Ero sivun ”Tutkimusetiikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
//lisätty kappale "tapaus laud Humphreys" osioon "epäeettisiä tutkimuksia"
//lisätty artikkelissa mainittu teos osioon "kirjallisuutta"
Rivi 67: Rivi 67:


==Kirjallisuutta==
==Kirjallisuutta==
Beauchamp, Tom L., Faden, Ruth R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, Lerot (1982). Introduction teoksesta ''Ethical Issues in Social Science Research''. Beauchamp, T.L., Faden, R.R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, L. (toim). Baltimore, Maryland: The John Hopkins University Press, 3-39.

Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto. (2007). ''Tutkijan arkipäivän etiikka''. Tampere: Vastapaino. ISBN 978-951-769-212-1
Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto. (2007). ''Tutkijan arkipäivän etiikka''. Tampere: Vastapaino. ISBN 978-951-769-212-1


Versio 23. maaliskuuta 2011 kello 00.37

Tutkimusetiikka (engl. research ethics) on tiedettä tekevän tutkijan ammattietiikka, jonka tarkoituksena on pitää tutkimus ammattitaitosesti toteutettuna, laadukkaana, luotettavana, avoimena ja rehellisenä sekä se, että tutkimus on todennettu ja että tutkimus on toistettavissa. Tutkimusetiikan noudattamatta jättämisestä seuraa tieteen ja sen tekijöiden uskottavuuden väheneminen.[1] Ensimmäisenä pyrkimyksenä turvata tutkimuksen eettisyys pidetään Hippokrateen valaa (Aarnio 2003).[2] Ensimmäinen modernin ajan tutkimuseettinen asiakirja on Nürnbergin koodi (1947), ja siihen on koottu kymmeneen pääkohtaan kansainväliset tutkimuseettiset periaatteet. Helsingin julistus (Maailman lääkäriliitto 1964, täydennetty 1975, 1983, 1989 ja 1996) täydensi Nûrnbergin koodeksia.[3] Eettisyyden lisäksi tutkimuksen kaikissa vaiheissa tutkimuksen suorittajaan kohdistuvat lainsäädännön asettamat velvoitteet, mm. tekijänoikeuksien kunnioittaminen, yksityisyyden suojaaminen sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.[4]

Määritelmä

Tutkimusetiikan sisällöstä on esitetty erilaisia määritelmiä. Laajan ja kaiken tutkimustoiminnan kattavan määritelmän mukaan (Tranøy 1983)[5] mukaan "Tutkimusetiikalla tarkoitetaan joko vapaaehtoista tai järjestelmällistä tieteellisessä tutkimuksessa ja sen seuraamuksissa johtuvien moraalisten ongelmien tarkastelua". Tutkimustoiminnan alueelle rajatun määritelmän mukaan (Petterson 1994)[6] "tutkimusetiikka on niiden kysymysten pohtimista, joitka koskevat eettisten normien integroimista tutkimustyöhön yhdessä tutkimuspoliittisten, juridisten tai tutkimusideaalisten sääntöjen (normien) kanssa." Tutkimuseettinen ongelma syntyy jos yleinen moraalinen normi on ristiriidassa tutkimuksen käytännön tai tutkimuseettisen normin kanssa.[7]

Tieteen sisäinen tutkimusetiikka käsittelee tiedeyhteisössä noudattettavia eettisiä normeja ja tieteen ulkopuolinen tutkimusetiikka tutkimuksiin vaikuttavia tekijöitä, joista määräävät muut organisaatiot kuin tiedeyhteisö. Kokonaisvaltainen ja ennakoiva tutkimusetiikka keskittyy tulevaisuuteen pyrkien ennakoimaan eettiset ongelmat, ja ns. ad hoc -etiikka analysoi ja korjaa ongelmia sitä mukaan, kuin ne syntyvät.[8]

Tutkimusetiikkaan soveltavia tahoja voi olla useita. Tutkimustoiminnan etiikkaa voidaan tarkastella esim. toimijoiden (koehenkilöt, opettajat, tutkijat), organisaatioden (tiedeyhteisö, tutkimuslaitos, yliopisto), tutkimusmenetelmien tai tutkimustoiminnan sidosryhmien (liike-elämä, yhteiskunta, viranomaiset) suhteen. Tutkimusetiikassa on kyse a) päätöksestä siitä, mikä on hyväksyttävä moraalisen toiminnan taso tutkimuksen aikana ja b) miten tämä "määritelty" moraali voidaan tai se tulisi ylläpitää tutkimuksen kuluessa.[9]

Tutkimusetiikka ja tiede

Tiede on monikerroksinen kulttuurillinen ilmiö, jolle ei voida kirjoittaa tarkkaa määritelmää, mutta tieteen harjoittamisella on useita piirteitä, joilla se voidaan erottaa tieteen ulkopuolisista ilmiöistä (epätieteestä). Tiede on rakenteellisesti jäsentynyt tiedon järjestelmä, joka pyrkii todellisuudessa esiintyvien ongelmien ratkaisuun käyttäen tieteen työmenetelmiä (metodeja).[10]

Näennäistiede (pseudotiede) eroaa tieteestä siitä, että tieteen väittämien tulee olla testattavia julkisten havaintojen tai toistettavien kokeiden avulla. Epätieteiden yhteisinä ominaisuuksina voidaan pitää epämääräisyyttä ja joustavuutta, joiden vuoksi niitä vastaan esitetty arvostelu ei kiinnity mihinkään ja ne voivat näin torjua kaikki kumoamisyritykset.[11]

Tieteen luonteeseen kuuluu pysymättömyys eli itsekorjaantuvuus, johon kuuluvat mm. autonomisuus, edistyvyys, kriittisyys ja objektiivisuus. Tiede on lisäksi instituutio, jolla on omat kommunikaatioyhteytensä, norminsa ja palkkijärjestelmänsä. Tieteen institutionaalisia omaisuuksia ovat (Robert Merton 1942)[12] järjestelmällinen epäily (organized skepticism), pyyteettömyys (disinterestedness), universalismi (universalism) ja yhteisöllisyys (communism).[13]

Tutkimusetiikka ja lainsäädäntö

Perustuslain 16 § määrittelee tieteen vapauden periaatteen yleisellä tasolla, eli "tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattava", jolloin tutkijalla on oikeus vapaasti valita tutkimusaiheensa, käyttämänsä menetelmät ja tulosten julkaisutapa.[14] Lisäksi tutkijalla on oikeus saada käyttöönsä salassa pidettäviksi määräätyjä asiakirjoja (Miettinen 2001). Tieteen vapautta ei voida kiistää, mutta sitä voidaan supistaa muilla lailla.[15] Perustuslain pykälässä 10 on määritelty yksityisyyden suoja muodossa: "jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu". Yksityisyyden suoja on turvattu lisäksi turvattu Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliitisia oikeuksia koskevasssa yleissopimuksessa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (1950).[16]

Yliopistolaki ja sen nojalla annettu asetus määräävät yleiset puitteet yliopistojen toiminnan järjestämiselle. Yliopiston tutkimus, koulutus ja opetus on järjestettävä niin, että saavutetaan korkea kansainvälinen taso, ja tähän on pyrittävä eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattamalla. Lain mukaan yliopiston opetus, taide ja tutkimus on vapaata.[17]

Tekijänoikeuslaki koskee juridisesti tutkimusaineiston keruuta, käsittelyä ja säilyttämistä. Muita tutkimusaineistoa koskevia lainsäädännöllisiä määräyksiä on henkilötietolaissa, jossa määrätään mm. aiheiston luottamuksellisuudesta ja tutkimukseen osallistuvien vaitiolovelvollisuudesta.[18]Tutkimuksen toteutuksessa on myös otettava huomioon intimiteettisuoja, joka tarkoittaa henkilön läheisten suhteiden suojaa.[19]

Tutkimuksessa on noudatettava erityista huolellisuutta käsiteltäessä henkilöä koskevia arkaluonteisia tietoja. Arkaluonteisiksi katsotaan tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan a)rotua tai etnistä alkuperää, b)henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, c)rikkollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta, d) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistuneita hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia, e) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä, ja f) henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.[20]

Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta koskee ihmiseen, sikiöön ja ihmisen alkioon kohdistuvaa tutkimusta. Lain mukaan tutkimuksen yleisiä periaatteita ovat ihmisarvon loukkaamattomuuden kunnioittaminen, tutkimuksen etujen on oltava selvästi suuremmat kuin tutkimuksesta aiheutuvat haitat ja riskit, ja tutkimuksen suorittajalla tulee olla asianomainen ammatillinen pätevyys (lääkäri tai hammaslääkäri). Lääketieteellisen tutkimuksen suorittamiseen liittyy lisäksi muita eettisiä normeja.[21]

Soveltaminen käytännössä

Olennaisena osana tutkimusetiikkaan kuuluu hyvän tieteellisen tavan noudattaminen eli rehellisyys, tarkkuus ja huolellisuus. Lisäksi mittaustulokset tulee raportoida tarkasti ja tiedot arkistoida. Tutkijan on myös annettava riittävästi tunnustusta muiden tekemälle työlle.[22] Jotta tahattomien ja tahallisten virheiden määrä pysyisi vähäisenä, tutkimusten tulokset julkaistaan yleensä vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa, joissa vertaisarvioitsijoiden tehtävänä on arvioida tutkimuksen toteutusta ja uskottavuutta. Vertaisarvioinnissa tieteelliseen julkaisusarjaan lähetetyn tutkimuksen arvioi muutama alan tutkijaa nimettömästi. He eivät kuitenkaan yleensä toista kokeita vaan pyrkivät arvioimaan julkaisun totuudenmukaisuutta oman kokemuksensa ja kirjallisuuden avulla.[23]

Arkipäivän tutkimusetiikka

Arkipäivän tutkimusetiikka on taito, joka tukee eettisissä kysymyksissä tarvittavaa päätöksentekoa. Eettisille ongelmatilanteille on ominaista se, että niissä ei ole selkeitä tai yksiselitteisiä ratkaisuja tai vastauksia. Tutkimuseettinen ongelma voi olla vaikeasti havaittavissa, ja se voi muuttua ja tarkentua, jos sen määrittelyyn käytetään aikaa.[24]

Eettisessä ratkaisussa lähestumistapa voi olla mm. seurauksiin perustuva, prosessissa noudatettaviin periaatteisiin perustuva tai päätöksentekijän (yksilö tai organitaatio) hyveisiin perustuva. Kukin lähestymistapa antaa oman näkökulmansa päätöksenteon perusteille. Eettinen päätöksentekoprosessi on syklinen, sen näkökulmat vaihtuvat tutkimuksen aikana ja se kestää koko tutkimuksen ajan.[25]

Eettisten kysymysten määrittelyvaiheeseen kuuluvat osavaiheet ovat kysymyksen tunnistaminen, asianosaisten tunnistaminen, oikeuksien ja velvollisuuksein tunnistaminen, vaihtoehtojen ja niistä aiheutuvien seurausten tunnistaminen ja päätöksentekijän oman aseman huomioonottaminen. Tämän eettisen analyysin tarkoituksena on antaa kattava kuva valintatilanteesta.[26]

Tutkimuksen tekemiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat tutkimusaiheen valinta, tutkimuksen tekeminen, asianosaisiin liittyvät kysymykset sekä tutkimuksen eri osapuolten oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Mieskulttuurin lähestymistapa tutkimuksen eettisiin kysymyksiin eroaa naiskulttuurin lähestymistavasta siinä, että miestutkimus on riski-, tulos-, teknologia- ja tuottavuuspainotteista, kun taas naistutkimuksen resursointi on miestutkimukseen verrattuna vähäistä ja tuottavuusodotuksiltaan alhaista.[27]

Tutkimuksen tekemisen lisäksi muita tutkimukseen liittäviä eettisten kysymysten aihealueita ovat mm. julkaisemiseen, konferensseihin, tutkimuksen ohjaamiseen, tutkimuksen arviointiin, tutkimusrahoitukseen, akateemisten virkojen täyttämiseen, tutkijan yhteiskuntasuhteisiin ja tutkijan henkilökohtaisen elämän eettiset kysymykset. Eettisten kysymysten ratkaisua ei voida tehdä kaavamaisen toimintamallin perusteella, vaan yleisiä periaatteita (kaikkien asianosaisten tunnistaminen ja kunnioittaminen sekä prosessien läpinäkyvyys) on sovellettava parhaan mahdollisen harkinnan mukaan.[28]

Epäeettiset tutkimukset

Epäeettisistä tutkimuksista selostetaan usein alan kirjallisuudessa ns. Tuskegee-tutkimus ja CIA:n LSD-tutkimus. Tutkimuksen eettisyys arvioidaan aikakauden normien mukaan, ja esim. Tuskegee-tutkimusta ei pidetty aikanaan ja vallitsevassa kulttuurissa epäeettisenä. Kirjallisuudessa löytyy lisäksi suuri määrä kuvauksia muista epäeettisistä tutkimustapauksista.[29] Eräs näistä on tapaus Laud Humphreys.[30]

Tuskegee-tutkimus on Yhdysvaltojen Alabamassa Tuskegeessa 1930-luvulla alkanut ja 1972 päättynyt kupan tutkimusprojekti, jonka menettelyjä pidetään tämän hetken lääketieteen eettisten normeja rikkovina. Tutkimuksessa seurattiin kuppaan sairastuneiden henkilöiden oireiden kehitys 40 vuoden ajan, ja sen tuloksena syntyi 13 arvostetuissa lehdissä julkaistua artikkelia ja nykylääketieteen tiedot kuppataudista perustuvat suurelta osin tähän tutkimukseen.[31]

Tuskegee-tutkimuksen koehenkilöinä oli 400 mustaihoista miestä, joista monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, ja verokkiryhmänä oli 200 terveen miehen ryhmä. Koehenkilöt eivät saaneet todellista tietoa sairaudestaan, eikä heille kerrottu sitä, että he olivat mukana tutkimuksessa. Koehenkilöille luvattiin mm. ilmaisia aterioita ja maksuttomat hautajaiset, ja heille uskoteltiin, että heille tehdyt kivuliaat kokeet olivat osa lääketieteellistä erikoishoitoa, johon heidät oli valittu mukaan. Tuskegee-tutkimuksen epäeettisimpänä piirteenä pidetään sitä, että koehenkilöille ei järjestetty lääketieteen kehityksen mahdollistamaa penisilliini-hoitoa kupan oireiden lievittämiseen, vaan tutkimusta jatkettiin aivan kuin penisilliiniä ei olisi ollut olemassa.[32]

CIA:n LSD-tutkimuksessa 1950- ja 1960-luvuilla bordellin miesasiakkaiden juomaan lisättiin heidän tietämättään LSD:tä, ja tutkijat tarkkaivat henkilöiden käytöksen muuttumista huumausaineen nauttimisen jälkeen. Koehenkilöille ei kerrottu milloinkaan kokeesta, eikä LSD:lle altistuneille henkilöille järjestetty jälkihoitoa.[33]

Tapaus Laud Humphreys (Beauchamp, Faden, Wallacen & Walters 1982) on sosiaalitieteen tutkimus, jossa selvitettiin homoseksuaalisia suhteita solmivien miesten sosiaalinen asema aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Humpreys ei hankkinut aineiston keruuseen lupaa kohderyhmään kuuluvilta. Vaikka tutkimuksen katsottiin tuottanneen sosiaalisesti merkittävän tuloksen, homoseksuaalisesti käyttäytyviin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden vähenemisen, kritisoijien mukaan tutkittavien henkilöiden sosiaalinen elämä joutui huomattavan uhan alle. Tutkimus heikensi luottamusta sosiaalitieteellistä tutkimusta kohtaan.[34]

Tutkimusetiikan aihealueita

Eläinten käyttö tutkimuksessa on tutkimuseettisen kysymyksen lisäksi myös juridinen ja voimakkaita yleisiä tunteita herättävä kysymys, joka on herättänyt erinäisiä kansalaistoiminnan muotoja. Eläimille aiheutettua kärsimystä koskevaa lakiin perustuvaa säätelyä on kehitetty systemaattisesti vajaa kaksisataa vuotta, ensimmäinen eläinkokeita säätelevä laki säädettiin englannissa vuonna 1876.[35]

Geenitutkimuksessa aihealue on laaja, ja eettisesti tärkein kysymys koskee ihmisen perimään koskeva geenitutkimus on eettiseltä kannalta merkittävin, vaikka myös mikrobien, kasvien ja eläinten geenitutkimuksiin sisältyy eettisiä kysymyksiä. Ihmisen geenitutkimuksen eettiset kysymykset ovat pitkälti samat kuin lääketieteen yleensä.[36]

Historian tutkimuksessa tutkimustyö on lähteisiin perustuvaa kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä, ja tässä prosessissa tutkija kohtaa toistuvasti ja lyhyin väliajoin tilanteita, joissa on tehtävä eettinen päätös. Historian tutkimuksessa, kirjoittaessaan tutkimuksen loppuraporttia, tutkija kohtaa uudelleen kaikki työn yhteydessä esiintyneet eettiset kysymykset, ja hän joutuu niitä yhtenä kokonaisuutena. Historian tutkiminen on koko työn ajan eettisten päätösten tekemistä.[37]

Lääketieteellisessä tutkimuksessa tutkimus kohdistuu ihmiseen, ja käytäntöä lähellä olevia aihealueita ovat silloin suostumuksen periaate, tutkimuksen eettinen arviointi, hoitavan lääkärin rooli silloin kun hän on saman aikaisesti tutkija, lumeryhmän käyttö, kliinisten tutkimusten seuranta, tutkimuksen laatu ja lapsiin kohdistuvien tutkimusten ero muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin verrattuna. Tuskegee-tutkimus on esimerkki lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka tämän päivän eettisten normien mukaan on epäeettinen, mutta tutkimuksessa on saatu pätevää tietoa, jonka käyttämistä jättämistä voidaan pitää epäeettisenä.[38]

Sotilaallisessa tutkimuksessa eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä mm. puolustuksen oikeutuksen, puolustusmenojen prosentuallisen osuuden kansantuotteesta, aseriisunnan ja varustautumisen suhteen, perinteisten ja joukkotuhoaseiden käytön, aseiden testauksen ja testausmenetelmien suhteen ja niin sanottujen tarpeetonta kärsimystä aiheuttavien aseiden suhteen. Sotilaallisessa tutkimuksessa on näiden tutkimusalakohtaisten kysymysten lisäksi läsnä myös tavanomaiset tutkimusten eettiset kysymykset.[39]

Sotilaalliseen tutkimukseen kuuluvassa fysiikan tutkimuksessa ydinaseen kehittämiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat monimuotoisia, esim. ydinasevaltioiden harvalukuisuus, ydinräjähteen erittäin suuri asevaikutus ja kansainväliset sopimukset, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden määrää. Ydinaseiden kehittämistä voidaan eettisesti perustella oman maan kansalaisten puolustamisella, ja ydinaseista ei tulla luopumaan kovinkaan nopealla aikataululla.[40]

Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa tutkimusaiheet ovat usein arkaluonteisia, tutkimuskohderyhmän lähestyminen tulee tehdä hienotunteisesti ja tutkimus ja tulosten julkaiseminen yksityisyyttä kunnioittaen. Empiirisessä sosiaalitutkimuksessa enemmistön (hyväosaiset, rikkaat) edut ovat ristiriidassa vähemmmistön (huono-osaiset, köyhät) ja sosiaalisia oloja selvittävien tutkimusten kohdejoukossa (yleensä vähemmistö) esiintyviin ilmiöihin suhtautudaan tuomitsevasti, joka lisää tutkimuksen arkaluontoisuutta. Tässä tilanteessa tutkijan peruseetokseen kuuluu heikomman osapuolen etujen suojaaminen suuntaamalla tutkimusasetelma niin, että tutkimuskohteen elämykset ja kokemukset saadaan siirretty tutkimustuloksiin todellista tilannetta vastaavina.[41]

Kirjallisuutta

Beauchamp, Tom L., Faden, Ruth R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, Lerot (1982). Introduction teoksesta Ethical Issues in Social Science Research. Beauchamp, T.L., Faden, R.R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, L. (toim). Baltimore, Maryland: The John Hopkins University Press, 3-39.

Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto. (2007). Tutkijan arkipäivän etiikka. Tampere: Vastapaino. ISBN 978-951-769-212-1

Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). (2002). Tutkijan eettiset valinnat. Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Kuula, Arja. (2006). Tutkimusetiikka - aineiston hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä: Vastapaino. ISBN-10 951-768-172-0; ISBN-13 978-951-768-172-8

Mäkinen, Olli. (2006). Tutkimusetiikan ABC. Vaajakoski: Tammi. ISBN-10 951-26-5595-0; ISBN-13 978-951-26-5595-3

Katso myös

Lähteet

Aaltola, Elina & Oksanan, Markku. (2002). Eläinten käyttö tutkimuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Heikkilä, Matti. (2002). Eettisiä ongelmia yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto. (2007). Tutkijan arkipäivän etiikka. Tampere: Vastapaino. ISBN 978-951-769-212-1

Kalela, Jorma. (2002). Tutkijan vapaus historiantutkimuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Kere, Juha. (2002). Geenitutkimukseen erityisiä ongelmia teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Kuula, Arja. (2006). Tutkimusetiikka - aineiston hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä: Vastapaino. ISBN-10 951-768-172-0; ISBN-13 978-951-768-172-8

Pelkonen, Risto & Louhiala, Pekka. (2002). Ihminen lääketieteellisen tutkimuksen kohteena teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Mäkinen, Olli. (2006). Tutkimusetiikan ABC. Vaajakoski: Tammi. ISBN-10 951-26-5595-0; ISBN-13 978-951-26-5595-3

Niiniluoto, Ilkka. (2002). tieteen tunnuspiirteet teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Simonsuuri-Sorsa, Marja. (2002). Tutkimusetiikka tutkijakoulutuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Viitasalo, Mikko. (2002). Sotilaallisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Viitteet

  1. ↑ Simonsuuri-Sorsa 2002, 119
  2. ↑ teoksesta Kuula 2006, 77
  3. ↑ Mäkinen 2006, 18 ja 21
  4. ↑ Kuula 2006, 66-98
  5. ↑ teoksesta Mäkinen 2006, 10
  6. ↑ teoksesta Mäkinen 2006, 10
  7. ↑ Mäkinen 2006, 10
  8. ↑ Mäkinen 2006, 13-14
  9. ↑ Mäkinen 2006, 10
  10. ↑ Niiniluoto 2002, 30-35
  11. ↑ Niiniluoto 2002, 35-36
  12. ↑ teoksesta Niiniluoto 2002, 38
  13. ↑ Niiniluoto 2002, 37-40
  14. ↑ Mäkinen 2006, 144
  15. ↑ Kuula 2006, 66-67
  16. ↑ Kuula 2006, 77
  17. ↑ Kuula 2006, 67
  18. ↑ Mäkinen 2006, 145-149
  19. ↑ Kuula 2006, 77-78
  20. ↑ Kuula 2006, 90-93
  21. ↑ Mäkinen 2006, 141-144
  22. ↑ Suomen Akatemian tutkimuseettiset ohjeet aka.fi. Viitattu 2.9.2008.
  23. ↑ Lerner, Eric: Fraud Shows Peer-Review Flaws (s. 12–17) The Industrial Physicist. Joulukuu 2002 / Tammikuu 2003. (englanniksi)
  24. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, 22
  25. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, 38-46
  26. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, 29-37
  27. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, 51-87
  28. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, 88-305
  29. ↑ Mäkinen 2006, 19-20
  30. ↑ Kuula 2006, 50
  31. ↑ Mäkinen 2006, 19-20
  32. ↑ Mäkinen 2006, 19
  33. ↑ Mäkinen 2006, 19-20
  34. ↑ Kuula 2006, 50-54
  35. ↑ Aaltola & Oksanen 2002, 148
  36. ↑ Kere 2002, 137
  37. ↑ Kalela 2002, 117-178
  38. ↑ Pelkonen & Louhiala 2002, 126-128
  39. ↑ Viitasalo 2002, 195-196
  40. ↑ Viitasalo 2002, 199-200
  41. ↑ Heikkilä 2002, 165-167
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tutkimusetiikka&oldid=9953404”