YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2758

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. tammikuuta 2024 kello 22.48 käyttäjän Kaljami (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Äänestyksen tulos maittain
  Puolesta
  Vastaan
  Pidättäytyi
  Ei äänestänyt
  Ei YK:n jäsenvaltio

Yhdistyneiden kansakuntien päätöslauselma 2758 (yksink.: 联合国大会2758号决议; perint.: 聯合國大會2758號決議; pinyin: Liánhéguó dàhuì èr-qī-wǔ-bā hào juéyì) on Yhdistyneiden kansakuntien 26. yleiskokouksessa 25. lokakuuta 1971 hyväksytty päätöslauselma.[1]

Päätöslauselman hyväksymisen johdosta Kiinan kansantasavalta (tästä lähtien Kiina) tunnustettiin YK:ssa Kiinan lailliseksi hallitukseksi ja Kiinan tasavalta (tästä lähtien Taiwan) menetti paikkansa.

Tausta

Kiinan sisällissodasta lähtien sekä Kiina että Taiwan ovat molemmat katsoneet olevansa koko Kiinan ainoa laillinen hallitus. Tästä syystä molemmat eivät voi olla samaan aikaan YK:n jäseniä. Alun perin YK:n Kiinalle tarkoitettu paikka meni Taiwanille.[2]

Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon jälkeen Albania alkoi lähestyä Kiinaa, joka puolestaan alkoi tukea Albaniaa taloudellisesti. Albania alkoi nostaa Kiinalle tärkeitä asioita esille YK:ssa, jossa sillä oli paikka, mutta Kiinalla ei.[3]

Italia esitti jo 1960-luvun lopulla niin sanottua kahden Kiinan ratkaisua. Kiina vastusti tätä ja toi kantansa esille Albanian kautta.[4] Yhdysvallat kannatti kahden Kiinan mallia hyödyntääkseen Kiinan potentiaalia kamppailussa Neuvostoliittoa vastaan. Lisäksi Yhdysvallat ei halunnut kiristää jännitteitä Vietnamissa.[5]

Äänestys ja tulos

26. yleiskokouksen aikana Albania teki aloitteen Taiwanin paikan siirtämisestä Kiinalle, ja aloitteen mukaan ”Tšiang Kai-šekin blokin” karkottamisesta. Tällainen YK:n jäsenmaan statuksen muutos on vuodesta 1961 vaatinut kahden kolmasosan enemmistön. Taiwanin edustajat poistuivat salista ennen päätöslauselman hyväksymistä välttääkseen häpeän.[2][6][7]

YK:n 131 jäsenvaltiosta 75 äänesti Albanian ehdotuksen puolesta, 35 vastaan ja 17 tyhjää. Kolme jäsenvaltiota ei äänestänyt.[8]

Reaktioita

Taiwanin tärkein kauppakumppani Yhdysvallat lakkasi tunnustamasta sitä viralliseksi Kiinaksi Jimmy Carterin kaudella vuonna 1979.[9]

Päätöslauselma ”palautti” Kiinan paikan YK:ssa Pekingille joidenkin tulkintojen mukaan. Albania puhui ”palauttamisesta” jo vuonna 1971.[10]

Lähteet

  1. Taiwan and the United Nations: Fifty Years After the ROC’s Expulsion – FPRI Events www.fpri.org. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
  2. a b Sigrid Winkler: Taiwan’s UN Dilemma: To Be or Not To Be Brookings. 20.6.2012. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
  3. Why did Albania Side with China After the Sino-Soviet Split? (Short Animated Documentary) 28.7.2021. History Matters. Viitattu 12.2.2022. (englanniksi)
  4. Tanner, Henry: Albania Says Peking Bars Any 2‐China Plan at U. N. The New York Times. 6.10.1971. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  5. The U.N. seats the People’s Republic of China and expels Taiwan HISTORY. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  6. The day China joined the UN Taipei Times. 18.10.2015. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  7. Jean-Marie Henckaerts: The International Status of Taiwan in the New World Order: Legal And Political Considerations. Martinus Nijhoff Publishers, 1996-09-12. ISBN 978-90-411-0929-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2022). (englanniksi)
  8. Restoration of the lawful rights of the People's Republic of China in the United Nations. United Nations Digital Library, 25.10.1971. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. Taiwan and U.S.–China Relations Asia for educators. 2022. Columbia University. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)
  10. ODS Team: ”A/PV.1952” (s. 11) 1971. United Nations. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 13.2.2022. (englanniksi)