Fredrik IV

Fredrik IV
Tanskan ja Norjan kuningas
Fredrik IV, Balthasar Denner 1700-1748
Tanskan ja Norjan kuningas
Valtakausi	25. elokuuta 1699 – 12. lokakuuta 1730
Kruunajaiset	15. huhtikuuta 1700, Fredriksbergin linnan kappeli
Edeltäjä	Kristian V
Seuraaja	Kristian VI
Syntynyt	11. lokakuuta 1671 Kööpenhaminan linna, Kööpenhamina, Tanska
Kuollut	12. lokakuuta 1730 (59 vuotta) Odensen linna, Odense, Tanska
Hautapaikka	Roskilden tuomiokirkko
Puoliso	Louise Elisabet Helena Anna Sofia
Lapset	Kristian VI Charlotte Amalie
Suku	Oldenburg
Isä	Kristian V
Äiti	Charlotte Amalie
Uskonto	Luterilaisuus
Nimikirjoitus

Fredrik IV (tansk. Frederik 4.); (11. lokakuuta 1671 Kööpenhaminan linna, Kööpenhamina – 12. lokakuuta 1730 Odense, Tanskan kuningaskunta) oli Tanskan ja Norjan kuningas vuosina 1699–1730.^[1]

Frederikin vanhemmat olivat Kristian V^[1] ja Charlotte Amalie af Hesse-Kassel (1650–1714). Hän oli vanhin kahdeksasta lapsesta, joista aikuisikään eläneet neljä veljeä ja sisar pysyivät naimattomina eikä heillä ollut jälkeläisiä. Hänellä oli lisäksi kuusi aviotonta sisaruspuolta, joista kaksi velipuolta etenivät korkeisiin valtion- ja armeijan virkoihin.

Frederikille annettiin 18-vuotiaana valtaistuimen perillisenä paikka valtaneuvostossa. Kruununprinssinä Frederik laajensi koulutustaan ​​matkustamalla kamariherra Ditlev Wiben johdolla vuosina 1692-1693 Saksan kautta Italiaan, josta palattiin Ranskan ja Alankomaiden kautta kotiin. Matkalla hän ei kokenut henkistä valaistumista tai kehittymistä, tiede ja akateemiset opinnot eivät häntä kiinnostaneet, ainoastaan taide ja aistinautinnot.^[2]

Häneen teki erityisen vaikutuksen Italian arkkitehtuuri, ja palattuaan Tanskaan hän pyysi isältään lupaa rakentaa kesäpalatsi Solbjergiin, kuten Valbyn kukkula silloin tunnettiin, Frederiksbergin palatsin tuleva paikka. Yksikerroksinen Ernst Brandenburgerin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1703.^[3]

Frederik sai valita tulevan vaimonsa useiden Pohjois-Saksan protestanttisten kuningassukujen tyttärien joukosta. Vuonna 1695 hän vieraili Mecklenburg-Güstrowin herttua Gustav Adolfin hovissa Güstrowissa. Hänen vierailunsa kuitenkin keskeytti viesti veljen, 20-vuotiaan prinssi Christianin sairastumisesta isorokkoon, joka oli itse asiassa jo kuollut 27. kesäkuuta Ulmissa. Frederik palasi Güstrowiin, jossa hänen oli pakko valita vanhin naimattomista prinsessoista. Hän avioitui 5. joulukuuta 1695 Kööpenhaminan linnassa herttuatar Louise von Mecklenburg-Güstrowin (1667–1721) kanssa, joka oli Fredrik II:n lastenlapsenlapsentytär.

Fredrikin hallintokausi alkoi sodalla Ruotsia vastaan. Tanskan liittolaisina olivat Puola ja Venäjä, ja tämä suureksi Pohjan sodaksi nimetty sota kesti yli 20 vuotta. Tanskan tavoitteena oli vallata Ruotsilta Skåne, ja Ruotsin liittolaiselta Holstein-Gottorpin herttuakunnalta oli tarkoitus ottaa Schleswigin herttuakunta. Tanskan sotaretki loppui kuitenkin lyhyeen, sillä Fredrikin serkku, Ruotsin kuningas Kaarle XII, pakotti tanskalaiset rauhaan jo vuonna 1700, sodan ensimmäisenä vuonna.^[1]

Fredrik ei lannistunut vuoden 1700 tappiosta, vaan odotti sopivaa hetkeä liittyäkseen sotaan uudelleen. Tällainen hetki tuli vuonna 1709, kun Ruotsi kärsi Pultavan taistelussa suuren tappion Venäjää vastaan. Tanskan joukot tekivät maihinnousun Skåneen, mutta heidän armeijansa suoritukset olivat jälleen kehnonlaisia. Tanskan liittolainen Venäjä ajoi kuitenkin Ruotsin niin ahtaalle, että lopulta Tanskakin saattoi esiintyä sodan voittajana. Frederiksborgin rauhassa vuonna 1720 Tanska sai Ruotsilta sotakorvauksia. Holstein-Gottorpin herttuakunnalta se sai Englannin ja Ranskan takaamana Schleswigin yksinomaisen omistuksen, vaikka se jäi hallinnollisesti erilleen.^[1] Saalis jäi melko pieneksi, kun ottaa huomioon, että suuri Pohjan sota oli Tanskalle erittäin raskas koettelemus.

Sotimisen ohella Fredrik ehti tehdä kaikenlaista muutakin, sillä hän oli älykäs ja aikaansaava kuningas. Maaorjuus lakkautettiin osittain Itä-Tanskan Sjællandissa vuodesta 1702 alkaen, alakouluja rakennettiin 240 kappaletta^[1] ja gregoriaaninen kalenteri otettiin käyttöön. Fredrik oli myös innokas kristinuskon levittäjä. Hänen aloitteestaan lähetyssaarnaajia lähetettiin muun muassa Intiaan ja Grönlantiin. Fredrik harrasti myös kulttuuria ja oli erityisen kiinnostunut arkkitehtuurista.

Omassa valtakunnassaan kuningas toteutti uudistuksia. Paikallispoliisilaitos perustettiin vuonna 1701 ja kruununtiloille rakennnettiin puolustusjärjestelmä.^[1]

Fredrik IV:llä on paikka Venetsian kaupungin seurapiirien historiassa talvella 1708–1709 tekemänsä vierailun ansiosta. Kuningas asui kaupungissa vähintään 70 hengen seurueen kanssa, muodollisesti incognito Oldenburgin kreivinä, ei ollakseen tuntematon, mutta välttääkseen kuninkaallisen vierailun hankalan ja kalliin etiketin. Yhdeksän viikon oleskelunsa aikana kuningas oli kävi usein oopperassa ja teatterissa sekä hankki runsaasti venetsialaista lasia. Vierailun aikana valtion asevarastossa hän sai tasavallan lahjan: kaksi suurta tykkiä ja kranaatin. Hänen kunniakseen pidettiin regatta Canal Grandella, joka on ikuistettu Luca Carlevarijsin maalaukseen. Sinä vuonna talvi oli erityisen kylmä, niin kylmä, että Venetsian laguuni jäätyi ja venetsialaiset pystyivät kävelemään jäätä pitkin kaupungista mantereelle. Vitsailtiin, että Tanskan kuningas oli tuonut kylmän sään mukanaan. Hän vieraili myös suurherttuatar Violante Beatrixin (1673–1731) luona suurherttua Ferdinand de' Medicin hovissa.^[4]

Fredrikin yksityiselämä herätti närkästystä. Avioiduttuaan herttuatar Louise von Mecklenburg-Güstrowin kanssa vuonna 1695 hän solmi kaksi morganaattista avioliittoa vielä tämän elinaikana vuosina 1703 ja 1712 eli syyllistyi kaksi kertaa kaksinnaimiseen. ^[1]

Toinen näistä, vuonna 1712, oli Anna Sophien, liittokansleri Conradin kreivi Reventlow'n tyttären kanssa, ja kaksi kuukautta Louisen kuoleman jälkeen vuonna 1721 hän nosti Anna Sophien kuningasperheen vastustuksesta huolimatta kuningattareksi.^[5] Kuningatar Luisan kanssa hänellä oli viisi lasta, ja kolmen muun naisen kanssa yhteensä kahdeksan lasta.^[6]

Ensimmäisen kuningattarensa, herttuatar Louise von Mecklenburg-Güstrowin (1667–1721) kanssa:

• Prinssi Christian (28. kesäkuuta 1697 - 1. lokakuuta 1698), kuoli vuoden ikäisenä
• Kruununprinssi Christian (10. joulukuuta 1699 - 6. elokuuta 1746), Tanskan kuningas Kristian VI
• Prinssi Frederik Kaarle (23. lokakuuta 1701 - 7. tammikuuta 1702), kuoli alle puolivuotiaana
• Prinssi Jørgen (6. tammikuuta 1703 – 12. maaliskuuta 1704), kuoli vuoden ikäisenä
• Prinsessa Charlotte Amalie (6. lokakuuta 1706 – 28. lokakuuta 1782), pysyi naimattomana

Toisen vuonna 1703 naidun vaimonsa Elisabeth Helene von Viereggin (1679–1704) kanssa:

• Frederik Gyldenløve (1704–1705), kuoli alle vuoden ikäisenä, Elisabeth kuoli yhdeksän päivää synnytyksen jälkeen infektioon^[7]

Kreivitär Charlotte Helene von Schindelin (n. 1690–1752) kanssa:

• Tytär (toukokuu 1710 – maaliskuu 1711), kuoli alle vuoden ikäisenä

Toisen kuningattarensa, kreivitär Anne Sophie von Reventlowin (1693–1743) kanssa:

• Friederikke Sophie (1721), kuoli sylilapsena ennen vanhempien virallista avioliittoa päivä kuningatar Luisen kuoleman jälkeen

• Friederikke Konradine (1721), kuoli sylilapsena ennen vanhempien virallista avioliittoa päivä kuningatar Luisen kuoleman jälkeen

• Prinsessa Christiana Amalia (23. lokakuuta 1723 - 7. tammikuuta 1724), kuoli alle puolen vuoden ikäisenä
• Prinssi Frederik Christian (1. kesäkuuta 1726 - 15. toukokuuta 1727), kuoli alle vuoden ikäisenä
• Prinssi Kaarle (16. helmikuuta 1728 - 10. joulukuuta 1729), kuoli alle vuoden ikäisenä

Vanhetessaan Fredrik alkoi katua syntejään. Hän koki pietistisen herätyksen.^[6]

Fredrik kuoli 59-vuotiaana tuberkuloosiin lokakuussa 1730 Odensen linnassa, ja hänet haudattiin Roskilden katedraaliin.^[6]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik IV Wikimedia Commonsissa

n k m Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet Muinaiset (ennen 916) Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson Knytlingat (n. 916–1042) Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042) Kaunotukat (1047–1375) Maunu Hyvä (1042–1047) Estridsenit (1047–1375) Sven Estridinpoika (1047–1076) Harald Hein (1076–1080) Knuut Pyhä (1080–1086) Olavi Hunger (1086–1095) Eerik I Ejegod (1095–1103) Niilo Sveninpoika (1104–1134) Eerik II Emune (1134–1137) Eerik III Lam (1137–1146) Sven Grathe (1146–1157) Knuut Maununpoika (1146–1157) Valdemar I Suuri (1154–1182) Knuut VI (1182–1202) Valdemar II Sejr (1202–1241) Eerik IV Plovpenning (1241–1250) Abel (1250–1252) Kristoffer I (1252–1259) Eerik V Klipping (1259–1286) Eerik VI Menved (1286–1319) Kristofer II (1320–1326) Valdemar III (1326–1329) Kristofer II (1329–1332) Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340) Johan III Holsteinilainen (1323—1340) Valdemar IV Atterdag (1340–1375) Folkungat (1376–1387) Oluf II (1376–1387) Estridsenit (1387–1439) Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439) Pfalz-Neumarktit (1440–1448) Kristoffer Baijerilainen Oldenburgit Vanhempi haara (1440–1448) Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863) Glücksburgit (1863–) Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Italia Yhdysvallat Ruotsi Alankomaat Puola Vatikaani Taiteenala KulturNav ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Muut RISM IdRef Te Papa (New Zealand)