Ero sivun ”Iajuddin Ahmed” versioiden välillä

Iajuddin Ahmed (bengaliksi: ইয়াজুদ্দিন আহমেদ) (1. helmikuuta 1931 Bikrampur, Brittiläinen Intia – 10. joulukuuta 2012 Bangkok, Thaimaa) oli bangladeshilainen poliitikko, joka toimi maan presidenttinä 2002–2009.

Ahmed opiskeli Dhakan yliopistossa, suoritti tohtorin tutkinnon Wisconsinin yliopistosta ja palasi sen jälkeen Dhakan yliopistoon maantutkimuslaitoksen apulaisprofessoriksi. Myöhemmin hän nousi saman laitoksen professoriksi. Hän saavutti laitoksen puheenjohtajan sekä biologisen tiedekunnan dekaanin paikan. Ahmed työskenteli myös Cornellin yliopistossa vierailevana professorina vuonna 1984. Ahmedilla ja hänen vaimollaan tohtori Anwara Begumilla oli kolme lasta.

Ahmed oli virkamieshallituksen neuvonantaja vuonna 1991. Hän toimi myös Yleisten laitosten komission puheenjohtajana 1991–1993. Hänet valittiin presidentiksi puolueettomana ehdokkaana, jonka kaikki suurimmat puolueet pystyivät hyväksymään. Pääministeri Khaleda Zian kauden päättyessä hänelle ei saatu sovittua seuraajaa, ja presidentti Iajuddin Ahmed otti viran hoitaakseen lokakuusta 2006 tammikuuhun 2007 asti. Hän ei pystynyt järjestämään uusia vaaleja maan levottomuuksien vuoksi, ja julisti Bangladeshin hätätilaan. Pääministeriksi hän nimitti 12. tammikuuta 2007 Fakhruddin Ahmedin.

Ahmedille tehtiin sydämen ohitusleikkaus toukokuussa 2006. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi sydän- ja munuaisongelmista. Ahmed joutui uuteen sydänleikkaukseen marraskuussa 2011, minkä jälkeen hänen tilansa heikkeni munuaisvaivojen takia nopeasti. Hän kuoli bangkokilaisessa sairaalassa joulukuussa 2012.^[1]