Aghlabidien dynastia (Banū al-Aghlab) hallitsi nykyisen Tunisian aluetta sekä Algerian ja Libyan pohjoisrannikkoa eli Ifriqiyaa vuosina 800–909.[1] Aghlabidien ensimmäinen emiiri Ibrahim I ibn al-Aghlab nousi valtaan vuonna 800 käyttäen hyväkseen muhallabidien vallan heikkenemistä. Hän sai haltuunsa muhallabidien valtakunnan itäosat.
Aghlabidien dynastian alue.
Aghlabidien dynastia noin vuonna 900
Aghlabidit tunnustivat muodollisesti Bagdadin abbasidikalifien vallan, mutta olivat todellisuudessa itsenäisiä. Heidän pääkaupunkinsa oli Kairouan Tunisiassa. Siellä emiirit pitivät loisteliasta hoviaan, jonka kustannukset katettiin raskailla veroilla. Emiirit kehittivät kuitenkin valtakuntansa vesihuoltoa. Aghlabidien kausi oli sisäisesti rauhallista. Heidän laivastonsa oli keskisellä Välimerellä ylivoimaista.[1]
Ziyādat Allāh I (817–838) oli hallitsija, jonka aikana aghlabidit aloittivat Sisilian valtaamiseen saatuaan asiasta avunpyynnön Sisilian bysanttilaiselta kuvernööriltä, joka oli vaihtanut puolta. Sisilian valtaus kesti 75 vuotta, minkä jälkeen saari pysyi arabien hallussa kaksisataa vuotta.
Dynastia pysyi vallassa vuoteen 909, jolloin sisämaan vuoristoalueilla kehittynyt uskonnollinen šiialainen liike, fatimidit, syöksi aghlabidit vallasta. Abbasidit eivät kyenneet auttamaan vallan menettäneitä aghlabeja,[2] ja näin fatimideistä muodostui abbasidien kanssa kilpaileva kalifaatti, mikä rikkoi muodollisen yhtenäisyyden muslimimaailmassa.
Hallitsijat
Lähteet
- Sergejeff, Andrei: Egyptin historia Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-019-6.
Viitteet
Käännös suomeksi Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli:
en:Aghlabid