vedet, mutta niitä on levinnyt akvaarioharrastuksen seurauksena muun muassa useaan Yhdysvaltojen osavaltioon.
31.5.2010
Käärmekaulat (Anhingidae) ovat pelikaanilintuihin kuuluvia vesilintuja. Käärmekaulojen heimoon kuuluu yksi suku (Anhinga) ja luokittelusta riippuen kahdesta neljään lajia. Ne muistuttavat paljon merimetsoja. Käärmekauloja tavataan kaikkialla trooppisilla, subtrooppisilla ja lämpimillä alueilla.
22.11.2010
Käärmekurjet eli seriemat (Cariamidae) on kurkilintujen lahkoon kuuluva lintuheimo. Heimoon kuuluu kaksi sukua ja kaksi lajia, joita tavataan yksinomaan Etelä-Amerikassa. Ne ovat isoja ja pitkäkoipisia petolintuja, jotka liikkuvat pääosin maassa. Käärmekurkia pidetään sukupuuttoon kuolleiden hirmulintujen läheisinä sukulaisina.
28.9.2011
Laulujoutsen (Cygnus cygnus) on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole mustaa kyhmyä toisin kuin kyhmyjoutsenella. Se on leimallisesti pohjoisen lintu, joka pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. Laulujoutsen on Suomen kansallislintu, jota on kuvattu monissa taideteoksissa.
28.3.2011
Lehmäantiloopit (Alcelaphus) on onttosarvisten heimoon kuuluva sorkkaeläinsuku, johon kuuluu nykykäsityksen mukaan 3 lajia. Joskus kaikki suvun edustajat, tai vain kaama-antilooppi luetaan lehmäantiloopin alalajiksi. Kontsiantilooppi luetaan joskus myös omaan Sigmoceros-sukuunsa.
28.9.2011
Leijona (Panthera leo) on suuri uhanalainen kissaeläin, joka asuu villinä Afrikan savanneilla ja pienenä populaationa Intiassa. Suomen kielessä leijonasta käytettiin aluksi Mikael Agricolan luomaa nimitystä jalopeura. Aikoinaan leijonia tavattiin kaikkialla Afrikassa joitakin aavikkoja ja sademetsiä lukuun ottamatta, samoin Balkanilla Euroopassa sekä Aasiassa aina Intiaan asti, mutta ihmisen toiminta on vähentänyt kantaa ja pienentänyt elinalueita.
10.5.2011
Loisnokkelit (vanhoja nimiä matonokkelit ja syöpäläisnokkelit) (Buphagus) on kottaraisten heimoon kuuluva varpuslintusuku. Loisnokkeleiden sukuun kuuluu kaksi lajia. Jotkut auktorit luokittelevat ne omaan Buphagidae-heimoonsa. Molemmat lajit elävät vain Afrikassa. Loisnokkelien jalkojen ja nokan muoto sekä elintavat eroavat jyrkästi lähes kaikista muista varpuslinnuista. Ne ovat suurten nisäkkäiden seuralaisia, jotka saavat kaiken ravintonsa isäntäeläimiltään.
28.9.2011
Luumittari eli vanhalta nimeltään suonimittari (Aspitates gilvaria) on lovimittareihin kuuluva oljenkeltainen perhoslaji, joka on levinnyt suurimpaan osaan Eurooppaa ja Venäjälle. Suomessa lajia tavataan maan eteläosassa. Yksivuotinen perhonen elää Suomessa ja Baltiassa soilla, kun taas muualla Euroopassa ja Venäjällä sitä tavataan muun muassa avoimilla kalkkikivialueilla ja aroilla. Luumittarin toukat viihtyvät heinien seassa ja käyttävät ravinnokseen matalia varpukasveja. Paikkauskolliset aikuiset ovat lennossa pääosin iltapäivisin ja iltaisin.
10.11.2011
Lyhythäntäpäästäinen (Blarina brevicauda) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva pieni nisäkäslaji, joka kuuluu päästäisten heimoon ja Blarina-sukuun. Se on yksi harvoista myrkyllisistä nisäkäslajeista maailmassa. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi "amerikanisopäästäistä".
11.4.2011
Maa-antilooppi (Raphicerus sharpei) on melko pieni Afrikassa elävä sorkkaeläin. Sillä ei nykykäsityksen mukaan ole alalajeja. Se muistuttaa suuresti muita Raphicerus-suvun lajeja, mutta sen on myös esitetty olevan lähempänä kääpiöantilooppeja (Neotragus). Lajin elintavat tunnetaan melko huonosti. Maa-antilooppi on saanut tieteellisen nimensä Sir Arthur Sharpen mukaan.
14.3.2011
Mariaanienlentäväkoira (Pteropus mariannus) on Tyynenmeren saarilla elävä lepakkolaji. Se on sosiaalinen laumaeläin, ja on muiden hedelmälepakoiden tapaan kasvinsyöjä. Laji tunnetaan Mariaaneilla nimellä fanihi. Nisäkäsnimistötoimikunta ehdotti lajille uutta suomenkielistä nimeä "mariaanienlenkko".
6.3.2012
Merikoura (Alcyonium digitatum) on nahkakoralleihin kuuluva pehmytkorallilaji, joka elää luonnonvaraisena Koillis-Atlantissa. Lajista käytetään useissa kielissä pahaenteistä nimitystä ’kuolleenkoura’, sillä se voi muistuttaa rannalle ajautuneena katkennutta ja pöhöttynyttä kättä.
28.6.2009
Merileguaani (Amblyrhynchus cristatus) on Galápagossaarilla elävä endeeminen liskolaji. Se elää muiden liskojen tapaan maalla, mutta on sopeutunut ainoana liskona hankkimaan ravintonsa merestä. Merileguaani muodostaa leguaanien heimossa oman sukunsa. Ravinnokseen merileguaanit syövät pääsääntöisesti laskuveden seurauksena rannalle jäänyttä levää, ja vain kookkaimmat yksilöt saattavat sukeltaa vedestä ruokaa. Merileguaania uhkaavat ympäristökatastrofit ja saarille tuodut pedot.
23.11.2010
Metsäunikeko eli puu-unihiiri (Dryomys nitedula) on Euraasiassa elävä unikekoihin kuuluva jyrsijälaji. Se on hieman pähkinähiirtä suurempi, mutta tammihiirtä pienempi. Metsäunikeon levinneisyys ulottuu Sveitsistä Kiinaan. Euroopassa metsäunikeko on kaakkoinen laji. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on metsäunihiiri.
9.4.2012
Mustanaamasukeltaja-antilooppi (Cephalophus nigrifrons) on Afrikan keskiosissa elävä onttosarvisiin kuuluva sorkkaeläin. Sitä tavataan Nigeriasta ja Kamerunista Itä-Afrikkaan ulottuvalla alueella. Se suosii soisia metsiä ja elää sekä alankomaan sademetsissä että vuoristometsissä. Mustanaamasukeltaja-antilooppi painaa korkeintaan 18 kiloa ja on 80–170 sentin mittainen. Turkki on lähinnä kastanjanruskea. Muista alaheimon lajeista lajin erottaa otsasta nenään ulottuvasta mustasta juovasta.
18.4.2011
Mustaselkäsukeltaja-antilooppi (Cephalophus dorsalis) on Afrikassa elävä onttosarvisten heimoon kuuluva sorkkaeläin. Se elää metsissä ja liikkuu öisin.
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi oli "mustaselkäpuikkija".
25.11.2011
Mustasukeltaja-antilooppi (Cephalophus niger) on Länsi-Afrikan sademetsävyöhykkeellä elävä sorkkaeläin. Tämä 80–100 sentin pituinen ja 9–24 kilon painoinen keskikokoinen sukeltaja-antilooppi on väritykseltään pääosin musta, mihin myös sen latinankielinen lajinimi niger viittaa. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on mustapuikkija.
27.5.2010
Naakka (Corvus monedula) on pienehkö tumma varislintu. Kooltaan naakka on 34–37 senttimetriä pitkä ja väritykseltään tummanharmaa, poikkeuksena silmien hyvin erottuvat valkoiset iirikset. Naakka viihtyy asutuksen lähellä kulttuuriympäristöissä, mutta myös sellaisissa lehti- ja sekametsissä, joissa on pesimiseen sopivia koloja. Laji on kaikkiruokainen ja hyödyntää muun muassa kasveja, hyönteisiä ja ruoanjätteitä. Naakan esiintymisalue kattaa suuren osan läntisestä Euraasiasta ja pienen alueen Pohjois-Afrikasta. Naakka on luonteeltaan hyvin sosiaalinen lintu.
22.4.2011
Nelisarviantilooppi (Tetracerus quadricornis) on Aasiassa elävä sorkkaeläin. Se on saanut nimensä kahdesta sarviparistaan. Laji ei kuulu nimestään huolimatta varsinaisiin antilooppeihin vaan nautaeläimiin, joiden joukossa se muodostaa oman sukunsa. Nelisarviantilooppi on nykyisin uhanalainen.
3.4.2011
Nilgau eli nilgauantilooppi (Boselaphus tragocamelus) on Aasiassa elävä nautaeläin. Se on sukunsa ainoa laji. Nilgau muodostaa yhdessä nelisarviantiloopin kanssa Boselaphini-tribuksen. Lajin nimi tulee hindin kielen sanasta neelgai, joka viittaa aikuisen uroksen sinertävään väriin.
17.3.2011
Nilgirinlanguri (Trachypithecus johnii) on eteläisessä Intiassa elävä harvinainen apinalaji. Lajia tavataan vain Länsi-Ghatien vuoriston kosteissa metsissä, joissa se elää pieninä laumoina. Se syö vain kasviravintoa, etenkin lehtiä. Monien muiden Länsi-Ghateilla elävän lajin tavoin nilgirinlanguri on uhanalaistunut alueen metsien häviämisen takia.
28.9.2011
Pallokalat (Tetraodontidae) on kalaheimo, johon kuuluu sekä koralliriutoilla, murtovedessä että makeassa vedessä eläviä lajeja. Vuonna 2004 heimosta tunnettiin 187 lajia, joista jotkut elävät makeassa tai murtovedessä, jotkut taas viettävät osan elämästään murto- ja osan merivedessä.
2.7.2010
Partahylje (Erignathus barbatus) on suurin Pohjoisen jäämeren alueella esiintyvä hylkeiden heimoon kuuluva laji. Se on sukunsa ainoa laji, ja se jaetaan kahteen alalajiin, jotka ovat Atlantilla elävä nimialalaji Erignathus barbatus barbatus ja Länsi-Kanadan ja Siperian välisellä alueella tavattava Erignathus barbatus nautica. Suvun nimi Erignathus juontaa juurensa kreikan kielen sanoista eri ja gnathos, jotka viittaavat lajin raskastekoiseen leukaan. Lajinimi barbatus tarkoittaa partaa ja viittaa partahylkeelle ominaisiin runsaisiin viiksiin.
9.3.2011
Pensassika (Potamochoerus larvatus) on Afrikassa elävä sorkkaeläin. Se on toinen kahdesta pensselisikalajista, ja se luokiteltiin aiemmin pensselisian (Potamochoerus porcus) alalajeiksi. Pensassika on tanakka, isopäinen sikalaji, joka voi painaa jopa 115 kiloa ja kasvaa 150 sentin mittaiseksi. Koiraat ovat hieman naaraita suurempia. Laji elää karjun johtamissa pienissä laumoissa tai pareittain.
14.4.2011
Pikkuantilooppi (Neotragus batesi) on Keski-Afrikan sademetsissä elävä pienikokoinen sorkkaeläin. Laji on saanut tieteellisen nimensä amerikkalaisen maanviljelijän ja luonnontieteilijän George Latimer Batesin mukaan. Pikkuantiloopilla on kaksi alalajia: läntinen N. b. batesi ja itäinen N. b. harrisoni. Lajin elintavat tunnetaan huonosti.
8.2.2012
Pikkuruskosiippa (Myotis lucifugus) on Pohjois-Amerikassa elävä pienikokoinen lepakkolaji, joka kuuluu siippojen heimoon ja aitosiippojen sukuun. Se on levinneisyysalueellaan melko yleinen metsäneläin, mutta piileksii usein myös talojen ullakoilla ja räystäissä.
26.5.2011
Pitkäeväpallopää eli pallopäävalas eli grindvalas eli pallopää (Globicephala melas, aiemmin G. melaena) on kookas delfiinilaji, jota tavataan sekä maapallon pohjoisilla että eteläisillä merialueilla. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin eväpallopää.
1.4.2011
Puna-antilooppi (Raphicerus campestris) on itäisessä ja eteläisessä Afrikassa elävä pienikokoinen onttosarvisten heimoon kuuluva sorkkaeläin. Se on hoikkarakenteinen, ruskeahkon värinen antilooppi, joka painaa korkeintaan 16 kiloa. Se suosii avointa ja tasamaastoista ympäristöä, josta täytyy kuitenkin löytyä sopivia suojapaikkoja. Puna-antiloopit liikkuvat yleensä yksinään tai pareittain. Niiden pääravintoa ovat lähellä maanpintaa kasvavien puiden ja pensaiden versot. Laji lisääntyy ympäri vuoden, ja naaras voi synnyttää jopa kaksi poikuetta vuodessa. Vasoja on poikueessa yleensä yksi, harvoin kaksi.
9.2.2012
Punailves (Lynx rufus) on ilvesten sukuun kuuluva kissaeläinlaji, jota tavataan Pohjois-Amerikassa. Se muistuttaa muuten kanadanilvestä, mutta sillä on lyhyemmät raajat sekä pienemmät ja vähäkarvaisemmat tassut. Lisäksi sen levinneisyysalue ulottuu etelämmäksi.
5.12.2010
Punajalkasuula (Sula sula) on trooppisilla merialueilla elävä pelikaanilintu. Se on maailman pienin ruskosuulalaji ja luultavasti maailman runsaslukuisin suulien heimon laji. Punajalkasuulasta tunnetaan useita eri värimuotoja. Samaan populaatioon voi kuulua sekä valkoisia että ruskeita lintuja. Kaikilla punajalkasuulilla ovat punaiset räpylät, joista laji on saanut nimensäkin. Kaloista ja kalmareista koostuvan ravintonsa punajalkasuula nappaa syöksysukelluksilla tai lennosta käsin. Punajalkasuulapari lisääntyy noin 15 kuukauden välein ja kasvattaa kerralla vain yhden poikasen.
10.4.2011
Punanflamingo (Phoenicoparrus jamesi) on Etelä-Amerikassa Andien Punalla elävä flamingolaji. Se on nimetty englantilaisen luonnontieteilijä Harry Berkeley Jamesin mukaan. Punanflamingo löydettiin yhdellä hänen rahoittamallaan tutkimusmatkalla Chileen. Philip Sclater kuvasi lajin matkalta tuodun linnun perusteella vuonna 1886.
17.3.2011
Puukiitäjät eli puutervapääskyt (Hemiprocnidae) on kiitäjälintujen lahkoon kuuluva pieni lintuheimo, johon kuuluu yksi suku ja 4 lajia. Suvun tieteellinen nimi Hemiprocne tarkoittaa "puolipääskyä". Puukiitäjillä onkin kiitäjiin verrattuna monia yhtäläisyyksiä varpuslintuihin kuuluvien pääskyjen kanssa, vaikka ne kuuluvatkin eri lintulahkoihin eivätkä siten ole sukua toisilleen.
6.7.2010
Puuleopardi eli puutiikeri (Neofelis nebulosa) on kissaeläinten heimoon kuuluva petoeläinlaji. Lajia tavataan Kaakkois-Aasian mantereen trooppisissa metsissä. Puuleopardi on luokiteltu uhanalaiseksi. Lajia uhkaa salametsästys ja sen elinympäristöjen katoaminen.
11.8.2011
Puumangusti (Galidia elegans) on Madagaskarin saarella elävä madagaskarinmangusteihin kuuluva petoeläin. Se on saaren yleisin kotoperäinen petonisäkäs. Se elää metsissä yksin tai pienissä ryhmissä ja saalistaa enimmäkseen pikkunisäkkäitä, lintuja, munia ja sammakoita. Naaras synnyttää kerralla vain yhden poikasen. Puumangusti on sukunsa ainoa laji, mutta alalajeja tunnetaan kolme. Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on rengashäntämangusti.
19.3.2011
Riisipeippo eli vanhalta nimeltään riisilintu (Lonchura oryzivora) on loistopeippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on yleinen häkkilintu, joka on alun perin kotoisin Indonesian Sundasaarilta. Ihmisen mukana se on levinnyt muuallekin Aasiaan, Afrikkaan, Australiaan ja Amerikkaan. Viime aikoina riisipeipot ovat vähentyneet alkuperäisellä elinalueellaan ja ainakin osittain myös istutusalueilla. Indonesiassa riisipeippoa on pidetty riisisatoa verottavana tuholaisena.
28.5.2011
Räyskä (Hydroprogne caspia, aiemmin Sterna caspia) on suurin tiiralaji. Räyskä on kosmopoliitti laji, ja sitä tavataan kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella. Se saalistaa ravinnokseen kaloja syöksymällä veteen ja pesii usein yhdyskunnissa pienillä puuttomilla luodoilla.
24.9.2011
Röyhelöpyy (Bonasa umbellus) on Pohjois-Amerikassa elävä pienikokoinen kanalintu ja aitokanojen heimoon kuuluvan Bonasa-sukunsa ainoa laji. Se on yksi laajimmalle levinneistä ja pienimmistä pohjoisamerikkalaisista metsäkanalinnuista – kooltaan tuskin kyyhkystä suurempi.
28.9.2011
Sammakkoeläimet (Amphibia) on selkärankaisten eläinten luokka. Ne ovat puolittain vesieläimiä ja niiden kehitykseen kuuluu vedessä elävä, kiduksilla hengittävä toukkavaihe. Sammakkoeläimet ovat vaihtolämpöisiä. Luokan tieteellinen nimi Amphibia tarkoittaakin suomeksi kahtaalla elävää eli kaksoiselämää, mikä viittaa sammakkoeläinten tulevan toimeen sekä maalla että vedessä. Merivedessä sammakkoeläimiä ei kuitenkaan elä.
7.2.2012
Sanfordinmaki (Eulemur sanfordi) on Madagaskarin saarella elävä puoliapinalaji. Se luokiteltiin aiemmin ruskomakin (Eulemur fulvus) alalajiksi. Sanfordinmaki on nimetty amerikkalaisen biologin ja American Museum of Natural Historyn kuraattorin Leonard Cutler Sanfordin mukaan.
18.12.2010
Sapelibeisa eli sapeliantilooppi (Oryx dammah) on Afrikan pohjoisosista kotoisin oleva suurikokoinen sorkkaeläin. Laji eli aiemmin Saharan reuna-alueiden puoliaavikoilla, vaeltaen sateiden ja ravinnon perässä. Nykyisin se on davidinhirven ohella toinen kahdesta nisäkäslajista, jotka on IUCN:n uhanalaisuusluokituksessa arvioitu luonnosta hävinneiksi. Istutettuja tarhaeläimiä elää nykyään Tunisian, Marokon ja Senegalin aidatuilla suojelualueilla, mutta täysin luonnonvaraisista sapelibeisoista ei olla saatu tietoa vuoden 1988 jälkeen. Laji pärjää hyvin vankeudessa, ja muinaiset egyptiläiset pitivät sitä kotieläimenä.
25.5.2011
Siamanki (Symphalangus syndactylus) on gibboneihin luettava ihmisapina, joka kuuluu ainoana lajina Symphalangus-sukuun. Se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi elinalueellaan Kaakkois-Aasiassa, sillä sen kanta on pienentynyt puoleen viimeisimmän neljänkymmenen vuoden aikana; tällä hetkellä siamankeja arvioidaan olevan hieman yli 22 000.
25.2.2010
Sokeritoukka (Lepisma saccharina) on pieni siivetön hyönteinen, joka kuuluu yli 300 miljoonaa vuotta vanhaksi arvioituun kolmisukahäntäisten hyönteislahkoon (Zygentoma). Se on yleinen ja kotioloissa suhteellisen harmiton kylpyhuoneiden vieras, joka on levinnyt lähes koko maapallolle. Sokeritoukat voivat syödä laajalti erilaisia elintarvikkeita ja materiaaleja, jotka sisältävät tärkkelystä, sokeria, selluloosaa tai proteiineja. Museoissa, arkistoissa ja muissa pitkäaikaissäilytystilanteissa ne voivat aiheuttaa vahinkoa kirjoille, papereille, tekstiileille ja muille erityisesti tärkkelystä sisältäville materiaaleille.
18.5.2012
Sokkojuoksiaiset (Symphyla) on yksi tuhatjalkaisten neljästä lahkosta. Sen kahdesta heimosta tunnetaan kaikkiaan noin 200 lajia, mutta kokonaislajimäärän arvellaan olevan noin 500. Ryhmän fossiiliaineisto on äärimmäisen niukkaa ja muodostuu vain muutamasta tertiäärikaudella meripihkaan säilyneestä yksilöstä.
31.5.2010
Suohirvi (Blastocerus dichotomus) on Etelä-Amerikassa elävä sorkkaeläin. Se on Etelä-Amerikan kookkain hirvieläin. Laji elää Amazon-joen eteläpuolisilla kosteikkoalueilla vesi- ja rantakasveja syöden yksin tai pieninä laumoina. Sen elintavoista on toistaiseksi vain vähän tietoa. Suohirvet ovat vähentyneet etenkin elinympäristön häviämisen takia.
8.4.2011
Suulat (Sulidae) on pelikaanilintuihin kuuluva merilintuheimo. Siihen kuuluu kolme sukua ja 10 lajia, joita tavataan lauhkeilla ja trooppisilla merialueilla. Suulat ovat vahvoja lentäjiä, mutta maalla kömpelöitä. Ne saavat ravintonsa merestä näyttävillä syöksysukelluksilla ja sitä seuraavilla nopeilla takaa-ajoilla. Suulat pesivät yhdyskunnissa.