eräs
 |
Suomi
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]eräs (41)
- (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
- Eräs herra kävi kysymässä sinua.
- Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
- Eräs nähtiin kylillä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈeræs/
- tavutus: e‧räs
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eräs | eräät |
| genetiivi | erään | eräiden eräitten |
| partitiivi | erästä | eräitä |
| akkusatiivi | eräs; erään | eräät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eräässä | eräissä |
| elatiivi | eräästä | eräistä |
| illatiivi | erääseen | eräisiin (eräihin) |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eräällä | eräillä |
| ablatiivi | eräältä | eräiltä |
| allatiivi | eräälle | eräille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eräänä | eräinä |
| translatiivi | erääksi | eräiksi |
| abessiivi | (eräättä) | (eräittä) |
| instruktiivi | – | eräin |
| komitatiivi | – | eräine |
Huomautukset
[muokkaa]- Pronominin eräs käyttö epämääräisenä artikkelina on suomen kielen kannalta virheellinen.
Etymologia
[muokkaa]Sana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- eräs Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 613, 1252 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.