Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Tutkimusetiikka” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutos
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Turhaakin turhempi otsikko pois.
 
(21 välissä olevaa versiota 14 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
{{Lupaava artikkeli -ehdotus}}
{{Lupaava}}
'''Tutkimusetiikka''' ({{k-en|research ethics}}) on tiedettä tekevän tutkijan ammattietiikka, jonka tarkoituksena on pitää tutkimus ammattitaitoisesti toteutettuna, laadukkaana, luotettavana, avoimena ja rehellisenä sekä se, että tutkimus on todennettu ja että tutkimus on toistettavissa. Tutkimusetiikan noudattamatta jättämisestä seuraa tieteen ja sen tekijöiden uskottavuuden väheneminen.<ref>Simonsuuri-Sorsa 2002, 119</ref> Ensimmäisenä pyrkimyksenä turvata tutkimuksen eettisyys pidetään [[Hippokrateen vala|Hippokrateen valaa]] (Aarnio 2003).<ref>teoksesta Kuula 2006, 77</ref> Ensimmäinen modernin ajan tutkimuseettinen asiakirja on [[Nürnbergin säännöstö|Nürnbergin koodi]] (1947), ja siihen on koottu kymmeneen pääkohtaan kansainväliset tutkimuseettiset periaatteet. [[Helsingin julistus]] ([[Maailman lääkäriliitto]] 1964, täydennetty 1975, 1983, 1989 ja 1996) täydensi Nûrnbergin koodeksia.<ref>Mäkinen 2006, 18 ja 21</ref> Eettisyyden lisäksi tutkimuksen kaikissa vaiheissa tutkimuksen suorittajaan kohdistuvat lainsäädännön asettamat velvoitteet, mm. [[tekijänoikeus|tekijänoikeuksien]] kunnioittaminen, yksityisyyden suojaaminen sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.<ref>Kuula 2006, 66-98</ref>
'''Tutkimusetiikka''' on [[tiede]]ttä tekevän [[tutkija]]n [[ammattietiikka]], jonka tarkoituksena on pitää [[tutkimus]] ammattitaitoisesti toteutettuna, laadukkaana, luotettavana, avoimena ja rehellisenä sekä se, että tutkimus on todennettu ja että tutkimus on [[Toistettavuus|toistettavissa]]. Tutkimusetiikan noudattamatta jättämisestä seuraa [[Tiede|tieteen]] ja sen tekijöiden uskottavuuden väheneminen.<ref>Simonsuuri-Sorsa 2002, s. 119.</ref> Ensimmäisenä pyrkimyksenä turvata tutkimuksen eettisyys pidetään [[Hippokrateen vala]]a (Aarnio 2003).<ref name="Kuula 2006, s. 77">Kuula 2006, s. 77.</ref> Ensimmäinen modernin ajan tutkimuseettinen asiakirja on [[Nürnbergin säännöstö|Nürnbergin koodi]] (1947), ja siihen on koottu kymmeneen pääkohtaan kansainväliset tutkimuseettiset periaatteet. [[Helsingin julistus]] ([[Maailman lääkäriliitto]] 1964, täydennetty 1975, 1983, 1989 ja 1996) täydensi Nürnbergin koodeksia.<ref>Mäkinen 2006, s. 18 ja 21.</ref> Eettisyyden lisäksi tutkimuksen kaikissa vaiheissa tutkimuksen suorittajaan kohdistuvat lainsäädännön asettamat velvoitteet, muun muassa [[Tekijänoikeus|tekijänoikeuksien]] kunnioittaminen, yksityisyyden suojaaminen sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.<ref>Kuula 2006, s. 66–98.</ref>


==Määritelmä==
==Määritelmä==
⚫
Tutkimusetiikan sisällöstä on esitetty erilaisia määritelmiä. Laajan ja kaiken tutkimustoiminnan kattavan määritelmän mukaan (Tranøy 1983) ”tutkimusetiikalla tarkoitetaan joko vapaaehtoista tai järjestelmällistä tieteellisessä tutkimuksessa ja sen seuraamuksissa johtuvien moraalisten ongelmien tarkastelua”. Tutkimustoiminnan alueelle rajatun määritelmän mukaan (Petterson 1994) ”tutkimusetiikka on niiden kysymysten pohtimista, jotka koskevat eettisten normien integroimista tutkimustyöhön yhdessä tutkimuspoliittisten, juridisten tai tutkimusideaalisten sääntöjen (normien) kanssa.” Tutkimuseettinen ongelma syntyy, jos yleinen moraalinen normi on ristiriidassa tutkimuksen käytännön tai tutkimuseettisen normin kanssa.<ref name="mäkinen10">Mäkinen 2006, s. 10.</ref>


⚫
Tutkimusetiikan sisällöstä on esitetty erilaisia määritelmiä. Laajan ja kaiken tutkimustoiminnan kattavan määritelmän mukaan (Tranøy 1983) ”tutkimusetiikalla tarkoitetaan joko vapaaehtoista tai järjestelmällistä tieteellisessä tutkimuksessa ja sen seuraamuksissa johtuvien [[moraali]]sten ongelmien tarkastelua”. Tutkimustoiminnan alueelle rajatun määritelmän mukaan (Petterson 1994) ”tutkimusetiikka on niiden kysymysten pohtimista, jotka koskevat [[Etiikka|eettisten]] normien integroimista tutkimustyöhön yhdessä tutkimuspoliittisten, juridisten tai tutkimusideaalisten sääntöjen (normien) kanssa”. Tutkimuseettinen ongelma syntyy, jos yleinen moraalinen normi on ristiriidassa tutkimuksen käytännön tai tutkimuseettisen normin kanssa.<ref name="mäkinen10">Mäkinen 2006, s. 10.</ref>
⚫
Tieteen sisäinen tutkimusetiikka käsittelee tiedeyhteisössä noudatettavia eettisiä normeja ja tieteen ulkopuolinen tutkimusetiikka tutkimuksiin vaikuttavia tekijöitä, joista määräävät muut organisaatiot kuin tiedeyhteisö. Kokonaisvaltainen ja ennakoiva tutkimusetiikka keskittyy tulevaisuuteen pyrkien ennakoimaan eettiset ongelmat, ja ns. ''[[ad hoc]]'' -etiikka analysoi ja korjaa ongelmia sitä mukaan, kuin ne syntyvät.<ref>Mäkinen 2006, s. 13–14.</ref>

⚫
Tieteen sisäinen tutkimusetiikka käsittelee tiedeyhteisössä noudatettavia eettisiä normeja ja tieteen ulkopuolinen tutkimusetiikka tutkimuksiin vaikuttavia tekijöitä, joista määräävät muut organisaatiot kuin tiedeyhteisö. Kokonaisvaltainen ja ennakoiva tutkimusetiikka keskittyy tulevaisuuteen pyrkien ennakoimaan eettiset ongelmat, ja niin sanottu ''[[ad hoc]]'' -etiikka analysoi ja korjaa ongelmia sitä mukaa, kun ne syntyvät.<ref>Mäkinen 2006, s. 13–14.</ref>


Tutkimusetiikkaan soveltavia tahoja voi olla useita. Tutkimustoiminnan etiikkaa voidaan tarkastella toimijoiden (koehenkilöt, opettajat, tutkijat), organisaatioiden (tiedeyhteisö, tutkimuslaitos, yliopisto), tutkimusmenetelmien tai tutkimustoiminnan sidosryhmien (liike-elämä, yhteiskunta, viranomaiset) suhteen. Tutkimusetiikassa on kyse joko päätöksestä siitä, mikä on hyväksyttävä moraalisen toiminnan taso tutkimuksen aikana, tai siitä miten tämä ”määritelty” moraali voidaan tai tulisi ylläpitää tutkimuksen kuluessa.<ref name="mäkinen10"/>
Tutkimusetiikkaan soveltavia tahoja voi olla useita. Tutkimustoiminnan etiikkaa voidaan tarkastella toimijoiden (koehenkilöt, opettajat, tutkijat), organisaatioiden (tiedeyhteisö, tutkimuslaitos, yliopisto), tutkimusmenetelmien tai tutkimustoiminnan sidosryhmien (liike-elämä, yhteiskunta, viranomaiset) suhteen. Tutkimusetiikassa on kyse joko päätöksestä siitä, mikä on hyväksyttävä moraalisen toiminnan taso tutkimuksen aikana, tai siitä miten tämä ”määritelty” moraali voidaan tai tulisi ylläpitää tutkimuksen kuluessa.<ref name="mäkinen10"/>


==Tutkimusetiikka ja tiede==
==Tutkimusetiikka ja tiede==

[[Tiede]] on monikerroksinen kulttuurillinen ilmiö, jolle ei voida kirjoittaa tarkkaa määritelmää, mutta tieteen harjoittamisella on useita piirteitä, joilla se voidaan erottaa tieteen ulkopuolisista ilmiöistä. Tiede on rakenteellisesti jäsentynyt tiedon järjestelmä, joka pyrkii todellisuudessa esiintyvien ongelmien ratkaisuun käyttäen tieteen työmenetelmiä (metodeja).<ref>Niiniluoto 2002, s. 30–35.</ref>
[[Tiede]] on monikerroksinen kulttuurillinen ilmiö, jolle ei voida kirjoittaa tarkkaa määritelmää, mutta tieteen harjoittamisella on useita piirteitä, joilla se voidaan erottaa tieteen ulkopuolisista ilmiöistä. Tiede on rakenteellisesti jäsentynyt tiedon järjestelmä, joka pyrkii todellisuudessa esiintyvien ongelmien ratkaisuun käyttäen tieteen työmenetelmiä (metodeja).<ref>Niiniluoto 2002, s. 30–35.</ref>


[[Näennäistiede]] (pseudotiede) eroaa tieteestä siten, että tieteen väittämien tulee olla testattavia julkisten havaintojen tai toistettavien kokeiden avulla. Epätieteiden yhteisinä ominaisuuksina voidaan pitää epämääräisyyttä ja joustavuutta, joiden vuoksi niitä vastaan esitetty arvostelu ei kiinnity mihinkään ja ne voivat näin torjua kaikki kumoamisyritykset.<ref>Niiniluoto 2002, 35–36.</ref>
[[Näennäistiede]] eroaa tieteestä siten, että tieteen väittämien tulee olla testattavia julkisten havaintojen tai toistettavien kokeiden avulla. Epätieteiden yhteisinä ominaisuuksina voidaan pitää epämääräisyyttä ja joustavuutta, joiden vuoksi niitä vastaan esitetty arvostelu ei kiinnity mihinkään ja ne voivat näin torjua kaikki kumoamisyritykset.<ref>Niiniluoto 2002, s. 35–36.</ref>


Tieteen luonteeseen kuuluu pysymättömyys eli itsekorjaantuvuus, johon kuuluvat mm. autonomisuus, edistyvyys, kriittisyys ja objektiivisuus. Tiede on lisäksi instituutio, jolla on omat kommunikaatioyhteytensä, norminsa ja palkkijärjestelmänsä. Tieteen institutionaalisia omaisuuksia ovat (Robert Merton 1942)<ref>Niiniluoto 2002, s. 38.</ref> järjestelmällinen epäily (organized skepticism), pyyteettömyys (disinterestedness), universalismi (universalism) ja yhteisöllisyys (communism).<ref>Niiniluoto 2002, s. 37–40.</ref>
Tieteen luonteeseen kuuluu pysymättömyys eli itsekorjaantuvuus, johon kuuluvat muun muassa autonomisuus, edistyvyys, kriittisyys ja objektiivisuus. Tiede on lisäksi instituutio, jolla on omat kommunikaatioyhteytensä, norminsa ja palkkijärjestelmänsä. Tieteen institutionaalisia omaisuuksia ovat (Robert Merton 1942)<ref>Niiniluoto 2002, s. 38.</ref> järjestelmällinen epäily (organized skepticism), pyyteettömyys (disinterestedness), universalismi (universalism) ja yhteisöllisyys (communism).<ref>Niiniluoto 2002, s. 37–40.</ref>


==Tutkimusetiikka ja lainsäädäntö==
==Tutkimusetiikka ja lainsäädäntö==

[[Suomen perustuslaki|Suomen perustuslain]] 16 § määrittelee tieteen vapauden periaatteen yleisellä tasolla, eli ”tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattava”, jolloin tutkijalla on oikeus vapaasti valita tutkimusaiheensa, käyttämänsä menetelmät ja tulosten julkaisutapa.<ref>Mäkinen 2006, s. 144.</ref> Lisäksi tutkijalla on oikeus saada käyttöönsä salassa pidettäviksi määrättyjä asiakirjoja (Miettinen 2001). Tieteen vapautta ei voida kiistää, mutta sitä voidaan supistaa muilla lailla.<ref>Kuula 2006, s. 66–67.</ref> Perustuslain pykälässä 10 on määritelty yksityisyyden suoja muodossa: ”jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu”. Yksityisyyden suoja on lisäksi turvattu Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja [[Euroopan ihmisoikeussopimus|Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa]] (1950).<ref>Kuula 2006, s. 77.</ref>
[[Suomen perustuslaki|Suomen perustuslain]] 16 § määrittelee tieteen vapauden periaatteen yleisellä tasolla, eli ”tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattava”, jolloin tutkijalla on oikeus vapaasti valita tutkimusaiheensa, käyttämänsä menetelmät ja tulosten julkaisutapa.<ref>Mäkinen 2006, s. 144.</ref> Lisäksi tutkijalla on oikeus saada käyttöönsä salassa pidettäviksi määrättyjä asiakirjoja (Miettinen 2001). Tieteen vapautta ei voida kiistää, mutta sitä voidaan supistaa muilla lailla.<ref>Kuula 2006, s. 66–67.</ref> Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityisyyden suoja on lisäksi turvattu Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja [[Euroopan ihmisoikeussopimus|Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa]] (1950).<ref name="Kuula 2006, s. 77"/>


Yliopistolaki ja sen nojalla annettu asetus määräävät yleiset puitteet yliopistojen toiminnan järjestämiselle. Yliopiston tutkimus, koulutus ja opetus on järjestettävä niin, että saavutetaan korkea kansainvälinen taso, ja tähän on pyrittävä eettisiä periaatteita ja [[Hyvä tieteellinen käytäntö|hyvää tieteellistä käytäntöä]] noudattamalla. Lain mukaan yliopiston opetus, taide ja tutkimus on vapaata.<ref>Kuula 2006, s. 67.</ref>
Yliopistolaki ja sen nojalla annettu asetus määräävät yleiset puitteet yliopistojen toiminnan järjestämiselle. Yliopiston tutkimus, koulutus ja opetus on järjestettävä niin, että saavutetaan korkea kansainvälinen taso, ja tähän on pyrittävä eettisiä periaatteita ja [[Hyvä tieteellinen käytäntö|hyvää tieteellistä käytäntöä]] noudattamalla. Lain mukaan yliopiston opetus, taide ja tutkimus on vapaata.<ref>Kuula 2006, s. 67.</ref>


Tekijänoikeuslaki koskee juridisesti tutkimusaineiston keruuta, käsittelyä ja säilyttämistä. Muita tutkimusaineistoa koskevia lainsäädännöllisiä määräyksiä on [[Henkilötietolaki|henkilötietolaissa]], jossa määrätään mm. aiheiston luottamuksellisuudesta ja tutkimukseen osallistuvien [[vaitiolovelvollisuus|vaitiolovelvollisuudesta]].<ref>Mäkinen 2006, s. 145–149.</ref>Tutkimuksen toteutuksessa on myös otettava huomioon intimiteettisuoja, joka tarkoittaa henkilön läheisten suhteiden suojaa.<ref>Kuula 2006, s. 77–78.</ref>
Tekijänoikeuslaki koskee juridisesti tutkimusaineiston keruuta, käsittelyä ja säilyttämistä. Muita tutkimusaineistoa koskevia lainsäädännöllisiä velvoitteita on muun muassa [[Yleinen tietosuoja-asetus|EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa]], jossa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Tutkimuksen toteutuksessa on myös otettava huomioon intimiteettisuoja, joka tarkoittaa henkilön läheisten suhteiden suojaa.<ref>Kuula 2006, s. 77–78.</ref>


Tutkimuksessa on noudatettava erityistä huolellisuutta käsiteltäessä henkilöä koskevia arkaluonteisia tietoja. Arkaluonteisiksi katsotaan tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää, henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta, henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistuneita hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia, henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä, ja henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.<ref>Kuula 2006, s. 90–93.</ref>
Tutkimuksessa on noudatettava erityistä huolellisuutta käsiteltäessä henkilöä koskevia arkaluonteisia tietoja. Arkaluonteisiksi katsotaan tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää, henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta, henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistuneita hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia, henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä, ja henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.<ref>Kuula 2006, s. 90–93.</ref>
Rivi 28: Rivi 31:


==Soveltaminen käytännössä==
==Soveltaminen käytännössä==

Olennaisena osana tutkimusetiikkaan kuuluu [[hyvä tieteellinen käytäntö|hyvän tieteellisen tavan]] noudattaminen eli rehellisyys, tarkkuus ja huolellisuus. Lisäksi mittaustulokset tulee raportoida tarkasti ja tiedot arkistoida. Tutkijan on myös annettava riittävästi tunnustusta muiden tekemälle työlle.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.aka.fi/Tiedostot/Tiedostot/Julkaisut/Suomen%20Akatemian%20eettiset%20ohjeet%202003.pdf|Nimeke=Suomen Akatemian tutkimuseettiset ohjeet|Jukaisija=Suomen Akatemia|Viitattu=2.9.2008}}</ref> Jotta tahattomien ja tahallisten virheiden määrä pysyisi vähäisenä, tutkimusten tulokset julkaistaan yleensä [[vertaisarviointi|vertaisarvioiduissa]] tieteellisissä julkaisuissa, joissa vertaisarvioitsijoiden tehtävänä on arvioida tutkimuksen toteutusta ja uskottavuutta. Vertaisarvioinnissa tieteelliseen julkaisusarjaan lähetetyn tutkimuksen arvioi muutama alan tutkijaa nimettömästi. He eivät kuitenkaan yleensä toista kokeita vaan pyrkivät arvioimaan julkaisun totuudenmukaisuutta oman kokemuksensa ja kirjallisuuden avulla.<ref name=Lerner>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.aip.org/tip/INPHFA/vol-8/iss-6/p12.pdf|Tekijä=Lerner, Eric|Nimeke=Fraud Shows Peer-Review Flaws|Julkaisu=The Industrial Physicist|Ajankohta=Joulukuu 2002 / Tammikuu 2003|Selite= s. 12–17|Kieli={{en}}}}</ref>
Olennaisena osana tutkimusetiikkaan kuuluu [[hyvä tieteellinen käytäntö|hyvän tieteellisen tavan]] noudattaminen eli rehellisyys, tarkkuus ja huolellisuus. Lisäksi mittaustulokset tulee raportoida tarkasti ja tiedot arkistoida. Tutkijan on myös annettava riittävästi tunnustusta muiden tekemälle työlle.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.aka.fi/Tiedostot/Tiedostot/Julkaisut/Suomen%20Akatemian%20eettiset%20ohjeet%202003.pdf|Nimeke=Suomen Akatemian tutkimuseettiset ohjeet|Julkaisija=Suomen Akatemia|Viitattu=2.9.2008|arkisto=https://web.archive.org/web/20101105090414/http://www.aka.fi/Tiedostot/Tiedostot/Julkaisut/Suomen%20Akatemian%20eettiset%20ohjeet%202003.pdf|arkistoitu=5.11.2010}}</ref> Jotta tahattomien ja tahallisten virheiden määrä pysyisi vähäisenä, tutkimusten tulokset julkaistaan yleensä [[vertaisarviointi|vertaisarvioiduissa]] tieteellisissä julkaisuissa, joissa vertaisarvioitsijoiden tehtävänä on arvioida tutkimuksen toteutusta ja uskottavuutta. Vertaisarvioinnissa tieteelliseen julkaisusarjaan lähetetyn tutkimuksen arvioi muutama alan tutkijaa nimettömästi. He eivät kuitenkaan yleensä toista kokeita vaan pyrkivät arvioimaan julkaisun totuudenmukaisuutta oman kokemuksensa ja kirjallisuuden avulla.<ref name=Lerner>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.aip.org/tip/INPHFA/vol-8/iss-6/p12.pdf|Tekijä=Lerner, Eric|Nimeke=Fraud Shows Peer-Review Flaws|Julkaisu=The Industrial Physicist|Ajankohta=Joulukuu 2002 / Tammikuu 2003|Selite=s. 12–17|Kieli={{en}}|viitattu=15.3.2011|arkisto=https://web.archive.org/web/20120216144836/http://www.aip.org/tip/INPHFA/vol-8/iss-6/p12.pdf|arkistoitu=16.2.2012}}</ref>


== Arkipäivän tutkimusetiikka ==
== Arkipäivän tutkimusetiikka ==

Arkipäivän tutkimusetiikka on taito, joka tukee eettisissä kysymyksissä tarvittavaa päätöksentekoa. Eettisille ongelmatilanteille on ominaista se, että niissä ei ole selkeitä tai yksiselitteisiä ratkaisuja tai vastauksia. Tutkimuseettinen ongelma voi olla vaikeasti havaittavissa, ja se voi muuttua ja tarkentua, jos sen määrittelyyn käytetään aikaa.<ref>Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 22.</ref>
Arkipäivän tutkimusetiikka on taito, joka tukee eettisissä kysymyksissä tarvittavaa päätöksentekoa. Eettisille ongelmatilanteille on ominaista se, että niissä ei ole selkeitä tai yksiselitteisiä ratkaisuja tai vastauksia. Tutkimuseettinen ongelma voi olla vaikeasti havaittavissa, ja se voi muuttua ja tarkentua, jos sen määrittelyyn käytetään aikaa.<ref>Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 22.</ref>


Rivi 42: Rivi 47:


==Epäeettiset tutkimukset==
==Epäeettiset tutkimukset==
⚫
Epäeettisistä tutkimuksista selostetaan usein alan kirjallisuudessa ns. [[tuskegeen kuppakokeet|Tuskegee-tutkimus]] ja [[CIA:n LSD-tutkimus]]. Tutkimuksen eettisyys arvioidaan aikakauden normien mukaan, ja esim. Tuskegee-tutkimusta ei pidetty aikanaan ja vallitsevassa kulttuurissa epäeettisenä. Kirjallisuudesta löytyy lisäksi suuri määrä kuvauksia muista epäeettisistä tutkimustapauksista.<ref>Mäkinen 2006, 19-20</ref> Eräitä näistä tapauksista ovat mm. tapaus Laud Humphreys ja Vipeholmin sairaalan hammasmätätutkimus.<ref>Kuula 2006, 50 ja Mäkinen 2006, 66-67</ref>


[[Tiedosto:Tuskegee-syphilis-experiment-test-subjects.gif|pienois|[[Tuskegee-tutkimus]]ta pidetään usein esimerkkinä epäeettisistä tutkimuksista. Kuvassa siihen osallistuneita koehenkilöitä.]]
⚫
Tuskegee-tutkimus on Yhdysvaltojen Alabamassa Tuskegeessa 1930-luvulla alkanut ja 1972 päättynyt kupan tutkimusprojekti, jonka menettelyjä pidetään tämän hetken lääketieteen eettisten normeja rikkovina. Tutkimuksessa seurattiin kuppaan sairastuneiden henkilöiden oireiden kehitystä 40 vuoden ajan, ja sen tuloksena syntyi 13 arvostetuissa lehdissä julkaistua artikkelia ja nykylääketieteen tiedot kuppataudista perustuvat suurelta osin tähän tutkimukseen.<ref>Mäkinen 2006, 19-20</ref>
⚫
Epäeettisistä tutkimuksista selostetaan usein alan kirjallisuudessa niin sanottu [[Tuskegeen kuppakokeet|Tuskegee-tutkimus]] ja CIA:n LSD:tä käsittelevä tutkimus [[operaatio Midnight Climax]]. Tutkimuksen eettisyys arvioidaan aikakauden normien mukaan, ja esimerkiksi Tuskegee-tutkimusta ei pidetty aikanaan ja vallitsevassa kulttuurissa epäeettisenä. Kirjallisuudesta löytyy lisäksi suuri määrä kuvauksia muista epäeettisistä tutkimustapauksista.<ref name="mäkinen19"/> Tällaisia tutkimuksia ovat [[Laud Humphreys]]in tapaus ja [[Vipeholmin sairaalan hammasmätätutkimus]].<ref>Kuula 2006, s. 50 ja Mäkinen 2006, s. 66–67.</ref>


⚫
Tuskegee-tutkimus on Yhdysvaltojen Alabamassa [[Tuskegee]]ssa 1930-luvulla alkanut ja 1972 päättynyt [[Kuppa|kupan]] tutkimusprojekti, jonka menettelyjä pidetään tämän hetken lääketieteen eettisten normeja rikkovina. Tutkimuksessa seurattiin kuppaan sairastuneiden henkilöiden oireiden kehitystä 40 vuoden ajan. Sen tuloksena syntyi 13 arvostetuissa lehdissä julkaistua artikkelia, ja nykylääketieteen tiedot kuppataudista perustuvat suurelta osin tähän tutkimukseen.<ref name="mäkinen19">Mäkinen 2006, s. 19–20.</ref>
⚫
Tuskegee-tutkimuksen koehenkilöinä oli 400 mustaihoista miestä, joista monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, ja verrokkiryhmänä oli 200 terveen miehen ryhmä. Koehenkilöt eivät saaneet todellista tietoa sairaudestaan, eikä heille kerrottu sitä, että he olivat mukana tutkimuksessa. Koehenkilöille luvattiin mm. ilmaisia aterioita ja maksuttomat hautajaiset, ja heille uskoteltiin, että heille tehdyt kivuliaat kokeet olivat osa lääketieteellistä erikoishoitoa, johon heidät oli valittu mukaan. Tuskegee-tutkimuksen epäeettisimpänä piirteenä pidetään sitä, että koehenkilöille ei järjestetty lääketieteen kehityksen mahdollistamaa penisilliini-hoitoa kupan oireiden lievittämiseen, vaan tutkimusta jatkettiin aivan kuin penisilliiniä ei olisi ollut olemassa.<ref>Mäkinen 2006, 19</ref>


⚫
Tuskegee-tutkimuksen koehenkilöinä oli 400 mustaihoista miestä, joista monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, ja verrokkiryhmänä oli 200 terveen miehen ryhmä. Koehenkilöt eivät saaneet todellista tietoa sairaudestaan, eikä heille kerrottu sitä, että he olivat mukana tutkimuksessa. Koehenkilöille luvattiin muun muassa ilmaisia aterioita ja maksuttomat hautajaiset, ja heille uskoteltiin, että heille tehdyt kivuliaat kokeet olivat osa lääketieteellistä erikoishoitoa, johon heidät oli valittu mukaan. Tuskegee-tutkimuksen epäeettisimpänä piirteenä pidetään sitä, että koehenkilöille ei järjestetty lääketieteen kehityksen mahdollistamaa [[penisilliini]]hoitoa kupan oireiden lievittämiseen, vaan tutkimusta jatkettiin aivan kuin penisilliiniä ei olisi ollut olemassa.<ref name="mäkinen19"/>
⚫
CIA:n LSD-tutkimuksessa 1950- ja 1960-luvuilla bordellin miesasiakkaiden juomaan lisättiin heidän tietämättään LSD:tä, ja tutkijat tarkkailivat henkilöiden käytöksen muuttumista huumausaineen nauttimisen jälkeen. Koehenkilöille ei kerrottu milloinkaan kokeesta, eikä LSD:lle altistuneille henkilöille järjestetty jälkihoitoa.<ref>Mäkinen 2006, 19-20</ref>


⚫
CIA:n LSD-tutkimuksessa 1950- ja 1960-luvuilla [[bordelli]]n miesasiakkaiden juomaan lisättiin heidän tietämättään [[LSD|LSD:tä]], ja tutkijat tarkkailivat henkilöiden käytöksen muuttumista huumausaineen nauttimisen jälkeen. Koehenkilöille ei kerrottu milloinkaan kokeesta, eikä LSD:lle altistuneille henkilöille järjestetty jälkihoitoa.<ref name="mäkinen19"/>
⚫
Tapaus Laud Humphreys (Beauchamp, Faden, Wallacen & Walters 1982) on sosiaalitieteen tutkimus, jossa selvitettiin homoseksuaalisia suhteita solmivien miesten sosiaalinen asema aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Humpreys ei hankkinut aineiston keruuseen lupaa kohderyhmään kuuluvilta. Vaikka tutkimuksen katsottiin tuottaneen sosiaalisesti merkittävän tuloksen, homoseksuaalisesti käyttäytyviin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden vähenemisen, kritisoijien mukaan tutkittavien henkilöiden sosiaalinen elämä joutui huomattavan uhan alle. Tutkimus heikensi luottamusta sosiaalitieteellistä tutkimusta kohtaan.<ref>Kuula 2006, 50-54</ref>


⚫
Tapaus Laud Humphreys (Beauchamp, Faden, Wallacen & Walters 1982) on sosiaalitieteen tutkimus, jossa selvitettiin homoseksuaalisia suhteita solmivien miesten sosiaalinen asema aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Humpreys ei hankkinut aineiston keruuseen lupaa kohderyhmään kuuluvilta. Vaikka tutkimuksen katsottiin tuottaneen sosiaalisesti merkittävän tuloksen, homoseksuaalisesti käyttäytyviin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden vähenemisen, kritisoijien mukaan tutkittavien henkilöiden sosiaalinen elämä joutui huomattavan uhan alle. Tutkimus heikensi luottamusta sosiaalitieteellistä tutkimusta kohtaan.<ref>Kuula 2006, s. 50–54.</ref>
⚫
1945-55 Ruotsissa, Vipeholmin mielisairaalan hammasmätätutkimuksessa suoritettiin hammaslääketieteellistä tutkimusta, jonka kohderyhmänä olivat kehitysvammaiset lapset. Heille tarjottiin erilaisia makeisia, sekä tehtiin useita ravitsemuksen sisältöön liittyviä kokeita ilman koeryhmän jäsenten suostumusta. Kohderyhmän jäsenten oikeuksien katsottiin olevan erilaiset kuin tavanomaisten väestöryhmien. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mikä yhteys sokeria sisältävällä ravinnolla oli hammasmätään. Koehenkilöiltä otettiin sylkinäytteitä, joista tutkittiin, miten makeisten laatu ja nauttimistiheys vaikutti hampaiden terveyteen. Tutkimuksen perusteella Ruotsin lääkintähallitus sai tietoa, jonka perusteella voitiin ennaltaehkäistä hammasmätää ja alentaa hammashoidon kustannuksia. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että on haitallista syödä makeisia pieniä määriä usein, ja että suurten makeismäärien harvoin tapahtuva nauttiminen ei vahingoita hampaiden kuntoa. Konkreettista hyötyä tästä oli käytännön sovellutuksessa, eli lasten "karkkipäivässä". Näiden tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen tutkimuksen rahoittajana ollut sokeri- ja makeisteollisuus pyrkivät keskeyttämään tutkimukset.<ref>Mäkinen 2006, 66-70</ref>


⚫
Ruotsissa, Vipeholmin mielisairaalan [[hammasmätä]]tutkimuksessa 1954–1955 suoritettiin hammaslääketieteellistä tutkimusta, jonka kohderyhmänä olivat kehitysvammaiset lapset. Heille tarjottiin erilaisia makeisia ja tehtiin useita ravitsemuksen sisältöön liittyviä kokeita ilman koeryhmän jäsenten suostumusta. Kohderyhmän jäsenten oikeuksien katsottiin olevan erilaiset kuin tavanomaisten väestöryhmien. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mikä yhteys sokeria sisältävällä ravinnolla oli hammasmätään. Koehenkilöiltä otettiin sylkinäytteitä, joista tutkittiin, miten makeisten laatu ja nauttimistiheys vaikutti hampaiden terveyteen. Tutkimuksen perusteella Ruotsin lääkintähallitus sai tietoa, jonka perusteella voitiin ennaltaehkäistä hammasmätää ja alentaa hammashoidon kustannuksia. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että on haitallista syödä makeisia pieniä määriä usein, ja että suurten makeismäärien harvoin tapahtuva nauttiminen ei vahingoita hampaiden kuntoa. Konkreettista hyötyä tästä oli käytännön sovellutuksessa, eli lasten "karkkipäivässä". Näiden tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen tutkimuksen rahoittajana ollut sokeri- ja makeisteollisuus pyrkivät keskeyttämään tutkimukset.<ref>Mäkinen 2006, s. 66–70.</ref>
⚫
== Tutkimusetiikan aihealueita ==
⚫
[[Eläinkoe|Eläinten käyttö tutkimuksessa]] on tutkimuseettisen kysymyksen lisäksi myös juridinen ja voimakkaita yleisiä tunteita herättävä kysymys, joka on herättänyt erinäisiä kansalaistoiminnan muotoja. Eläimille aiheutettua kärsimystä koskevaa lakiin perustuvaa säätelyä on kehitetty systemaattisesti vajaa kaksisataa vuotta, ensimmäinen eläinkokeita säätelevä laki säädettiin englannissa vuonna 1876.<ref>Aaltola & Oksanen 2002, 148</ref>


Sosiaalisen median palveluiden kuten [[Facebook]]in käyttäjien käyttäytymistä koskevia tutkimuksia ja aineiston keruuta on myös arvosteltu tutkimusetiikan näkökulmasta kyseenalaisiksi.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://etiikka.fi/tutkimusetiikka-ja-manipuloidut-paivitykset/|nimeke = Tutkimusetiikka ja manipuloidut päivitykset | Tekijä =Rydenfelt, Henrik | Julkaisu= Etiikka.fi | Ajankohta = 30.6.2014 | Viitattu = }}</ref>
[[Geenitutkimus|Geenitutkimuksessa]] aihealue on laaja, ja eettisesti tärkein kysymys koskee ihmisen perimään koskeva geenitutkimus on eettiseltä kannalta merkittävin, vaikka myös mikrobien, kasvien ja eläinten geenitutkimuksiin sisältyy eettisiä kysymyksiä. Ihmisen geenitutkimuksen eettiset kysymykset ovat pitkälti samat kuin lääketieteen yleensä.<ref>Kere 2002, 137</ref>


⚫
== Tutkimusetiikan aihealueita ==
⚫
Historian tutkimuksessa tutkimustyö on lähteisiin perustuvaa ''kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä'', ja tässä prosessissa tutkija kohtaa toistuvasti ja lyhyin väliajoin tilanteita, joissa on tehtävä eettinen päätös. Historian tutkimuksessa, kirjoittaessaan tutkimuksen loppuraporttia, tutkija kohtaa uudelleen kaikki työn yhteydessä esiintyneet eettiset kysymykset, ja hän joutuu niitä yhtenä kokonaisuutena. Historian tutkiminen on koko työn ajan eettisten päätösten tekemistä.<ref>Kalela 2002, 117-178</ref>


⚫
[[Eläinkoe|Eläinten käyttö tutkimuksessa]] on tutkimuseettisen kysymyksen lisäksi myös juridinen ja voimakkaita yleisiä tunteita herättävä kysymys, joka on herättänyt erinäisiä kansalaistoiminnan muotoja. Eläimille aiheutettua kärsimystä koskevaa lakiin perustuvaa säätelyä on kehitetty systemaattisesti vajaa kaksisataa vuotta, ensimmäinen eläinkokeita säätelevä laki säädettiin englannissa vuonna 1876.<ref>Aaltola & Oksanen 2002, s. 148.</ref>
⚫
Lääketieteellisessä tutkimuksessa tutkimus kohdistuu ihmiseen, ja käytäntöä lähellä olevia aihealueita ovat silloin suostumuksen periaate, tutkimuksen eettinen arviointi, hoitavan lääkärin rooli silloin kun hän on saman aikaisesti tutkija, lumeryhmän käyttö, kliinisten tutkimusten seuranta, tutkimuksen laatu ja lapsiin kohdistuvien tutkimusten ero muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin verrattuna. Tuskegee-tutkimus on esimerkki lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka tämän päivän eettisten normien mukaan on epäeettinen, mutta tutkimuksessa on saatu pätevää tietoa, jonka käyttämistä jättämistä voidaan pitää epäeettisenä.<ref>Pelkonen & Louhiala 2002, 126-128</ref>


⚫
[[Geenitutkimus|Geenitutkimuksessa]] aihealue on laaja, ja eettisesti tärkein kysymys koskee [[ihmisen perimä]]n geenitutkimusta, vaikka myös mikrobien, kasvien ja eläinten geenitutkimuksiin sisältyy eettisiä kysymyksiä. Ihmisen geenitutkimuksen eettiset kysymykset ovat pitkälti samat kuin lääketieteen yleensä.<ref>Kere 2002, s. 137.</ref> Lääketieteellisessä tutkimuksessa tutkimus kohdistuu ihmiseen, ja käytäntöä lähellä olevia aihealueita ovat silloin suostumuksen periaate, tutkimuksen eettinen arviointi, hoitavan lääkärin rooli silloin kun hän on saman aikaisesti tutkija, lumeryhmän käyttö, kliinisten tutkimusten seuranta, tutkimuksen laatu ja lapsiin kohdistuvien tutkimusten ero muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin verrattuna. Tuskegee-tutkimus on esimerkki lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka tämän päivän eettisten normien mukaan on epäeettinen, mutta tutkimuksessa on saatu pätevää tietoa, jonka käyttämistä jättämistä voidaan pitää epäeettisenä.<ref>Pelkonen & Louhiala 2002, s. 126–128.</ref>
⚫
Sotilaallisessa tutkimuksessa eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä mm. puolustuksen oikeutuksen, puolustusmenojen prosentuaalisen osuuden kansantuotteesta, aseriisunnan ja varustautumisen suhteen, perinteisten ja joukkotuhoaseiden käytön, aseiden testauksen ja testausmenetelmien suhteen ja niin sanottujen tarpeetonta kärsimystä aiheuttavien aseiden suhteen. Sotilaallisessa tutkimuksessa on näiden tutkimusalakohtaisten kysymysten lisäksi läsnä myös tavanomaiset tutkimusten eettiset kysymykset.<ref>Viitasalo 2002, 195-196</ref>


⚫
Historiantutkimuksessa tutkimustyö on lähteisiin perustuvaa ''kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä'', ja tässä prosessissa tutkija kohtaa toistuvasti ja lyhyin väliajoin tilanteita, joissa on tehtävä eettinen päätös. Historiantutkimuksessa tutkija kohtaa uudelleen kaikki työn yhteydessä esiintyneet eettiset kysymykset, ja hän joutuu käsittelemään niitä yhtenä kokonaisuutena. Historian tutkiminen on koko työn ajan eettisten päätösten tekemistä.<ref>Kalela 2002, s. 117–178.</ref>
⚫
Sotilaalliseen tutkimukseen kuuluvassa [[Fysiikan tutkimus|fysiikan tutkimuksessa]] ydinaseen kehittämiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat monimuotoisia, esim. ydinasevaltioiden harvalukuisuus, ydinräjähteen erittäin suuri asevaikutus ja kansainväliset sopimukset, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden määrää. Ydinaseiden kehittämistä voidaan eettisesti perustella oman maan kansalaisten puolustamisella, ja ydinaseista ei tulla luopumaan kovinkaan nopealla aikataululla.<ref>Viitasalo 2002, 199-200</ref> Asetutkimuksen eettisyydestä käytävään keskusteluun sekoittuvat usein valtioiden poliittisten ja puolustuksellisten etujen turvaaminen sekä aseteollisuuden taloudelliset tavoitteet.<ref>Viitasalo 2002, 201-201</ref>


⚫
Sotilaallisessa tutkimuksessa eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä muun muassa puolustuksen oikeutuksen, puolustusmenojen prosentuaalisen osuuden kansantuotteesta, [[Aseidenriisunta|aseidenriisunnan]] ja varustautumisen suhteen, perinteisten ja [[joukkotuhoase]]iden käytön, aseiden testauksen ja testausmenetelmien suhteen ja niin sanottujen tarpeetonta kärsimystä aiheuttavien aseiden suhteen. Sotilaallisessa tutkimuksessa on näiden tutkimusalakohtaisten kysymysten lisäksi läsnä myös tavanomaiset tutkimusten eettiset kysymykset.<ref>Viitasalo 2002, s. 195–196.</ref>
⚫
Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa tutkimusaiheet ovat usein arkaluonteisia, tutkimuskohderyhmän lähestyminen tulee tehdä hienotunteisesti ja tutkimus ja tulosten julkaiseminen yksityisyyttä kunnioittaen. Empiirisessä sosiaalitutkimuksessa enemmistön (hyväosaiset, rikkaat) edut ovat ristiriidassa vähemmistön (huono-osaiset, köyhät) ja sosiaalisia oloja selvittävien tutkimusten kohdejoukossa (yleensä vähemmistö) esiintyviin ilmiöihin suhtaudutaan tuomitsevasti, joka lisää tutkimuksen arkaluontoisuutta. Tässä tilanteessa tutkijan peruseetokseen kuuluu heikomman osapuolen etujen suojaaminen suuntaamalla tutkimusasetelma niin, että tutkimuskohteen elämykset ja kokemukset saadaan siirretty tutkimustuloksiin todellista tilannetta vastaavina.<ref>Heikkilä 2002, 165-167</ref>


⚫
Sotilaalliseen tutkimukseen kuuluvassa [[Fysiikan tutkimus|fysiikan tutkimuksessa]] ydinaseen kehittämiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat monimuotoisia, esimerkiksi ydinasevaltioiden harvalukuisuus, ydinräjähteen erittäin suuri asevaikutus ja kansainväliset sopimukset, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden määrää. Ydinaseiden kehittämistä voidaan eettisesti perustella oman maan kansalaisten puolustamisella, ja ydinaseista ei tulla luopumaan kovinkaan nopealla aikataululla.<ref>Viitasalo 2002, s. 199–200.</ref> Asetutkimuksen eettisyydestä käytävään keskusteluun sekoittuvat usein valtioiden poliittisten ja puolustuksellisten etujen turvaaminen sekä aseteollisuuden taloudelliset tavoitteet.<ref>Viitasalo 2002, s. 201–202.</ref>
⚫
== Kirjallisuutta ==

⚫
* Beauchamp, Tom L., Faden, Ruth R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, Lerot (1982). Introduction teoksesta ''Ethical Issues in Social Science Research''. Beauchamp, T.L., Faden, R.R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, L. (toim). Baltimore, Maryland: The John Hopkins University Press, 3-39.<ref>Kuula 2006, 242</ref>
⚫
Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa tutkimusaiheet ovat usein arkaluonteisia, tutkimuskohderyhmän lähestyminen tulee tehdä hienotunteisesti ja tutkimus ja tulosten julkaiseminen yksityisyyttä kunnioittaen. Empiirisessä sosiaalitutkimuksessa enemmistön (hyväosaiset, rikkaat) edut ovat ristiriidassa vähemmistön (huono-osaiset, köyhät) ja sosiaalisia oloja selvittävien tutkimusten kohdejoukossa (yleensä vähemmistö) esiintyviin ilmiöihin suhtaudutaan tuomitsevasti, joka lisää tutkimuksen arkaluontoisuutta. Tässä tilanteessa tutkijan peruseetokseen kuuluu heikomman osapuolen etujen suojaaminen suuntaamalla tutkimusasetelma niin, että tutkimuskohteen elämykset ja kokemukset saadaan siirretty tutkimustuloksiin todellista tilannetta vastaavina.<ref>Heikkilä 2002, s. 165–167.</ref>
* Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto. (2007). ''Tutkijan arkipäivän etiikka''. Tampere: Vastapaino. ISBN 978-951-769-212-1
⚫
* Humphreys, Laud. (1970). ''Tearoom Trade; Impersonal Sex in Public Places''. Chicago: Aldine.<ref>Kuula 2006, 247</ref>
⚫
* Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). (2002). ''Tutkijan eettiset valinnat''. Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
* Kuula, Arja. (2006). ''Tutkimusetiikka - aineiston hankinta, käyttö ja säilytys''. Jyväskylä: Vastapaino. ISBN 951-768-172-0; ISBN 978-951-768-172-8
* Mäkinen, Olli. (2006). ''Tutkimusetiikan ABC''. Vaajakoski: Tammi. ISBN 951-26-5595-0; ISBN 978-951-26-5595-3


== Katso myös ==
== Katso myös ==
* [[Jesse Gelsinger]]
* [[Jesse Gelsinger]]
* [[Mututieto]]
* [[Hyvä tieteellinen käytäntö]]
* [[Nollatutkimus]]
* [[Nollatutkimus]]
* [[Näennäistiede]]
* [[Tiede]]
* [[Tieteen etiikka]]
* [[Tieteen etiikka]]
* [[Tietosuoja]]
* [[Tietosuoja]]
* [[Tietoturva]]
* [[Tietoturva]]
* [[Tutkija]]
* [[Tutkimus]]
* [[Tutkimuseettinen neuvottelukunta]]
* [[Tutkimuseettinen neuvottelukunta]]
* [[Tutkimusvilppi]]
* [[Tutkimusvilppi]]
Rivi 107: Rivi 103:
=== Viitteet ===
=== Viitteet ===
{{Viitteet|sarakkeet}}
{{Viitteet|sarakkeet}}

⚫
== Kirjallisuutta ==
⚫
* Beauchamp, Tom L., Faden, Ruth R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, Lerot (1982). Introduction teoksesta ''Ethical Issues in Social Science Research''. Beauchamp, T.L., Faden, R.R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, L. (toim). Baltimore, Maryland: The Johns Hopkins University Press, 3-39.
⚫
* Humphreys, Laud. (1970). ''Tearoom Trade; Impersonal Sex in Public Places''. Chicago: Aldine.
⚫
* Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). (2002). ''Tutkijan eettiset valinnat''. Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4


[[Luokka:Tutkimus]]
[[Luokka:Tutkimus]]
[[Luokka:Soveltava etiikka]]
[[Luokka:Soveltava etiikka]]
[[Luokka:16 Tietoteoria, tieteenfilosofia]]

[[de:Forschungsethik]]
[[en:Research ethics]]
[[ko:연구윤리]]
[[sw:Utafiti wa maadili]]
[[sv:Forskningsetik]]

Nykyinen versio 16. syyskuuta 2022 kello 19.04

Tutkimusetiikka on tiedettä tekevän tutkijan ammattietiikka, jonka tarkoituksena on pitää tutkimus ammattitaitoisesti toteutettuna, laadukkaana, luotettavana, avoimena ja rehellisenä sekä se, että tutkimus on todennettu ja että tutkimus on toistettavissa. Tutkimusetiikan noudattamatta jättämisestä seuraa tieteen ja sen tekijöiden uskottavuuden väheneminen.[1] Ensimmäisenä pyrkimyksenä turvata tutkimuksen eettisyys pidetään Hippokrateen valaa (Aarnio 2003).[2] Ensimmäinen modernin ajan tutkimuseettinen asiakirja on Nürnbergin koodi (1947), ja siihen on koottu kymmeneen pääkohtaan kansainväliset tutkimuseettiset periaatteet. Helsingin julistus (Maailman lääkäriliitto 1964, täydennetty 1975, 1983, 1989 ja 1996) täydensi Nürnbergin koodeksia.[3] Eettisyyden lisäksi tutkimuksen kaikissa vaiheissa tutkimuksen suorittajaan kohdistuvat lainsäädännön asettamat velvoitteet, muun muassa tekijänoikeuksien kunnioittaminen, yksityisyyden suojaaminen sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.[4]

Määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusetiikan sisällöstä on esitetty erilaisia määritelmiä. Laajan ja kaiken tutkimustoiminnan kattavan määritelmän mukaan (Tranøy 1983) ”tutkimusetiikalla tarkoitetaan joko vapaaehtoista tai järjestelmällistä tieteellisessä tutkimuksessa ja sen seuraamuksissa johtuvien moraalisten ongelmien tarkastelua”. Tutkimustoiminnan alueelle rajatun määritelmän mukaan (Petterson 1994) ”tutkimusetiikka on niiden kysymysten pohtimista, jotka koskevat eettisten normien integroimista tutkimustyöhön yhdessä tutkimuspoliittisten, juridisten tai tutkimusideaalisten sääntöjen (normien) kanssa”. Tutkimuseettinen ongelma syntyy, jos yleinen moraalinen normi on ristiriidassa tutkimuksen käytännön tai tutkimuseettisen normin kanssa.[5]

Tieteen sisäinen tutkimusetiikka käsittelee tiedeyhteisössä noudatettavia eettisiä normeja ja tieteen ulkopuolinen tutkimusetiikka tutkimuksiin vaikuttavia tekijöitä, joista määräävät muut organisaatiot kuin tiedeyhteisö. Kokonaisvaltainen ja ennakoiva tutkimusetiikka keskittyy tulevaisuuteen pyrkien ennakoimaan eettiset ongelmat, ja niin sanottu ad hoc -etiikka analysoi ja korjaa ongelmia sitä mukaa, kun ne syntyvät.[6]

Tutkimusetiikkaan soveltavia tahoja voi olla useita. Tutkimustoiminnan etiikkaa voidaan tarkastella toimijoiden (koehenkilöt, opettajat, tutkijat), organisaatioiden (tiedeyhteisö, tutkimuslaitos, yliopisto), tutkimusmenetelmien tai tutkimustoiminnan sidosryhmien (liike-elämä, yhteiskunta, viranomaiset) suhteen. Tutkimusetiikassa on kyse joko päätöksestä siitä, mikä on hyväksyttävä moraalisen toiminnan taso tutkimuksen aikana, tai siitä miten tämä ”määritelty” moraali voidaan tai tulisi ylläpitää tutkimuksen kuluessa.[5]

Tutkimusetiikka ja tiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiede on monikerroksinen kulttuurillinen ilmiö, jolle ei voida kirjoittaa tarkkaa määritelmää, mutta tieteen harjoittamisella on useita piirteitä, joilla se voidaan erottaa tieteen ulkopuolisista ilmiöistä. Tiede on rakenteellisesti jäsentynyt tiedon järjestelmä, joka pyrkii todellisuudessa esiintyvien ongelmien ratkaisuun käyttäen tieteen työmenetelmiä (metodeja).[7]

Näennäistiede eroaa tieteestä siten, että tieteen väittämien tulee olla testattavia julkisten havaintojen tai toistettavien kokeiden avulla. Epätieteiden yhteisinä ominaisuuksina voidaan pitää epämääräisyyttä ja joustavuutta, joiden vuoksi niitä vastaan esitetty arvostelu ei kiinnity mihinkään ja ne voivat näin torjua kaikki kumoamisyritykset.[8]

Tieteen luonteeseen kuuluu pysymättömyys eli itsekorjaantuvuus, johon kuuluvat muun muassa autonomisuus, edistyvyys, kriittisyys ja objektiivisuus. Tiede on lisäksi instituutio, jolla on omat kommunikaatioyhteytensä, norminsa ja palkkijärjestelmänsä. Tieteen institutionaalisia omaisuuksia ovat (Robert Merton 1942)[9] järjestelmällinen epäily (organized skepticism), pyyteettömyys (disinterestedness), universalismi (universalism) ja yhteisöllisyys (communism).[10]

Tutkimusetiikka ja lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslain 16 § määrittelee tieteen vapauden periaatteen yleisellä tasolla, eli ”tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattava”, jolloin tutkijalla on oikeus vapaasti valita tutkimusaiheensa, käyttämänsä menetelmät ja tulosten julkaisutapa.[11] Lisäksi tutkijalla on oikeus saada käyttöönsä salassa pidettäviksi määrättyjä asiakirjoja (Miettinen 2001). Tieteen vapautta ei voida kiistää, mutta sitä voidaan supistaa muilla lailla.[12] Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityisyyden suoja on lisäksi turvattu Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (1950).[2]

Yliopistolaki ja sen nojalla annettu asetus määräävät yleiset puitteet yliopistojen toiminnan järjestämiselle. Yliopiston tutkimus, koulutus ja opetus on järjestettävä niin, että saavutetaan korkea kansainvälinen taso, ja tähän on pyrittävä eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattamalla. Lain mukaan yliopiston opetus, taide ja tutkimus on vapaata.[13]

Tekijänoikeuslaki koskee juridisesti tutkimusaineiston keruuta, käsittelyä ja säilyttämistä. Muita tutkimusaineistoa koskevia lainsäädännöllisiä velvoitteita on muun muassa EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa, jossa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Tutkimuksen toteutuksessa on myös otettava huomioon intimiteettisuoja, joka tarkoittaa henkilön läheisten suhteiden suojaa.[14]

Tutkimuksessa on noudatettava erityistä huolellisuutta käsiteltäessä henkilöä koskevia arkaluonteisia tietoja. Arkaluonteisiksi katsotaan tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää, henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta, henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistuneita hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia, henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä, ja henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.[15]

Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta koskee ihmiseen, sikiöön ja ihmisen alkioon kohdistuvaa tutkimusta. Lain mukaan tutkimuksen yleisiä periaatteita ovat ihmisarvon loukkaamattomuuden kunnioittaminen, tutkimuksen etujen on oltava selvästi suuremmat kuin tutkimuksesta aiheutuvat haitat ja riskit, ja tutkimuksen suorittajalla tulee olla asianomainen ammatillinen pätevyys (lääkäri tai hammaslääkäri). Lääketieteellisen tutkimuksen suorittamiseen liittyy lisäksi muita eettisiä normeja.[16]

Soveltaminen käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olennaisena osana tutkimusetiikkaan kuuluu hyvän tieteellisen tavan noudattaminen eli rehellisyys, tarkkuus ja huolellisuus. Lisäksi mittaustulokset tulee raportoida tarkasti ja tiedot arkistoida. Tutkijan on myös annettava riittävästi tunnustusta muiden tekemälle työlle.[17] Jotta tahattomien ja tahallisten virheiden määrä pysyisi vähäisenä, tutkimusten tulokset julkaistaan yleensä vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa, joissa vertaisarvioitsijoiden tehtävänä on arvioida tutkimuksen toteutusta ja uskottavuutta. Vertaisarvioinnissa tieteelliseen julkaisusarjaan lähetetyn tutkimuksen arvioi muutama alan tutkijaa nimettömästi. He eivät kuitenkaan yleensä toista kokeita vaan pyrkivät arvioimaan julkaisun totuudenmukaisuutta oman kokemuksensa ja kirjallisuuden avulla.[18]

Arkipäivän tutkimusetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkipäivän tutkimusetiikka on taito, joka tukee eettisissä kysymyksissä tarvittavaa päätöksentekoa. Eettisille ongelmatilanteille on ominaista se, että niissä ei ole selkeitä tai yksiselitteisiä ratkaisuja tai vastauksia. Tutkimuseettinen ongelma voi olla vaikeasti havaittavissa, ja se voi muuttua ja tarkentua, jos sen määrittelyyn käytetään aikaa.[19]

Eettisessä ratkaisussa lähestymistapa voi perustua mm. seurauksiin, prosessissa noudatettaviin periaatteisiin tai päätöksentekijän (yksilö tai organisaatio) hyveisiin. Kukin lähestymistapa antaa oman näkökulmansa päätöksenteon perusteille. Eettinen päätöksentekoprosessi on syklinen, sen näkökulmat vaihtuvat tutkimuksen aikana ja se kestää koko tutkimuksen ajan.[20]

Eettisten kysymysten määrittelyvaiheeseen kuuluvat osavaiheet ovat kysymyksen tunnistaminen, asianosaisten tunnistaminen, oikeuksien ja velvollisuuksien tunnistaminen, vaihtoehtojen ja niistä aiheutuvien seurausten tunnistaminen ja päätöksentekijän oman aseman huomioon ottaminen. Tämän eettisen analyysin tarkoituksena on antaa kattava kuva valintatilanteesta.[21]

Tutkimuksen tekemiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat tutkimusaiheen valinta, tutkimuksen tekeminen, asianosaisiin liittyvät kysymykset sekä tutkimuksen eri osapuolten oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Mieskulttuurin lähestymistapa tutkimuksen eettisiin kysymyksiin eroaa naiskulttuurin lähestymistavasta siinä, että miestutkimus on riski-, tulos-, teknologia- ja tuottavuus painotteista, kun taas naistutkimuksen resursointi on miestutkimukseen verrattuna vähäistä ja tuottavuusodotuksiltaan alhaista.[22]

Tutkimuksen tekemisen lisäksi muita tutkimukseen liittäviä eettisten kysymysten aihealueita ovat mm. julkaisemiseen, konferensseihin, tutkimuksen ohjaamiseen, tutkimuksen arviointiin, tutkimusrahoitukseen, akateemisten virkojen täyttämiseen, tutkijan yhteiskuntasuhteisiin ja tutkijan henkilökohtaisen elämän eettiset kysymykset. Eettisten kysymysten ratkaisua ei voida tehdä kaavamaisen toimintamallin perusteella, vaan yleisiä periaatteita (kaikkien asianosaisten tunnistaminen ja kunnioittaminen sekä prosessien läpinäkyvyys) on sovellettava parhaan mahdollisen harkinnan mukaan.[23]

Epäeettiset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuskegee-tutkimusta pidetään usein esimerkkinä epäeettisistä tutkimuksista. Kuvassa siihen osallistuneita koehenkilöitä.

Epäeettisistä tutkimuksista selostetaan usein alan kirjallisuudessa niin sanottu Tuskegee-tutkimus ja CIA:n LSD:tä käsittelevä tutkimus operaatio Midnight Climax. Tutkimuksen eettisyys arvioidaan aikakauden normien mukaan, ja esimerkiksi Tuskegee-tutkimusta ei pidetty aikanaan ja vallitsevassa kulttuurissa epäeettisenä. Kirjallisuudesta löytyy lisäksi suuri määrä kuvauksia muista epäeettisistä tutkimustapauksista.[24] Tällaisia tutkimuksia ovat Laud Humphreysin tapaus ja Vipeholmin sairaalan hammasmätätutkimus.[25]

Tuskegee-tutkimus on Yhdysvaltojen Alabamassa Tuskegeessa 1930-luvulla alkanut ja 1972 päättynyt kupan tutkimusprojekti, jonka menettelyjä pidetään tämän hetken lääketieteen eettisten normeja rikkovina. Tutkimuksessa seurattiin kuppaan sairastuneiden henkilöiden oireiden kehitystä 40 vuoden ajan. Sen tuloksena syntyi 13 arvostetuissa lehdissä julkaistua artikkelia, ja nykylääketieteen tiedot kuppataudista perustuvat suurelta osin tähän tutkimukseen.[24]

Tuskegee-tutkimuksen koehenkilöinä oli 400 mustaihoista miestä, joista monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, ja verrokkiryhmänä oli 200 terveen miehen ryhmä. Koehenkilöt eivät saaneet todellista tietoa sairaudestaan, eikä heille kerrottu sitä, että he olivat mukana tutkimuksessa. Koehenkilöille luvattiin muun muassa ilmaisia aterioita ja maksuttomat hautajaiset, ja heille uskoteltiin, että heille tehdyt kivuliaat kokeet olivat osa lääketieteellistä erikoishoitoa, johon heidät oli valittu mukaan. Tuskegee-tutkimuksen epäeettisimpänä piirteenä pidetään sitä, että koehenkilöille ei järjestetty lääketieteen kehityksen mahdollistamaa penisilliinihoitoa kupan oireiden lievittämiseen, vaan tutkimusta jatkettiin aivan kuin penisilliiniä ei olisi ollut olemassa.[24]

CIA:n LSD-tutkimuksessa 1950- ja 1960-luvuilla bordellin miesasiakkaiden juomaan lisättiin heidän tietämättään LSD:tä, ja tutkijat tarkkailivat henkilöiden käytöksen muuttumista huumausaineen nauttimisen jälkeen. Koehenkilöille ei kerrottu milloinkaan kokeesta, eikä LSD:lle altistuneille henkilöille järjestetty jälkihoitoa.[24]

Tapaus Laud Humphreys (Beauchamp, Faden, Wallacen & Walters 1982) on sosiaalitieteen tutkimus, jossa selvitettiin homoseksuaalisia suhteita solmivien miesten sosiaalinen asema aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Humpreys ei hankkinut aineiston keruuseen lupaa kohderyhmään kuuluvilta. Vaikka tutkimuksen katsottiin tuottaneen sosiaalisesti merkittävän tuloksen, homoseksuaalisesti käyttäytyviin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden vähenemisen, kritisoijien mukaan tutkittavien henkilöiden sosiaalinen elämä joutui huomattavan uhan alle. Tutkimus heikensi luottamusta sosiaalitieteellistä tutkimusta kohtaan.[26]

Ruotsissa, Vipeholmin mielisairaalan hammasmätätutkimuksessa 1954–1955 suoritettiin hammaslääketieteellistä tutkimusta, jonka kohderyhmänä olivat kehitysvammaiset lapset. Heille tarjottiin erilaisia makeisia ja tehtiin useita ravitsemuksen sisältöön liittyviä kokeita ilman koeryhmän jäsenten suostumusta. Kohderyhmän jäsenten oikeuksien katsottiin olevan erilaiset kuin tavanomaisten väestöryhmien. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mikä yhteys sokeria sisältävällä ravinnolla oli hammasmätään. Koehenkilöiltä otettiin sylkinäytteitä, joista tutkittiin, miten makeisten laatu ja nauttimistiheys vaikutti hampaiden terveyteen. Tutkimuksen perusteella Ruotsin lääkintähallitus sai tietoa, jonka perusteella voitiin ennaltaehkäistä hammasmätää ja alentaa hammashoidon kustannuksia. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että on haitallista syödä makeisia pieniä määriä usein, ja että suurten makeismäärien harvoin tapahtuva nauttiminen ei vahingoita hampaiden kuntoa. Konkreettista hyötyä tästä oli käytännön sovellutuksessa, eli lasten "karkkipäivässä". Näiden tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen tutkimuksen rahoittajana ollut sokeri- ja makeisteollisuus pyrkivät keskeyttämään tutkimukset.[27]

Sosiaalisen median palveluiden kuten Facebookin käyttäjien käyttäytymistä koskevia tutkimuksia ja aineiston keruuta on myös arvosteltu tutkimusetiikan näkökulmasta kyseenalaisiksi.[28]

Tutkimusetiikan aihealueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinten käyttö tutkimuksessa on tutkimuseettisen kysymyksen lisäksi myös juridinen ja voimakkaita yleisiä tunteita herättävä kysymys, joka on herättänyt erinäisiä kansalaistoiminnan muotoja. Eläimille aiheutettua kärsimystä koskevaa lakiin perustuvaa säätelyä on kehitetty systemaattisesti vajaa kaksisataa vuotta, ensimmäinen eläinkokeita säätelevä laki säädettiin englannissa vuonna 1876.[29]

Geenitutkimuksessa aihealue on laaja, ja eettisesti tärkein kysymys koskee ihmisen perimän geenitutkimusta, vaikka myös mikrobien, kasvien ja eläinten geenitutkimuksiin sisältyy eettisiä kysymyksiä. Ihmisen geenitutkimuksen eettiset kysymykset ovat pitkälti samat kuin lääketieteen yleensä.[30] Lääketieteellisessä tutkimuksessa tutkimus kohdistuu ihmiseen, ja käytäntöä lähellä olevia aihealueita ovat silloin suostumuksen periaate, tutkimuksen eettinen arviointi, hoitavan lääkärin rooli silloin kun hän on saman aikaisesti tutkija, lumeryhmän käyttö, kliinisten tutkimusten seuranta, tutkimuksen laatu ja lapsiin kohdistuvien tutkimusten ero muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin verrattuna. Tuskegee-tutkimus on esimerkki lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka tämän päivän eettisten normien mukaan on epäeettinen, mutta tutkimuksessa on saatu pätevää tietoa, jonka käyttämistä jättämistä voidaan pitää epäeettisenä.[31]

Historiantutkimuksessa tutkimustyö on lähteisiin perustuvaa kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä, ja tässä prosessissa tutkija kohtaa toistuvasti ja lyhyin väliajoin tilanteita, joissa on tehtävä eettinen päätös. Historiantutkimuksessa tutkija kohtaa uudelleen kaikki työn yhteydessä esiintyneet eettiset kysymykset, ja hän joutuu käsittelemään niitä yhtenä kokonaisuutena. Historian tutkiminen on koko työn ajan eettisten päätösten tekemistä.[32]

Sotilaallisessa tutkimuksessa eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä muun muassa puolustuksen oikeutuksen, puolustusmenojen prosentuaalisen osuuden kansantuotteesta, aseidenriisunnan ja varustautumisen suhteen, perinteisten ja joukkotuhoaseiden käytön, aseiden testauksen ja testausmenetelmien suhteen ja niin sanottujen tarpeetonta kärsimystä aiheuttavien aseiden suhteen. Sotilaallisessa tutkimuksessa on näiden tutkimusalakohtaisten kysymysten lisäksi läsnä myös tavanomaiset tutkimusten eettiset kysymykset.[33]

Sotilaalliseen tutkimukseen kuuluvassa fysiikan tutkimuksessa ydinaseen kehittämiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat monimuotoisia, esimerkiksi ydinasevaltioiden harvalukuisuus, ydinräjähteen erittäin suuri asevaikutus ja kansainväliset sopimukset, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden määrää. Ydinaseiden kehittämistä voidaan eettisesti perustella oman maan kansalaisten puolustamisella, ja ydinaseista ei tulla luopumaan kovinkaan nopealla aikataululla.[34] Asetutkimuksen eettisyydestä käytävään keskusteluun sekoittuvat usein valtioiden poliittisten ja puolustuksellisten etujen turvaaminen sekä aseteollisuuden taloudelliset tavoitteet.[35]

Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa tutkimusaiheet ovat usein arkaluonteisia, tutkimuskohderyhmän lähestyminen tulee tehdä hienotunteisesti ja tutkimus ja tulosten julkaiseminen yksityisyyttä kunnioittaen. Empiirisessä sosiaalitutkimuksessa enemmistön (hyväosaiset, rikkaat) edut ovat ristiriidassa vähemmistön (huono-osaiset, köyhät) ja sosiaalisia oloja selvittävien tutkimusten kohdejoukossa (yleensä vähemmistö) esiintyviin ilmiöihin suhtaudutaan tuomitsevasti, joka lisää tutkimuksen arkaluontoisuutta. Tässä tilanteessa tutkijan peruseetokseen kuuluu heikomman osapuolen etujen suojaaminen suuntaamalla tutkimusasetelma niin, että tutkimuskohteen elämykset ja kokemukset saadaan siirretty tutkimustuloksiin todellista tilannetta vastaavina.[36]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltola, Elina & Oksanen, Markku. (2002). Eläinten käyttö tutkimuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Heikkilä, Matti. (2002). Eettisiä ongelmia yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Clarkeburn, Henriikka & Mustajoki, Arto. (2007). Tutkijan arkipäivän etiikka. Tampere: Vastapaino. ISBN 978-951-769-212-1
  • Kalela, Jorma. (2002). Tutkijan vapaus historiantutkimuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Kere, Juha. (2002). Geenitutkimukseen erityisiä ongelmia teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Kuula, Arja. (2006). Tutkimusetiikka - aineiston hankinta, käyttö ja säilytys. Jyväskylä: Vastapaino. ISBN 951-768-172-0; ISBN 978-951-768-172-8
  • Pelkonen, Risto & Louhiala, Pekka. (2002). Ihminen lääketieteellisen tutkimuksen kohteena teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Mäkinen, Olli. (2006). Tutkimusetiikan ABC. Vaajakoski: Tammi. ISBN 951-26-5595-0; ISBN 978-951-26-5595-3
  • Niiniluoto, Ilkka. (2002). tieteen tunnuspiirteet teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Simonsuuri-Sorsa, Marja. (2002). Tutkimusetiikka tutkijakoulutuksessa teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
  • Viitasalo, Mikko. (2002). Sotilaallisen tutkimuksen eettisiä kysymyksiä teoksesta Tutkijan eettiset valinnat. Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Simonsuuri-Sorsa 2002, s. 119.
  2. ↑ a b Kuula 2006, s. 77.
  3. ↑ Mäkinen 2006, s. 18 ja 21.
  4. ↑ Kuula 2006, s. 66–98.
  5. ↑ a b Mäkinen 2006, s. 10.
  6. ↑ Mäkinen 2006, s. 13–14.
  7. ↑ Niiniluoto 2002, s. 30–35.
  8. ↑ Niiniluoto 2002, s. 35–36.
  9. ↑ Niiniluoto 2002, s. 38.
  10. ↑ Niiniluoto 2002, s. 37–40.
  11. ↑ Mäkinen 2006, s. 144.
  12. ↑ Kuula 2006, s. 66–67.
  13. ↑ Kuula 2006, s. 67.
  14. ↑ Kuula 2006, s. 77–78.
  15. ↑ Kuula 2006, s. 90–93.
  16. ↑ Mäkinen 2006, s. 141–144.
  17. ↑ Suomen Akatemian tutkimuseettiset ohjeet Suomen Akatemia. Arkistoitu 5.11.2010. Viitattu 2.9.2008.
  18. ↑ Lerner, Eric: Fraud Shows Peer-Review Flaws (s. 12–17) The Industrial Physicist. Joulukuu 2002 / Tammikuu 2003. Arkistoitu 16.2.2012. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  19. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 22.
  20. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 38–46.
  21. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 29–37.
  22. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 51–87.
  23. ↑ Clarkeburn & Mustajoki 2007, s. 88–305.
  24. ↑ a b c d Mäkinen 2006, s. 19–20.
  25. ↑ Kuula 2006, s. 50 ja Mäkinen 2006, s. 66–67.
  26. ↑ Kuula 2006, s. 50–54.
  27. ↑ Mäkinen 2006, s. 66–70.
  28. ↑ Rydenfelt, Henrik: Tutkimusetiikka ja manipuloidut päivitykset Etiikka.fi. 30.6.2014.
  29. ↑ Aaltola & Oksanen 2002, s. 148.
  30. ↑ Kere 2002, s. 137.
  31. ↑ Pelkonen & Louhiala 2002, s. 126–128.
  32. ↑ Kalela 2002, s. 117–178.
  33. ↑ Viitasalo 2002, s. 195–196.
  34. ↑ Viitasalo 2002, s. 199–200.
  35. ↑ Viitasalo 2002, s. 201–202.
  36. ↑ Heikkilä 2002, s. 165–167.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Beauchamp, Tom L., Faden, Ruth R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, Lerot (1982). Introduction teoksesta Ethical Issues in Social Science Research. Beauchamp, T.L., Faden, R.R., Wallace, R. Jay Jr. & Walters, L. (toim). Baltimore, Maryland: The Johns Hopkins University Press, 3-39.
  • Humphreys, Laud. (1970). Tearoom Trade; Impersonal Sex in Public Places. Chicago: Aldine.
  • Karjalainen, Sakari, Launis, Veikko, Pelkonen, Risto & Pietarinen, Juhani (toim). (2002). Tutkijan eettiset valinnat. Tampere: Gaudeamus. ISBN 951-662-852-4
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tutkimusetiikka&oldid=20791220”