Alpratsolaami on bentsodiatsepiineihin kuuluva lääkeaine. Alpratsolaamia myydään normaaleina tabletteina sekä depottabletteina. Suomessa alpratsolaamia myydään tuotenimillä Xanor, Alprox, Alprazolam, jotka ovat kaikki kolmiolääkkeitä. Alpratsolaamia voidaan käyttää masennuksen, vaikean ahdistuksen ja paniikkihäiriön hoitoon.
Alpratsolaamin kehittäminen
Alpratsolaamin kehitti lääkeyhtiö Upjohn (nyt osa Pfizeriä) diatsepaamista lisäämällä siihen triatsolorenkaan. Sen patentti haettiin 29. lokakuuta 1969, saatiin 19. lokakuuta 1976, ja lääke vapautui patentin suojasta syyskuussa 1993. [1] Lääke tuli kansainvälisille markkinoille vuonna 1983 ja 1990-luvun taitteessa Eurooppaan. Suomessa myyntilupa Xanorille tuli 3. joulukuuta 1986.
Alpratsolaamin vaikutustavat elimistössä
Alpratsolaami vaikuttaa, kuten muutkin bentsodiatsepiinit, sitoutumalla GABA-bentsodiatsepiinireseptorikompleksiin lisäten endogeenisen GABAn inhibitorista vaikutusta. Sen anksiolyyttinen (ahdistusta lievittävä) vaikutus alkaa nopeasti ja ahdistuneisuusoireet, kuten hermostuneisuus, levottomuus ja jännittyneisyys lievenevät. Alpratsolaamilla, toisin kuin muilla bentsodiatsepiineillä, on kuvattu olevan myös masennuksen tuskaisuutta lievittävää vaikutusta. Hoitoannoksilla sedaatiota aiheutuu vain harvoin. Anksiolyyttiset annokset eivät aiheuta juurikaan lihasheikkoutta. Lääketoleranssia (vaikutuksen heikkenemistä) on havaittu sedatiivista, mutta ei anksiolyyttistä, vaikutusta kohtaanlähde?. Alpratsolaami lyhentää REM-unta ja pidentää REM-latenssia, annokseen suuruuteen suhteessa.
Alpratsolaamin 0,5 milligrammaa vastaava annos diatsepaamia on 10 mg. Sen huippupitoisuus veriplasmassa saavutetaan noin 1-2 tunnissa. Alpratsolaami, kuten muutkin bentsodiatsepiinit, haittaavat suorituskykyä.
Alpratsolaamin käyttö
Alpratsolaamia käytetään ahdistuksen ja tuskaisuuden lievittämiseen, etenkin kun niihin liittyy masennusta. Lääkkeellä on mahdollista hoitaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriöitä. Alpratsolaami kohosi 1990-luvulla nopeasti myydyimmäksi rauhoittavaksi lääkkeeksi ohi vanhan ykkösen diatsepaamin. Lääkettä mainostettiin apteekeissa tehokkaimmaksi nykyaikaiseksi lääkkeeksi paniikkihäiriöön ja kahvikuppineurooseihin. Yhdysvalloissa lääke oli 7. myydyin geneerinen lääke vuonna 2006.[2] Yhdysvalloissa lääkkeen suosio hiipui 1990-luvulla SSRI-lääkkeiden tullessa, jotka ajateltiin korvaavan bentsodiatsepiinit. Pitkäaikaisessa säännöllisessä käytössä käy kuitenkin usein niin, että lääkkeen käyttö alkaakin lisätä paniikkikohtausten määrää. Tämä johtuu siitä, että potilaan elimistö tottuu toimimaan alpratsolaamin vaikutuksen alaisena. Kun aineen pitoisuus elimistössä alkaa laskea, herkkyys saada uusi paniikkikohtaus saattaa nousta suuremmalle tasolle kuin mitä se oli ennen lääkityksen aloittamista[3].
On myös kehitetty tasaisesti vaikutava Depot tabletti mikä pitää alpratsolaamin tason elimistössä tasaisena ja
on todettu hyväksi pidempiaikaisessa hoidossa.
Haittavaikutukset ja kritiikki
Useat Suomen lääkärit ovat 2000-luvulla saaneet tietoonsa enemmän potilastietoa, ja sen valossa vaikuttaa siltä, että alpratsolaami aiheuttaa kaikista bentsodiatsepiineista eniten riippuvuutta, ja elimistö voi tottua lääkkeeseen lyhyessä ajassa, noin 2-4 viikossa joka päivä syötynä.
Joidenkin lääkärien mielestä riippuvuuden ja toleranssin syntyä voisi hidastaa pitämällä vähintään kahden perättäisen vuorokauden taukoja viikossa. Tämän metodin tehosta ei ole kuitenkaan olemassa tieteellistä näyttöä. Lisäksi bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäytön on todettu vähentävän paniikkikohtausten määrää[3]. Mikäli alpratsolaamin käyttö pidetään kohtuullisena, vain akuutteihin tilanteisiin otettavana kohtauslääkkeenä, riippuvuusriski ei ole sen suurempi kuin muillakaan lääkkeillä.[4]
Lääkkeen määräämistä on rajoitettu 1980-luvusta, jolloin sitä määrättiin usein ensisijaisenakin lääkkeenä, ja sitä määrätään silloin, kun muut lääketyypit eivät tunnu vaikuttavan. Lääkityksen kesto pidetään myös lyhyenä (enintään muutamia kuukausia tai vain tarvittaessa vaikeimpiin tilanteisiin) tottumisen estämiseksi, kun aiemmin lääkettä saatettiin määrätä pitkiksikin ajoiksi. Joissakin tapauksissa lääkityksen kestoa voidaan pidentää, jos hyödyt arvioidaan haittoja suuremmiksi.
Alpratsolaamin vaikutus myös alkaa ja loppuu huomattavasti nopeammin muihin bentsodiatsepiineihin verrattuna. Vaikutuksen äkillinen lasku saattaa aiheuttaa sen, että paniikkikohtauksia alkaa esiintyä aiempaa tiheämmin. Lisäksi saattaa ilmetä masentuneisuutta ja hermostuneisuutta, jopa aggressiivisuuttalähde?. Vuonna 1994 tuli Suomessa markkinoille Xanor Depot -versio (kuvassa nopeavaikutteinen 2mg:n Xanax), depottabletti jossa vaikuttava lääkeaine liukenee tavallista, välittömästi liukenevaa tablettia hitaammin ja lääkkeen vaikutus on näin hieman tasaisempi ja hitaampi. Xanor Depotilla alpratsolaamin huippupitoisuus veriplasmassa saavutetaan 5-11 tunnissa.[5] Tämä aika on noin kaksi kertaa tavallisen, välittömästi liukenevan tabletin ajasta saavuttaa huippupitoisuus veriplasmassa.[5] Depottabletti hillitsee jonkin verran alpratsolaamin voimakkaita nousuja ja laskuja, muttei silti vähennä riippuvuusriskiä, mikäli lääkettä syödään joka päivä.
Mikäli riippuvuus syntyy, ensisijaisena toimenpiteenä käytetään alpratsolaamin vaihtamista diatsepaamiin. Diatsepaamin puoliintumisaika veriplasmassa on alpratsolaamia pidempi, joten sen vieroitusoireet tulevat hallitummin ja sen vähentäminen on helpompaa.
Lähteet
Katso myös
Malline:Link GA