Iringan yliopisto
| Iringan yliopisto | |
|---|---|
| University of Iringa | |
| Perustettu | 1994 (Lutheran College and Seminary) |
| Tyyppi | yksityinen yliopisto |
| Opiskelijoita | 4 000 |
| Sijainti |
Iringa, Iringan alue Tansania |
| Osoite | www.uoi.ac.tz/ |
Iringan yliopisto (University of Iringa, UOI) on Tansanian Iringassa toimiva yliopisto. Se toimi vuoteen 2013 asti osana maanlaajuista luterilaisen kirkon omistamaa Tumani-yliopistoa mutta on nyt Tansanian yliopistokomission akkreditoima itsenäinen oppilaitos, jossa on noin 4 000 opiskelijaa. Yliopiston omistaa edelleen Tansanian evankelisluterilainen kirkko.[1]
Historiaa
Iringan yliopisto perustettiin vuonna 1994 nimellä Iringa Lutheran College and Seminary. Vuosina 1997–2013 se oli osa Tumaini-yliopistoverkostoa nimellä Tumani University, Iringa University College (IUCo).[1]
University of Iringa käsittää kuusi tiedekuntaa:[1]
- taiteet ja sosiaalitieteet (Arts and Social Sciences)
- liiketaloustieteet (Business)
- oikeustieteet
- luonnontieteet ja kasvatustieteet
- teologia, ja
- psykologia.
Tiedekunnat tarjoavat sekä akateemisia perus- että jatkotutkintoja ja lisäksi lyhyempiä diploma- ja certificate-tutkintoja.[1]
Suomen Lähetysseura rahoitti Iringan yliopiston digitaalista oppimiskeskushanketta Suomen valtion kehitysyhteistyövaroin vuoden 2012 lopussa päättyneessä hankkeessa.[2] Lähetysseura on tukenut myös Iringan yliopiston edeltäjiä sekä Tumani-yliopistoa läpi vuosien.[3] Yliopistossa on työskennellyt myös useita suomalaisia opettajia.[4][5]
Lähteet
- ↑ a b c d University of Iringa, viitattu 2.2.2015.
- ↑ Seppälä, Jari: Kohti lukemisen kulttuuria Tansaniassa: Iringan yliopistoon on rakennettu digitaalinen oppimiskeskus, Suomen Lähetysseura 26.3.2013, viitattu 2.2.2015.
- ↑ Tansania-maaesite, Suomen Lähetysseura, viitattu 2.2.2015.
- ↑ Tomi Iringan yliopistolla, Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos 1.6.2010, viitattu 2.2.2015.
- ↑ Iringan matkalla tutustumista hienoihin tansanialaisiin projekteihin, Hakuna Matata -blogi 29.4.2013, viitattu 2.2.2015.