Hadrianus I (k. 25. joulukuuta 795) oli paavina 9. helmikuuta 772 – 25. joulukuuta 795.[2] Langobardien kuningas Desiderius valloitti paavien hallitseman alueen Hadrianuksen virkakauden alussa. Hadrianus pyysi apua frankkikuningas Kaarle Suurelta, joka saapui Italiaan suuren armeijan kanssa. Kaarle Suuri valloitti langobardien pääkaupungin Pavian ja otti itselleen langobardien kuninkaan arvonimen. Paavi sai tyytyä Rooman herttuakuntaan ja Ravennan eksarkaattiin liitettyihin alueisiin.
Hadrianuksen hallintokausi oli siihenastisista paaveista toiseksi pisin. Ainoastaan Pyhän Pietarin virkakausi oli ollut pidempi. Vasta Pius VI ohitti Hadrianuksen virkaiän pituudessa.
- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.
|
---|
| | | 30–300-luku | | |
---|
| 400–700-luku | |
---|
| 800–1100-luku | |
---|
| 1200–1500-luku | |
---|
| 1600–2000-luku | |
---|
|
|
---|
| Kansainväliset | |
---|
| Kansalliset | |
---|
| Henkilöt | |
---|
| Muut | |
---|
|