Ero sivun ”Mahmud Abbas” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
→Elämäkerta: lähteistystä |
kuvan vaihto; fix |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Valtionjohto |
{{Valtionjohto |
||
| nimi = |
| nimi = Mahmoud Abbas |
||
| kuva = [[ |
| kuva = [[Tiedosto:Mahmoud Abbas September 2014.jpg|250px]] |
||
| arvo = [[Palestiinalaishallinto|Palestiinalaishallinnon]] toinen presidentti |
| arvo = [[Palestiinalaishallinto|Palestiinalaishallinnon]] toinen presidentti |
||
| virassa = |
| virassa = 15. tammikuuta 2005 – |
||
| edeltäjä = [[Jasser Arafat]] |
| edeltäjä = [[Jasser Arafat]] |
||
| seuraaja = - |
| seuraaja = - |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
==Elämäkerta== |
==Elämäkerta== |
||
Abbas syntyi [[1935]] Safedissa (nykyisin [[Zefat]], [[Israel]]), Brittiläisessä Palestiinan mandaatissa. Israelin perustamisen jälkeen |
Abbas syntyi [[1935]] Safedissa (nykyisin [[Zefat]], [[Israel]]), Brittiläisessä Palestiinan mandaatissa. Israelin perustamisen jälkeen 1948 ja [[Jordania]]n ja [[Egypti]]n miehitettyä loput Palestiinasta Abbas joutui pakolaisena [[Syyria]]an, jossa hän valmistui Damaskoksen yliopistosta, ennen muuttamistaan Egyptiin opiskelemaan lakia. Abbas opiskeli myös [[Moskova]]ssa, jossa hän sai tohtorin arvon historiassa. Hänen väitöskirjansa aihe oli [[sionismi]]n historia.<ref name =thomsongale>[https://www.highbeam.com/doc/1G2-2830800014.html Abbas, Mahmud (1935–)], Biographical Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa, Thomson Gale 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 13.12.2015.</ref> |
||
1950-luvulla Abbas liittyi muiden palestiinalaisten politiikkaan [[Qatar]]issa, jossa hän työskenteli hallinnossa. Hän tutustui joukkoon ihmisiä, jotka myöhemmin nousivat [[PLO]]:n avainasemiin, ja oli mukana perustamassa [[Fatah]]ia |
1950-luvulla Abbas liittyi muiden palestiinalaisten politiikkaan [[Qatar]]issa, jossa hän työskenteli hallinnossa. Hän tutustui joukkoon ihmisiä, jotka myöhemmin nousivat [[PLO]]:n avainasemiin, ja oli mukana perustamassa [[Fatah]]ia 1957. 1960-, 1970-, ja 1980-luvuilla Abbas seurasi PLO:n mukana [[Jordania]]an, [[Libanon]]iin ja [[Tunisia]]an. Häntä ei juuri huomioitu, mutta Abbasin sanotaan muodostaneen salaiset suhteet vasemmistolaisten ja pasifististen juutalaisryhmien kanssa 1970- ja 1980-luvuilla ja häntä pidetään yhtenä vuoden 1993 Oslon sopimuksen pääarkkitehdeista.<ref name =thomsongale/> |
||
Abbasia on syytetty myös terrorismista: Muhammad Da’ud Auda, [[Münchenin verilöyly]]n 1972 pääsuunnittelija, sanoo Abbasin rahoittaneen iskun. Väitettä ei ole voitu vahvistaa todeksi. Abbas oli ensimmäinen PLO:n edustaja, joka vieraili [[Saudi-Arabia]]ssa, tammikuussa |
Abbasia on syytetty myös terrorismista: Muhammad Da’ud Auda, [[Münchenin verilöyly]]n 1972 pääsuunnittelija, sanoo Abbasin rahoittaneen iskun. Väitettä ei ole voitu vahvistaa todeksi. Abbas oli ensimmäinen PLO:n edustaja, joka vieraili [[Saudi-Arabia]]ssa, tammikuussa 1993 paikaten välejä PLO:n asetuttua [[Saddam Hussein]]in puolelle [[Persianlahden sota|Persianlahden sodassa]]. |
||
==Pääministerinä== |
==Pääministerinä== |
||
Alkuvuodesta |
Alkuvuodesta 2003 sekä [[Israel]] että [[Yhdysvallat]] kieltäytyivät neuvottelemasta [[Jasser Arafat]]in kanssa, jolloin Abbasin asema PLO:n johdossa muuttui näkyvämmäksi. Yhtenä viimeisistä Fatahin perustajajäsenistä hänellä on uskottavuutta palestiinalaisten asian puolesta, kun osa johtajistosta on estynyt (kuten [[Marwan al-Barghuthi]], joka on vankilassa Israelissa tuomittuna viidestä murhasta). Abbasin maine pragmaatikkona toi hänelle arvovaltaa kansainvälisissä yhteyksissä ja osassa palestiinalaishallintoa, ja Arafat nimitti hänet pääministeriksi maaliskuussa [[2003]]. |
||
Abbasin kausi pääministerinä johti lukuisiin konflikteihin Arafatin kanssa vallanjaosta. Abbas vihjasi useita kertoja eroavansa, jos hän ei saisi lisää valtaa palestiinalaishallinnon suhteen. Syyskuussa [[2003]] hän vaati parlamentilta lausuntoa tästä. |
Abbasin kausi pääministerinä johti lukuisiin konflikteihin Arafatin kanssa vallanjaosta. Abbas vihjasi useita kertoja eroavansa, jos hän ei saisi lisää valtaa palestiinalaishallinnon suhteen. Syyskuussa [[2003]] hän vaati parlamentilta lausuntoa tästä. |
||
| Rivi 30: | Rivi 30: | ||
Abbas ajautui myös ristiriitoihin terroriryhmien, etupäässä [[Islamilainen jihad|Islamilaisen Jihadin]] ja [[Hamas]]in kanssa. Hänen käytännönläheinen suhtautumisensa oli täysin ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa. Aluksi hän oli vannonut olevansa käyttämättä väkivaltaa pyrkien sisällissodan estämiseen ja yritti neuvotteluratkaisua. Hän saikin aikaan palestiinalaisten yksipuolisen tulitauon. Jatkuva kansannousu kuitenkin pakotti Abbasin pyrkimään militanttien ryhmien aseistariisuntaan, johon taas Arafat ei ollut valmis antamaan palestiinalaisten turvallisuusjoukkoja. |
Abbas ajautui myös ristiriitoihin terroriryhmien, etupäässä [[Islamilainen jihad|Islamilaisen Jihadin]] ja [[Hamas]]in kanssa. Hänen käytännönläheinen suhtautumisensa oli täysin ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa. Aluksi hän oli vannonut olevansa käyttämättä väkivaltaa pyrkien sisällissodan estämiseen ja yritti neuvotteluratkaisua. Hän saikin aikaan palestiinalaisten yksipuolisen tulitauon. Jatkuva kansannousu kuitenkin pakotti Abbasin pyrkimään militanttien ryhmien aseistariisuntaan, johon taas Arafat ei ollut valmis antamaan palestiinalaisten turvallisuusjoukkoja. |
||
4. syyskuuta 2003 mielenosoitukset saavuttivat huippunsa, ja Abbas sai tappouhkauksia. Hän kutsui koolle lakiasäätävän neuvoston istunnon ja jätti eronpyyntönsä 6. syyskuuta. Hänen seuraajakseen nimitettiin [[10. syyskuuta]] [[Ahmad Qurai’]].<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Suramo, Ari | Nimeke = Mitä Missä Milloin 2005 | Vuosi = 2004 | Sivu = 13 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Tunniste=ISBN 951-1-19469-0}}</ref> Abbas jatkoi toimessa, kunnes Qurai’ vannoi virkavalansa 7. lokakuuta. |
|||
Tämän jälkeen Abbasia ei nähty ennen tammikuuta |
Tämän jälkeen Abbasia ei nähty ennen tammikuuta 2004, jolloin hän neuvotteli eri ryhmittymien kanssa [[Gaza]]ssa. [[Jasser Arafat]]in kuoleman jälkeen Abbas valittiin [[PLO]]:n puheenjohtajaksi. |
||
==Presidenttinä== |
==Presidenttinä== |
||
| Rivi 52: | Rivi 52: | ||
{{AAKKOSTUS:Abbas, Mahmud}} |
{{AAKKOSTUS:Abbas, Mahmud}} |
||
[[Luokka:Palestiinalaishallinnon presidentit]] |
[[Luokka:Palestiinalaishallinnon presidentit]] |
||
[[Luokka:Palestiinalaishallinnon pääministerit]] |
[[Luokka:Palestiinalaishallinnon pääministerit]] |
||
Versio 15. maaliskuuta 2016 kello 22.34
| Mahmoud Abbas | |
|---|---|
[[Tiedosto: |250px|]] |
|
| Palestiinalaishallinnon toinen presidentti | |
|
15. tammikuuta 2005 –
|
|
| Edeltäjä | Jasser Arafat |
| Seuraaja | - |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1935 Safed Palestiinan brittiläinen mandaatti |
| Puoliso | Amina Abbas |
| Tiedot | |
| Puolue | Fatah |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| president.ps | |
Mahmud Abbas (arab. محمود عباس, s. 26. maaliskuuta 1935), joka myös tunnetaan kunnianimellä Abu Mazin (ابو مازن) on palestiinalaishallinnon presidentti, Fatahin johtava poliitikko ja Palestiinan vapautusjärjestön puhemies 11. marraskuuta 2004 alkaen, Jasser Arafatin kuoleman jälkeen. Hän toimi palestiinalaishallinnon pääministerinä maaliskuusta lokakuuhun 2003, jolloin hän erosi vallanjaon erimielisyyksien vuoksi.
Elämäkerta
Abbas syntyi 1935 Safedissa (nykyisin Zefat, Israel), Brittiläisessä Palestiinan mandaatissa. Israelin perustamisen jälkeen 1948 ja Jordanian ja Egyptin miehitettyä loput Palestiinasta Abbas joutui pakolaisena Syyriaan, jossa hän valmistui Damaskoksen yliopistosta, ennen muuttamistaan Egyptiin opiskelemaan lakia. Abbas opiskeli myös Moskovassa, jossa hän sai tohtorin arvon historiassa. Hänen väitöskirjansa aihe oli sionismin historia.[1]
1950-luvulla Abbas liittyi muiden palestiinalaisten politiikkaan Qatarissa, jossa hän työskenteli hallinnossa. Hän tutustui joukkoon ihmisiä, jotka myöhemmin nousivat PLO:n avainasemiin, ja oli mukana perustamassa Fatahia 1957. 1960-, 1970-, ja 1980-luvuilla Abbas seurasi PLO:n mukana Jordaniaan, Libanoniin ja Tunisiaan. Häntä ei juuri huomioitu, mutta Abbasin sanotaan muodostaneen salaiset suhteet vasemmistolaisten ja pasifististen juutalaisryhmien kanssa 1970- ja 1980-luvuilla ja häntä pidetään yhtenä vuoden 1993 Oslon sopimuksen pääarkkitehdeista.[1]
Abbasia on syytetty myös terrorismista: Muhammad Da’ud Auda, Münchenin verilöylyn 1972 pääsuunnittelija, sanoo Abbasin rahoittaneen iskun. Väitettä ei ole voitu vahvistaa todeksi. Abbas oli ensimmäinen PLO:n edustaja, joka vieraili Saudi-Arabiassa, tammikuussa 1993 paikaten välejä PLO:n asetuttua Saddam Husseinin puolelle Persianlahden sodassa.
Pääministerinä
Alkuvuodesta 2003 sekä Israel että Yhdysvallat kieltäytyivät neuvottelemasta Jasser Arafatin kanssa, jolloin Abbasin asema PLO:n johdossa muuttui näkyvämmäksi. Yhtenä viimeisistä Fatahin perustajajäsenistä hänellä on uskottavuutta palestiinalaisten asian puolesta, kun osa johtajistosta on estynyt (kuten Marwan al-Barghuthi, joka on vankilassa Israelissa tuomittuna viidestä murhasta). Abbasin maine pragmaatikkona toi hänelle arvovaltaa kansainvälisissä yhteyksissä ja osassa palestiinalaishallintoa, ja Arafat nimitti hänet pääministeriksi maaliskuussa 2003.
Abbasin kausi pääministerinä johti lukuisiin konflikteihin Arafatin kanssa vallanjaosta. Abbas vihjasi useita kertoja eroavansa, jos hän ei saisi lisää valtaa palestiinalaishallinnon suhteen. Syyskuussa 2003 hän vaati parlamentilta lausuntoa tästä.
Abbas ajautui myös ristiriitoihin terroriryhmien, etupäässä Islamilaisen Jihadin ja Hamasin kanssa. Hänen käytännönläheinen suhtautumisensa oli täysin ristiriidassa niiden tavoitteiden kanssa. Aluksi hän oli vannonut olevansa käyttämättä väkivaltaa pyrkien sisällissodan estämiseen ja yritti neuvotteluratkaisua. Hän saikin aikaan palestiinalaisten yksipuolisen tulitauon. Jatkuva kansannousu kuitenkin pakotti Abbasin pyrkimään militanttien ryhmien aseistariisuntaan, johon taas Arafat ei ollut valmis antamaan palestiinalaisten turvallisuusjoukkoja.
4. syyskuuta 2003 mielenosoitukset saavuttivat huippunsa, ja Abbas sai tappouhkauksia. Hän kutsui koolle lakiasäätävän neuvoston istunnon ja jätti eronpyyntönsä 6. syyskuuta. Hänen seuraajakseen nimitettiin 10. syyskuuta Ahmad Qurai’.[2] Abbas jatkoi toimessa, kunnes Qurai’ vannoi virkavalansa 7. lokakuuta.
Tämän jälkeen Abbasia ei nähty ennen tammikuuta 2004, jolloin hän neuvotteli eri ryhmittymien kanssa Gazassa. Jasser Arafatin kuoleman jälkeen Abbas valittiin PLO:n puheenjohtajaksi.
Presidenttinä
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Mitä on tapahtunut vuodesta 2010? |
25. marraskuuta 2004 Fatahin vallankumousneuvosto nimitti Abbasin pääehdokkaakseen palestiinalaishallinnon presidentinvaaleihin 9. tammikuuta 2005. Hän oli selvä ennakkosuosikki, ja ovensuukyselyt ennustivat hänelle 66–70 % kannatusta, kun hänen vahvin kilpailijansa, Mustafa al-Barghuthi, jäi noin 20 % kannatukseen. Abbas sai vaaleissa 62 % äänistä.
Mahmud Abbasista tuli järjestyksessä palestiinalaisten toinen presidentti, kun hän vannoi 15. tammikuuta 2005 virkavalansa. Edesmenneen Jasser Arafatin seuraajana hän astui virkaansa palestiinalaisten parlamentin erityisistunnossa. Pääministeri Ariel Sharon ilmoitti 14. tammikuuta, että Israel katkaisee kaikki suhteet vasta valittuun palestiinalaisten presidenttiin, kunnes tämä on pannut palestiinalaisten aseryhmät kuriin, ja äärijärjestöjen itsemurhaiskut loppuvat.
Tammikuussa 2006 islamistinen Hamas voitti vaalit ja vie suurimman puolueen aseman Abbasin Fatahilta. Fatahin pääministeri Ahmad Qurai’ joutui luovuttamaan paikkansa Hamasin Isma’il Haniyyalle, joka johti kansainväliseen tuomioon Israelin, Yhdysvaltain ja Euroopan unionin luokiteltua Hamasin terroristijärjestöksi. Israel on jäädytti palestiinalaishallinnolle menevät tulli- ja verotulot ja Euroopan unioni ja Yhdysvallat palestiinalaishallinnon palkkamenoiksi tarkoitetut avustukset. Jotkin valtiot antoivat kuitenkin apua palestiinalaisille presidentti Abbasin kautta. Tämä vahvisti presidentin asemaa suhteessa pääministeriin ja parlamenttiin, vaikka sitä oli pitänyt vähentää Jasser Arafatin pitkän hallintokauden jälkeen.
Kesäkuussa 2007 Hamas valtasi koko Gazan kaistan Fatahia vastaa käymänsä taisteluiden jälkeen. Tuon jälkeen Abbas erotti pääministeri Haniyyan ja nimitti tilalle taloustieteilijä Salam Fayyadin.
Abbas valittiin tammikuussa 2005 nelivuotiskaudelle, jonka piti päättyä 9. tammikuuta 2009. Palestiinalaishallinnon perustuslain mukaan hänen seuraajakseen tulisi 60 päivän ajaksi ennen vaalien järjestämistä parlamentin puhemies, joka on Hamasia edustava Abdel Aziz Dweik, jonka Israel pidätti ja tuomitsi 36 kuukaudeksi vankeuteen terroristiseen ryhmään kuulumisesta. Abbas sanoi kuitenkin jäävänsä presidentiksi vielä vuoden ajaksi, koska lain mukaan presidentin- ja parlamenttivaalit on järjestettävä samaan aikaan, jälkimmäiset tammikuussa 2010. Hamas ja osa lakiasiantuntijoista kiistivät Abbasin perustelut.[3] PLO:n keskuskomitea päätti edelleen siirtää vaaleja 28. päiväksi kesäkuuta 2010 ja jatkaa Abbasin ja parlamentin toimikautta vielä tähän asti.[4]
Viitteet
- ↑ a b Abbas, Mahmud (1935–), Biographical Encyclopedia of the Modern Middle East and North Africa, Thomson Gale 2008. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 13.12.2015.
- ↑ Suramo, Ari: Mitä Missä Milloin 2005, s. 13. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-19469-0.
- ↑ Hamas: Abbas no longer heads PA, Jerusalem Post
- ↑ http://www.elpais.com/articulo/internacional/Abbas/seguira/presidencia/palestina/elecciones/elpepuint/20091216elpepuint_9/Tes
