Konstantinuksen basilika

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. syyskuuta 2007 kello 00.45 käyttäjän Hyperboreios (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Konstantinuksen basilika kuvattuna 1400-luvulta peräisin olevaan teokseen.
Keisari Neron kilparata, Konstantinuksen basilika ja Pietarinkirkko.

Konstantinuksen basilika tai Vanha Pietarinkirkko oli nykyisen Pietarinkirkon paikalla sijainnut 300-luvulla rakennettu kristillinen basilika. Konstantinuksen basilika oli yksi neljästä antiikkisesta kristillisestä basilikasta, joihin kuuluvat lisäksi San Giovanni in Laterano, San Paolo fuori le mura ja Santa Maria Maggiore. Perimätiedon mukaan basilika rakennettiin paikalle, jonne apostoli Pietari haudattiin hänen kärsimänsä marttyyrikuoleman jälkeen [1].

Historia

Rakentaminen

Konstantinuksen lahjoitus, fresko, jossa kuvataan sepitteellinen Konstantinus Suuren tapaaminen paavi Sylvester I:n kanssa, jolloin keisari lahjoitti valtapiirinsä paavin hallittavaksi. Freskosta saa hyvän käsityksen, miltä alkuperäisen Konstantinuksen basilikan päälaiva näytti vielä 1500-luvun alussa, ennen uuden Pietarinkirkon rakentamista. Taustalla alttarin edessä kierteiset Salomonin pylväät.

Alkukristityt hautasivat ristiinnaulitun apostoli Pietarin jäännökset Vatikaaniin Via Cornelian ulosmenotien varrella sijainneeseen kalmistoon, jonka päälle Konstantinus Suuri, voitettuaan Maxentiuksen Milviuksen sillan taistelussa, rakensi 324–329 uuden basilikan kunnioittamaan Pyhän Pietarin muistoa ja marttyyrikuolemaa paikalla sijainneella Neron kilpa-ajoradalla. Basilika rakennettiin ilmeisen kiireisesti, sillä sen eteläiset sivulaivat pystytettiin Neron sirkuksen pohjoissivun katsomon perustuksille. Pakanalliset temppelit ja julkiset rakennukset toimivat rakennusmateriaalin pääasiallisena lähteenä. Laivoja kannattelevat pylväät olivat kaikki kierrätettyjä, eikä juuri yhdessäkään ollut samanlaista kapiteelia tai jalustaa. Palkiston kivilohkareissa näkyi menneiden aikojen keisareiden omistuskirjoituksia, kuten Tituksen, Trajanuksen ja Gallienuksen nimet. Sisäänkäyntiä reunustavassa pylväässä oli kapiteelissa Hadrianuksen rintakuva akantin lehvästössä. Arkkitraavit ja friisit poikkesivat mitoiltaan toisistaan pylväsväleittäin, eikä Konstantinuksen käyttämä arkkitehti ollut kovinkaan huolellinen linjauksissaan, sillä Pyhän Pietarin hauta ei osunut aivan täsmällisesti päälaivan keskijanalle. Poikkeuksen tekivät alttarikorokkeen (beman) eteen varta vasten hakatut taidokkaat kierteiset pylväät, joiden väitettiin virheellisesti kuuluneen Salomonin temppeliin. Basilikan ulkoseinät oli tehty tiilenpaloista ja epäsäännöllisistä kivilohkareista. Ainoastaan alttarin apsikseen ja keskilaivan kaariholveihin käytettiin uusia tiiliä, joissa oli Konstantinuksen leima: Dominus Noster Constantinus Augustus. Nykypäivänä Konstantinuksen basilikasta käytetään nimeä 'Vanha Pietarinkirkko' erotuksena seuraajastaan.[2]

Paavit

Konstantinuksen basilika sijaitsi Rooman kaupunginmuurien ulkopuolella ja oli pitkään levotonta seutua, minkä vuoksi paavit asuivat Lateraanipalatsissa ja kävivät Pyhän Pietarin haudalla vain tiettyinä juhlapäivinä. Paavi Leo III kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren Rooman keisariksi vanhassa Pietarinkirkossa joulupäivänä 800 [3]. Vasta paavi Leo IV:n aikana basilika ja siihen kuuluvat asuinrakennukset ympäröitiin muurilla, mikä nosti alueen turvallisuutta. Kuitenkin vuonna 1309 paavi joutui siirtämään hovinsa Avignoniin. Tätä aikakautta kutsutaan paavien Avignonin vankeudeksi, jota kesti vuoteen 1377 saakka. Avignonin vankeuden aikana Konstantinuksen basilika jäi huonolle hoidolle [4].

Purkaminen

Avignonin vankeuden päätyttyä ja paavien palattua pysyvästi Roomaan ja Vatikaaniin, heräsi ajatus vanhan basilikan laajentamisesta. Nikolaus V kutsui arkkitehti Bernardo Rossellinon työhön, mutta suunnitelmasta luovuttiin pian. Paavi Sixtus IV rakennutti lähistölle 1400-luvun lopussa Sikstuksen kappelin, joka ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia vanhaan basilikaan liittyviä ongelmia. 1400-luvulla Vanha Pietarinkirkko oli jo yli tuhat vuotta vanha, ja se oli alkanut rapistua. Pian alkoikin näyttää siltä, että basilika olisi joko korjattava kunnolla tai uudelleenrakennettava. [5]

Konstantinuksen basilikan tuho on Rooman rakennusperinnön kannalta valitettava tapahtuma. Työ jaettiin kahteen osaan, jotka toteutettiin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Töiden kestäessä jumalanpalvelukset vanhassa basilikassa jatkuivat keskeytyksettä puoleen väliin pystytetyn väliseinän takana. Purkaminen aloitettiin länsipäädystä 18. huhtikuuta 1506 paavi Julius II:n pontifikaatin aikana. Itäpuoli revittiin alas 21. helmikuuta 1606. Palmusunnuntaina 12. huhtikuuta 1615 väliseinä kaadettiin, jolloin uusi Pyhän Pietarin basilika oli ensi kerran esteettä kaikkien nähtävissä. [6]

Arkkitehtuuri

Konstantinuksen basilikassa oli suuren päälaivan lisäksi kummallakin sivulla kaksi sivulaivaa. Laivojen pylväikkö päättyi alttarin lähellä kaariholveihin, joista keskimmäistä kutsuttiin riemukaareksi. Heti kaaren takana oli alttari, joka sijaitsi lattiatasoa korkeammalla bemaksi kutsutulla korokkeella. Bemaa koristi kaksitoista kierteistä pylvästä. Alttariin kuuluva sanctuarium oli länsipäädyn ulokkeessa (apsis), jonka editse kulki poikkilaiva. Pappi seisoi alttarin takana apsiksen edessä antaessaan messun, jolloin hänen kasvonsa antoivat itään kohti pääovea. Sivulaivoja korkeammassa päälaivassa oli pylväiden kannattelema kaariholvisto, jonka yllä oli kummallakin puolella rivi ikkunoita. Ikkunoiden välinen seinä oli kauttaaltaan taidokkaiden mosaiikkien koristelema. Basilikan pohjakaava oli latinalaisen ristin muotoinen. [7]

Kirkon edessä oli atriumiksi kutsuttu esipiha, josta kirkkoon käytiin itäpäädystä narthexin kautta. Eteläisellä ulkosivulla oli kappeli Pyhälle Andreaalle ja antiikkinen Honoriuksen mausoleumi. Sisätilojen runsaan koristelun vastakohtana ulkopuoli oli kristillisten basilikojen tapaan hyvin askeettinen. Atriumiin katsovaa päätyä koristi miltei koko seinän peittänyt Giotton tekemä Navicella-mosaiikki, joka on sittemmin tuhoutunut - jäljellä on vain joitakin fragmentteja [8].

Lähteet

  1. ↑ National Geographic News - Inside the Vatican: St. Peter's Basilica, haettu 9.9.2007
  2. ↑ Lacus Curtius: Pagan and Christian Rome, Rodolfo Lanciani, 1892, haettu 9.9.2007
  3. ↑ New Advent Catholic Encyclopedia: Pope St. Leo III, haettu 9.9.2007
  4. ↑ Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma (sivut 251–252). Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X.
  5. ↑ Vatikaanin viralliset sivut, haettu 9.9.2007
  6. ↑ Lacus Curtius: Pagan and Christian Rome, Rodolfo Lanciani, 1892, haettu 9.9.2007
  7. ↑ (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivu 352–354), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.
  8. ↑ Web Gallery of Art, haettu 9.9.2007

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Konstantinuksen_basilika&oldid=3451253”