matta (9-C) (komparatiivi matempi, superlatiivi matoin) (taivutus[luo])
- himmeä, valoa heijastamaton
- IPA: /ˈmɑt̪ːɑ/
- tavutus: mat‧ta
1. himmeä, valoa heijastamaton
kiiltävä
mattamusta,
mattaväri
- matta Kielitoimiston sanakirjassa
matta
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta matto
matta yl. (1) (yks. määr. mattan[luo], mon. epämäär. mattor[luo], mon. määr. mattorna[luo])
- matto
matta (1)
- väsyttää, uuvuttaa
- himmentää
- passiivissa: mattas uupua, heiketä, himmentyä
- Persoonamuodot
- Nominaalimuodot
matta
- (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä matma