joku

joku (51)

1. (indefiniittinen, substantiivinen ja adjektiivinen) viittaa yhteen tarkemmin määrittelemättömään ihmiseen

   Joku on rikkonut kaikki ikkunat. Jollekulle koituu tästä vielä harmia. Ja jotakuta kaduttaa, kun joutuu korvaamaan tekonsa.

   Kieltoaikaan joku tilasi vahvaa teetä - joku teetäkin.

   Jokin tuolla pensaikossa liikkui... Siellähän hiippailee joku!

2. (indefiniittinen, arkikieltä, murteellinen) pronominin jokin paikalla, varsinkin kiteytyneissä ajan tms. ilmauksissa

   Se on joku vanha rätti. (oik.: jokin vanha rätti)

   joku kaunis päivä (oik.: jonakin kauniina päivänä)

• IPA: /ˈjoku/
• tavutus: jo‧ku

• Arkikielessä on tavallista, että joku-pronominin yli kaksitavuisten taivutusmuotojen asemesta käytetään pronominin jokin vastaavia taivutusmuotoja.
• Abessiivimuotoja ei ole nykykielessä olemassa ja instruktiivi- ja komitatiivimuodot ovat äärimmäisen harvinaisia.
• Pronominilla on myös adverbiaalisia sijamuotoja, mutta ne eivät viittaa ihmiseen:

jotenkuten (yksikön kausatiivi)

joskus (yksikön latiivi)

jokin, joku toinen, joku muu, kenkään, kukaan, mikään

• pronominit: jompikumpi, jokunen

• joku Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 37, 613, 614, 1252, 2967 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa