Humphrey DeForest Bogart (25. joulukuuta 1899 New York – 14. tammikuuta 1957 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen Oscar-palkittu näyttelijä. Hän oli aikansa tunnetuimpia elokuvatähtiä.[1]
Bogart näytteli lukuisissa film noir -elokuvissa. Hän esitti muun muassa kahta rikoskirjallisuuden tunnetuinta yksityisetsivää, Sam Spadea elokuvassa Maltan haukka (1941) ja Philip Marlowea elokuvassa Syvä uni (1946). Vuonna 1942 hän teki tunnetuimman roolinsa elokuvassa Casablanca.
Bogart tunnettiin ulkoisesti kovan ja kyynisen mutta sisimmältään herkän miehen tulkitsijana. Hänen näyttelemistyylinsä oli vähäeleinen mutta ilmaisuvoimainen, ja hän tulkitsi taitavasti hyvin erilaisia rooleja gangstereista romanttisiin sankareihin.
Bogart sai Oscar-palkinnon roolistaan elokuvassa Afrikan kuningatar (1951). Hänen myöhemmistä elokuvistaan tunnetuimpia ovat Kaunis Sabrina (1954) ja Mitä kovemmin he kaatuvat (1956), joka jäi myös viimeiseksi.
Humphrey Bogart syntyi vuonna 1899 New Yorkissa hyvin toimeentulevaan perheeseen. Hänen isänsä Belmont oli lääkäri ja äitinsä Maude Humphrey menestynyt kuvittaja. Perheeseen syntyi vielä kaksi tyttöä.[2]
Bogart opiskeli 14-vuotiaasta alkaen New York Trinity Schoolissa ja joutui kertaamaan kolmannen vuotensa tulirokkoon sairastumisen vuoksi.[2]
Bogart aloitti vuonna 1917 opinnot Phillips Academy -preppauskoulussa Andoverissa Massachusettsissa. Hän ei kuitenkaan ollut kiinnostunut lääketieteen opinnoista myöhemmin Yalen yliopistossa, joten hän keskeytti heikosti sujuneet opintonsa ja palasi kotiin. Siellä hän ei enää saanut vanhemmiltaan elatusta, joten hän liittyi Yhdysvaltain laivastoon vuonna 1918. Hän palveli Leviathanilla kuljetussaattueissa Atlantin yli ensimmäisen maailmansodan aikana.[2]
Bogart kertoi haavoittuneensa suuhun eräällä Atlantin ylityksellä saksalaisen sukellusveneen hyökkäyksessä, minkä seurauksena hänen ylähuulensa osittain halvaantui. Toisen tarinan mukaan ylähuulen halvaantumisen oli aiheuttanut Bogartin isä lyödessään 10-vuotiasta poikaansa. Bogartin epätavallinen ylähuuli antoi hänelle joka tapauksessa muista näyttelijöistä erottuvan ilmeen ja puhetavan.[2]
Kotiuduttuaan laivastosta sodan päätyttyä marraskuussa 1918 Bogart teki sekalaisia töitä. Työskenneltyään World Films -elokuvayhtiön toimistoapulaisena hän pääsi teatterin näyttämöjohtajaksi ja alkoi saada sen jälkeen pieniä teatterirooleja. Niistä ensimmäinen kriitikkojen huomion kiinnittänyt rooli oli näytelmässä Meet the Wife (1923–1924).[2]
Bogartin ensimmäinen elokuvarooli oli Fox Studiosin lyhytelokuvassa Broadway’s Like That (1930). Sitä seurasi sarja Foxin elokuvia, jotka eivät kuitenkaan vielä tehneet hänestä tunnettua. Fox purki Bogartin sopimuksen 16 kuukauden jälkeen, sillä studio ei uskonut Bogartin vetoavan naiskatsojiin erikoisen ilmeensä ja sössöttävän puhetapansa johdosta.[2]
Bogartin läpimurto oli Broadway-näytelmä Kivettynyt metsä (1935). Hän sai Duke Manteen roolistaan ylistävät arvostelut, ja kun elokuvayhtiö Warner Bros. osti näytelmän elokuvaoikeudet, pääosan esittäjä Leslie Howard vaati myös Bogartin mukaan elokuvaan. Vuonna 1936 julkaistu elokuva oli menestys ja teki Bogartista elokuvatähden.[2]
Bogart näytteli Hollywoodissa vuosien 1936–1941 välillä 29 elokuvassa. Hän esitti tällä kaudella yleensä gangsteria tai jotain muuta rikollista. Vuonna 1941 Bogart näytteli menestyselokuvissa High Sierra ja Maltan haukka, ja vuonna 1942 yökerhonpitäjä Rick Blinea klassikoksi nousseessa Casablancassa, josta hän sai miespääosan Oscar-ehdokkuuden. Casablancaa seurasi sarja samankaltaisia rooleja, kunnes Bogart sai ainoan Oscarinsa roolistaan jokilaivan kapteenina elokuvassa Afrikan kuningatar (1951).[2]
Bogart ja Lauren Bacall radiohaastattelussa toisen maailmansodan aikana.
Vuonna 1926 Bogart meni naimisiin näyttelijä Helen Menkenin kanssa, mutta pariskunta erosi jo puolentoista vuoden jälkeen. Toisen avioliittonsa hän solmi vuonna 1928 Mary Philipsin kanssa. He alkoivat tehdä uraa eri puolilla maata ja erosivat vuonna 1937. Bogartin seuraava avioliitto oli Mayo Methotin kanssa 1938–1945. Liitto oli myrskyisä, ja pariskunta sai lisänimen ”taistelevat Bogartit”. Bogartin neljäs vaimo oli näyttelijä Lauren Bacall, jonka kanssa hän oli naimisissa syöpään kuolemiseensa asti vuonna 1957. Bacallilla ja Bogartilla on kaksi lasta, tytär Leslie ja poika Stephen Humphrey Bogart.[2][3] Bogart teki Bacallin kanssa neljä suosittua elokuvaa: Kirjava satama (1944), Syvä uni (1946), Pimeä käytävä (1947) ja Myrskyvaroitus (1948).
Bogart oli monipuolinen näyttelijä, joka esitti muutaman kovapintaisen tyyppihahmon lisäksi myös muun muassa komediallisia hahmoja, liikemiestä ja psykopaattia.[2]
Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi vuonna 1999 Bogartin kaikkien aikojen mieselokuvatähdeksi.[2][4] Lisäksi Bogart sai elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, osoitteeseen 6322 Hollywood Boulevard.[5]
Bogart elokuvassa Casablanca (1942).
Bogart elokuvan Afrikan kuningatar (1951) trailerissa.
- 1944 Oscar-ehdokkuus: paras miespääosa elokuvassa Casablanca (Casablanca, 1942)
- 1949 Golden Apple -palkinto: Sour Apple
- 1952 Oscar-palkinto: paras miespääosa elokuvassa Afrikan kuningatar (The African Queen, 1951)
- 1953 BAFTA-ehdokkuus: paras ulkomaalainen miesnäyttelijä elokuvassa Afrikan kuningatar
- 1955 Oscar-ehdokkuus: paras miespääosa elokuvassa Cainen kapina (The Caine Mutiny, 1954)
- Moilanen, Harri: ”Kuusi kertaa Huston ja Bogart”, essee John Hustonin Bogart-ohjauksista. Filmihullu 6/1985.
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
| Tieteilijät | |
---|
| Taiteenala | |
---|
| Henkilöt | |
---|
| Muut | |
---|
|