Konstantinuksen basilika

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 6. maaliskuuta 2013 kello 04.19 käyttäjän ZéroBot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Konstantinuksen basilika kuvattuna 1400-luvulta peräisin olevaan teokseen.
Keisari Neron kilparata, Konstantinuksen basilika ja Pietarinkirkko.

Konstantinuksen basilika tai Vanha Pietarinkirkko oli nykyisen Pietarinkirkon paikalla sijainnut 300-luvulla rakennettu kristillinen basilika. Konstantinuksen basilika oli yksi neljästä antiikkisesta kristillisestä basilikasta, joihin kuuluvat lisäksi San Giovanni in Laterano, San Paolo fuori le mura ja Santa Maria Maggiore. Perimätiedon mukaan basilika rakennettiin paikalle, jonne apostoli Pietari haudattiin hänen kärsimänsä marttyyrikuoleman jälkeen.[1]

Historia

Toiselta vuosisadalta lähtien Rooma oli kristityille paikka jonne Pietari ja Paavali olivat haudatut. Tulla haudatuksi lähelle Pietarin hautaa käsitettiin takeeksi pelastuksesta. Marttyyrit saivat aikaan ihmeitä. Varsinkin pohjoisten maiden uskoville Pietari oli tärkein pyhimys.[2] On ymmärrettävää, että hengellisen elämän jättiläiselle, johon suurten väkijoukkojen yhteydenpito ja mielenkiinto kohdistuu, rakennetaan noihin tarpeisiin sopivat puitteet. Vanha Pietarinkirkko korvattiin nykyisellä vuosien 1505–1613 aikana. Vanhat piirrokset ja maalaukset, sekä kirjalliset dokumentit antavat kuitenkin selvän kuvan purettavaksi joutuneesta kirkosta. Kautta keskiajan San Giovanni in Lateranon ja Vatikaanin välillä vallitsi kilpailutilanne, joka ratkesi lopullisesti Vatikaanin hyväksi kaupungin laajetessa ja paavin siiryttyä Tiberin toiselle rannalle Vatikaaniin.[3]

Syntyvaiheet

Marttyyrien palvonnan polttopisteinä olivat alttarilla varustetut pyhimysten haudat - martyriumit. Niissä yhdistyi rengasmainen hautarakennelmien ambulatorio ja julkiselle rakentamiselle tyypillinen basilika. Konstantinuksen hallinnon viimeisinä vuosikymmeninä alati voimistuva marttyyrien ja pyhien paikkojen palvonta pakotti varustamaan maanalaiset marttyriumit näillä basilikatyyppisillä hautakirkoilla. Vanha Pietarinkirkko on esimerkki tällaisesta rakentamisesta.[4] Vanhan Pietarinkirkon alkuperäisenä tarkoituksena oli toimia katettuna hautajaismenojen pitopaikkana.[5]

Rakentamisen alkuvaiheet

Tiedossa ei ole milloin Konstantinus päätti rakennuttaa Pyhän Pietarin hautamuistomerkin päälle valtavan basilikan, jonne mahtuisi tuhansia pyhiinvaeltajia. On mahdollista, että ajankohta oli vuoden 322 jälkeen ja ennen vuotta 330, jolloin Konstantinus muutti pääkaupunkinsa itään. Itse rakentaminen aloitettiin myöhemmin, mahdollisesti vuonna 333. Roomassa hautausmaat oli sijoitettu kaupunkia ympäröivän muurin ulkopuolelle. Toiselta vuosisadalta peräisin oleva hautausmaa, jossa Pietarin martyrium sijaitsi, täytettiin ja samalla poistettiin myös hautamuistomerkkien ylimmät osat. Näin aikaansaadun terassin länsiosassa vain Apostolin haudan yläosa jäi näkyviin Vatikaanin kukkulan rinteellä.

Marttyyrin haudan sijainti alueen länsiosassa aiheutti sen, että rakennettavan basilikan alttari tuli sijaitsemaan kirkon länsiosassa. Maastollisten esteiden vuoksi keskilaivan ja eteläisten sivulaivojen perustusta oli nostettava kahdeksan metriä ja pohjoisen puolen perustuksia vastaavasti kaivettava kukkulan rinteeseen. Rakennuksen suuruudesta ja töiden hankaluudesta johtuen rakennustyöt kestivät kauan.[6] Kirkon itäiset osat eivät liene valmistuneen ennen vuotta 360, atrium puolestaan vuoden 390 paikkeilla. Konstantinuksen kuollessa vuonna 337 oli läntinen osa vain osittain valmiina. Huolimatta rakennuksen hitaasta valmistumisesta arkkitehtien alkuperäisiä suunnitelmia noudatettiin.[7] San Giovanni in Lateranon tapaan Pietarinkirkko käsitti viisi laivaa vanhemmista rakennuksista siirrettyjen pylväiden varaan rakennettuina. Korinttilaisia-, tai kompositiopylväitä oli 22 molemmin puolin keskilaivaa.[8] Keskilaivan ja apsiksen välissä oli keskilaivaa matalampi, pitkänomainen rakennelma, transepti, suojelemassa Apostolin lipasta baldakinissaan. Baldakinia kannattivat Konstantinuksen lahjoittamat, viiniköynnöksin kiemuroitetut pylväät, joista jotkut ovat säilyneet.[9] Kirkon ulkoasu oli yksinkertainen monine suurine ikkunoineen. Sisäpuoli oli sen sijaan Konstantinuksen tapaan loistelias. Vanhan Pietarinkirkon kokonaispituus oli 112 metriä, josta keskilaivan osuus oli 84 metriä. Leveyttä oli 58 metriä.[10]

Rakentaminen

Konstantinuksen lahjoitus, fresko, jossa kuvataan sepitteellinen Konstantinus Suuren tapaaminen paavi Sylvester I:n kanssa, jolloin keisari lahjoitti valtapiirinsä paavin hallittavaksi. Freskosta saa hyvän käsityksen, miltä alkuperäisen Konstantinuksen basilikan päälaiva näytti vielä 1500-luvun alussa, ennen uuden Pietarinkirkon rakentamista. Taustalla alttarin edessä kierteiset Salomonin pylväät.

Alkukristityt hautasivat ristiinnaulitun apostoli Pietarin jäännökset Vatikaaniin Via Cornelian ulosmenotien varrella sijainneeseen kalmistoon, jonka päälle Konstantinus Suuri, voitettuaan Maxentiuksen Milviuksen sillan taistelussa, rakensi 324–329 uuden basilikan kunnioittamaan Pyhän Pietarin muistoa ja marttyyrikuolemaa paikalla sijainneella Neron kilpa-ajoradalla. Basilika rakennettiin ilmeisen kiireisesti, sillä sen eteläiset sivulaivat pystytettiin Neron sirkuksen pohjoissivun katsomon perustuksille. Pakanalliset temppelit ja julkiset rakennukset toimivat rakennusmateriaalin pääasiallisena lähteenä. Laivoja kannattelevat pylväät olivat kaikki kierrätettyjä, eikä juuri yhdessäkään ollut samanlaista kapiteelia tai jalustaa. Palkiston kivilohkareissa näkyi menneiden aikojen keisareiden omistuskirjoituksia, kuten Tituksen, Trajanuksen ja Gallienuksen nimet.

Sisäänkäyntiä reunustavassa pylväässä oli kapiteelissa Hadrianuksen rintakuva akantin lehvästössä. Arkkitraavit ja friisit poikkesivat mitoiltaan toisistaan pylväsväleittäin, eikä Konstantinuksen käyttämä arkkitehti ollut kovinkaan huolellinen linjauksissaan, sillä Pyhän Pietarin hauta ei osunut aivan täsmällisesti päälaivan keskijanalle. Poikkeuksen tekivät alttarikorokkeen (beman) eteen varta vasten hakatut taidokkaat kierteiset pylväät, joiden väitettiin virheellisesti kuuluneen Salomonin temppeliin. Basilikan ulkoseinät oli tehty tiilenpaloista ja epäsäännöllisistä kivilohkareista. Ainoastaan alttarin apsikseen ja keskilaivan kaariholveihin käytettiin uusia tiiliä, joissa oli Konstantinuksen leima: Dominus Noster Constantinus Augustus. Nykypäivänä Konstantinuksen basilikasta käytetään nimeä 'Vanha Pietarinkirkko' erotuksena seuraajastaan.[11]

Myöhemmät muutostyöt

Suuret pyhiinvaeltajien joukot olivat syynä siihen, että Marttyyrien haudan ympärille rakennettiin n. vuonna 590 renkaan muotoinen krypta. Vanhan Pietarinkirkon rengaskrypta oli lajissaan ensimmäinen. Sillä saavutettiin monta etua, saatiin järjestystä pyhiinvaeltajien kulkueisiin, suojeltiin pyhäinjäännöksiä ja vähennettiin tungosta alttarin alueella kun pyhiinvaeltajien kulkueet siirtyivät lattian alle. Tästä kryptasta on säilynyt kaivausalueella vain jälkiä.[12]

Kolmannellatoista vuosisadalla kirkon julkisivua muutettiin hieman. Eugenio IV (1431–1447) jatkoi Vanhan Pietarinkirkon restaurointia ja Nikolaus V (1447–1455) suunnitteli sen täydellistä uusimista. Varojen puute oli esteenä.[13]

Paavit

Konstantinuksen basilika sijaitsi Rooman kaupunginmuurien ulkopuolella ja oli pitkään levotonta seutua, minkä vuoksi paavit asuivat Lateraanipalatsissa ja kävivät Pyhän Pietarin haudalla vain tiettyinä juhlapäivinä. Paavi Leo III kruunasi frankkien kuninkaan Kaarle Suuren Rooman keisariksi vanhassa Pietarinkirkossa joulupäivänä 800.[14] Vasta paavi Leo IV:n aikana basilika ja siihen kuuluvat asuinrakennukset ympäröitiin muurilla, mikä nosti alueen turvallisuutta. Kuitenkin vuonna 1309 paavi joutui siirtämään hovinsa Avignoniin. Tätä aikakautta kutsutaan paavien Avignonin vankeudeksi, jota kesti vuoteen 1377 saakka. Avignonin vankeuden aikana Konstantinuksen basilika jäi huonolle hoidolle.[15]

Purkaminen

Avignonin vankeuden päätyttyä ja paavien palattua pysyvästi Roomaan ja Vatikaaniin, heräsi ajatus vanhan basilikan laajentamisesta. Nikolaus V kutsui arkkitehti Bernardo Rossellinon työhön, mutta suunnitelmasta luovuttiin pian. Paavi Sixtus IV rakennutti lähistölle 1400-luvun lopussa Sikstuksen kappelin, joka ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia vanhaan basilikaan liittyviä ongelmia. 1400-luvulla Vanha Pietarinkirkko oli jo yli tuhat vuotta vanha, ja se oli alkanut rapistua. Pian alkoikin näyttää siltä, että basilika olisi joko korjattava kunnolla tai uudelleenrakennettava.[16]

Konstantinuksen basilikan tuho on Rooman rakennusperinnön kannalta valitettava tapahtuma. Työ jaettiin kahteen osaan, jotka toteutettiin seuraavan sadan vuoden kuluessa. Töiden kestäessä jumalanpalvelukset vanhassa basilikassa jatkuivat keskeytyksettä puoleen väliin pystytetyn väliseinän takana. Purkaminen aloitettiin länsipäädystä 18. huhtikuuta 1506 paavi Julius II:n pontifikaatin aikana. Itäpuoli revittiin alas 21. helmikuuta 1606. Palmusunnuntaina 12. huhtikuuta 1615 väliseinä kaadettiin, jolloin uusi Pyhän Pietarin basilika oli ensi kerran esteettä kaikkien nähtävissä.[11]

Arkkitehtuuri

Konstantinuksen basilikassa oli suuren päälaivan kummallakin puolella kaksi sivulaivaa. Laivojen pylväikkö päättyi runkohuoneen ja kuorin rajakohdassa kaariholveihin, joista keskimmäistä kutsuttiin riemukaareksi. Heti kaaren takana oli alttari, joka sijaitsi lattiatasoa korkeammalla bemaksi kutsutulla korokkeella. Bemaa koristi kaksitoista kierteistä pylvästä. Alttariin kuuluva sanctuarium oli länsipäädyn ulokkeessa (apsis), jonka editse kulki poikkilaiva. Pappi seisoi alttarin takana apsiksen edessä antaessaan messun, jolloin hänen kasvonsa antoivat itään kohti pääovea. Sivulaivoja korkeammassa päälaivassa oli pylväiden kannattelema kaariholvisto, jonka yllä oli kummallakin puolella rivi ikkunoita. Ikkunoiden välinen seinä oli kauttaaltaan taidokkaiden mosaiikkien koristelema. Basilikan pohjakaava oli latinalaisen ristin muotoinen.[17]

Kirkon edessä oli atriumiksi kutsuttu esipiha, josta kirkkoon käytiin itäpäädystä narthexin kautta. Eteläisellä ulkosivulla oli kappeli Pyhälle Andreaalle ja antiikkinen Honoriuksen mausoleumi. Sisätilojen runsaan koristelun vastakohtana ulkopuoli oli kristillisten basilikojen tapaan hyvin askeettinen. Atriumiin katsovaa päätyä koristi miltei koko seinän peittänyt Giotton tekemä Navicella-mosaiikki, joka on sittemmin tuhoutunut - jäljellä on vain joitakin fragmentteja.[18]

Lähteet

  • Golzio, Giuseppe. Lander, Vicenzo: Le Chiese di Roma dall XI al XVI secolo. Vol.IV. Bologna 1963.
  • Krautheimer, Richard: The Pelican History of Art, Eaarly Christian and Bysantine Architecture. 1965.
  • Krautheimer, Richard: Rome Profile of a City 312–1308. 1980.

Viitteet

  1. ↑ National Geographic News - Inside the Vatican: St. Peter's Basilica, haettu 9.9.2007
  2. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 26.
  3. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 56.
  4. ↑ Krautheimer: Pelican History, s. 32.
  5. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 26.
  6. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 33.
  7. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 34.
  8. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 36.
  9. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 27.
  10. ↑ Krautheimer: Pelican History, s. 35.
  11. ↑ a b Lacus Curtius: Pagan and Christian Rome, Rodolfo Lanciani, 1892, haettu 9.9.2007
  12. ↑ Krautheimer: Rome Profile, s. 86.
  13. ↑ Golzio-Lander: Le Chiese di Roma, s. 97.
  14. ↑ New Advent Catholic Encyclopedia: Pope St. Leo III, haettu 9.9.2007
  15. ↑ Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma (sivut 251–252). Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X.
  16. ↑ Vatikaanin viralliset sivut, haettu 9.9.2007
  17. ↑ (Toimittanut) J. C. Palmes: Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture" (sivu 352–354), 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6.
  18. ↑ Web Gallery of Art, haettu 9.9.2007

Katso myös

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Konstantinuksen_basilika&oldid=12777235”