Ero sivun ”S-400” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[odottaa arviointia][odottaa arviointia]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 36: Rivi 36:
==Kolmenlaiset ohjukset==
==Kolmenlaiset ohjukset==


[[Tiedosto:Зоны_поражения_ракет_ЗРК_С-400.png|right|250px|thumb|S-400:n ohjukset]]
[[Tiedosto:Зоны_поражения_ракет_ЗРК_С-400.png|left|400px|thumb|S-400:n ohjukset]]
Järjestelmässä voidaan käyttää kolmenlaisia alueilmatorjuntaohjuksia: 9M96E2:ia, 48N6E3:ia ja 40N6E:iä.
Järjestelmässä voidaan käyttää kolmenlaisia alueilmatorjuntaohjuksia: 9M96Je2:ia, 48N6Je3:ia ja 40N6Je:iä.


=Turkin S-400 -osto=
=Turkin S-400 -osto=

Versio 25. huhtikuuta 2024 kello 21.35

ЗРК С-400 Триумф
ZRK S-400 Triumf
ZRK S-400 Triumfin laukaisulavettiauto 5P85SM2-01 (5П85СМ2-01) voitonpäivän harjoituksessa 27. huhtikuuta 2017, kuva Vitali Kuzmin.
ZRK S-400 Triumfin laukaisulavettiauto 5P85SM2-01 (5П85СМ2-01) voitonpäivän harjoituksessa 27. huhtikuuta 2017, kuva Vitali Kuzmin.
Tyyppi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä
Valmistushistoria
Valmistusmaa Venäjän federaatio
Ohjus
Massa 690 kg
Räjähdysaineen massa 35 kg
Ammuksen lähtönopeus 1 250 m/s (3,5 Mach)
Kantomatka 35 km
Lakikorkeus 22 km
Mitat
Pituus 5,50 m
Halkaisija 2,88 m
Laukaisualusta
Kuljetuskyky kahdeksan ohjusta
Käyttäjämaat Intia, Kiinan kansantasavalta, Turkki, Valko-Venäjä, Venäjän federaatio
S-400 Triumf voitonpäivänparaatin harjoituksessa 4. toukokuuta 2010.

S-400 Triumf (ven. C-400 «Триумф» eli "Triumfi", индекс УВ ПВО eli ilmatorjunnan asejärjestelmätunnus 40Р6 eli 40R6 ,Nato-raportointinimi SA-21 Growler) on venäläinen ilmatorjunta- ja ohjustentorjuntaohjusjärjestelmä.

Ohjusjärjestelmän kehitti Almaz-suunnittelutoimisto (ПАО «НПО „Алмаз“» - PAO "NPO Almaz 2015-" ) 1990-luvun lopulla. Se pohjautuu S-300-ohjusperheeseen ja aluksi sen nimityksen uskotaan olleen S-300PMU-3. Järjestelmään kuuluu neljän tyyppisiä ohjuksia, joista pisimmälle kantava yltää noin 400 km:n päähän. Järjestelmän kantama on siten suurempi kuin yhdysvaltalaisen MIM-104 Patriotin. Ohjuksen ensimmäiset testit tehtiin Kapustin Jarissa 12. helmikuuta 1999. Ohjusjärjestelmä tuli Venäjän federaation asevoimien varutukseen 27. huhtikuuta 2007. [1] Ohjus toimii mm. Moskovan ohjuspuolustuksena.

Järjestelmän kokoonpano

Järjestelmän osat

S-400-patteristoon kuuluu kahdeksan ohjusalustaa ja 32 ohjusta ja liikkuva komentokeskus. Järjestelmän on kerrottu kykenevän torjumaan häivelentokoneita, risteilyohjuksia ja keskimatkan ballistisia ohjuksia (kantomatkaltaan alle 3 500 km ja nopeudeltaan alle 4,8 km/s).[2]

Kolmenlaiset ohjukset

S-400:n ohjukset

Järjestelmässä voidaan käyttää kolmenlaisia alueilmatorjuntaohjuksia: 9M96Je2:ia, 48N6Je3:ia ja 40N6Je:iä.

Turkin S-400 -osto

Natoon kuuluva Turkki allekirjoitti vuoden 2017 lopulla 2,5 miljardin Yhdysvaltain dollarin sopimuksen S-400-ilmatorjuntajärjestelmän toimittamisesta Turkkiin. Vastatoimena Yhdysvallat keskeytti F-35-hävittäjien myynnin maahan.[3] Ohjuksia myyty myös Kiinaan ja Intiaan.

Muu vienti

Venäjä on siirtänyt teknologiaa Etelä-Koreaan, joka kehittää yksinkertaistettua versiota S-400-ohjuksesta, jota kutsutaan Cheolmae-2:ksi. Toteuttavat yhtiöt ovat Samsung Electronics ja ranskalainen Thales Group. lähde?

Käyttäjämaat

[4][5]

Lähteet

  1. «Триумф» для президента // Пресс-релиз ГСКБ Концерна ПВО «Алмаз-Антей», Газета «Стрела» № 05(76), май 2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Russia To Deploy S-400 Air Defense Systems. Defence Talk.com. 27.7.2007. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 21.6.2019.
  3. Ylönen, Seppo: USA ja Turkki sanasodassa venäläisistä il­ma­tor­jun­taoh­juk­sis­ta – turk­ki­lais­pi­lot­te­ja uhkaa häätö F-35:n ohjaamosta Kaleva.fi. 19.6.2019. Viitattu 21.6.2019.
  4. GDC: India Receives First Batch Of S-400 Triumf Global Defense Corp. 14.11.2021. Viitattu 25.10.2022. (englanniksi)
  5. Lukashenko: A Belarusian training center already has S-400 systems eng.belta.by. 1.12.2021. Viitattu 25.10.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S-400.