Kognitiivinen kehitys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kognitiivinen kehitys on tiedon vastaanottamiseen, käsittelyyn ja varastointiin liittyvien taitojen kehitystä. Kognitiivisia taitoja ovat esimerkiksi ajattelu, havaitseminen, muistaminen, oppiminen, suunnittelu, ongelmanratkaisukyky, päätöksentekokyky ja keskittymiskyky.[1]

Psykologiassa kognitiivinen kehitys on tärkeä osa-alue. Monet psykologit ovat tutkineet ja luoneet teorioita siitä, kuinka kognitiivinen kehitys etenee. Yksi tunnetuimmista teorioista on Jean Piaget'n. Tässä teoriassa kehitys jaetaan neljään vaiheeseen:

  • Sensomotorinen vaihe (0–2 vuotta)
  • Esioperaalinen vaihe (2 - 6 vuotta)
  • Konkreettisten operaatioiden vaihe (6 -11 vuotta)
  • Formaalien operaatioiden vaihe (11 ja vanhemmat)[1]

Erik H. Eriksonin teoriassa jokainen kehitysvaihe pitää sisällään kriisin, joka läpikäytynä mahdollistaa normaalin kehityksen jatkumisen.[2]

Lev Vygotskin teoria on kulttuurihistoriallista koulukuntaa, joka painottaa historian ja kulttuurin merkitystä. Hänen teoriansa oppimisesta painottaa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä sekä kielen ja ajattelun välistä yhteyttä.[2]

Myöhemmin psykologiassa on painotettu ympäristötekijöiden ja vuorovaikutuksen merkitystä. Esimerkiksi kannustava ympäristö voi helpottaa lapsen ajattelun kehittymistä.[1]