tuomari
Suomi
Substantiivi
tuomari (6)
- henkilö, jolla on oikeus käyttää tuomiovaltaa; tuomioistuimen jäsen
- (urheilu) erotuomari
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪uo̯mɑri/
- tavutus: tuo‧ma‧ri
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuomari | tuomarit |
genetiivi | tuomarin | tuomarien tuomareiden tuomareitten |
partitiivi | tuomaria | tuomareita tuomareja |
akkusatiivi | tuomari; tuomarin |
tuomarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuomarissa | tuomareissa |
elatiivi | tuomarista | tuomareista |
illatiivi | tuomariin | tuomareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuomarilla | tuomareilla |
ablatiivi | tuomarilta | tuomareilta |
allatiivi | tuomarille | tuomareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuomarina | tuomareina |
translatiivi | tuomariksi | tuomareiksi |
abessiivi | tuomaritta | tuomareitta |
instruktiivi | – | tuomarein |
komitatiivi | – | tuomareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuomari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
ruotsin sanasta domare
Käännökset
1. henkilö, jolla on oikeus käyttää tuomiovaltaa
Liittyvät sanat
Johdokset
- substantiivit: tuomaristo, varatuomari
- verbit: tuomaroida
Yhdyssanat
ammattituomari, arvostelutuomari, erotuomari, herastuomari, hyppytuomari, kehätuomari, kihlakunnantuomari, kiinteistötuomari, käräjätuomari, linjatuomari, maalituomari, maallikkotuomari, makutuomari, mattotuomari, mediatuomari, palkintotuomari, pelituomari, pesätuomari, pistetuomari, päätuomari, ratatuomari, rauhantuomari, sotatuomari, tapaintuomari, tuomarihäviö, tuomarikunta, tuomarinjäävi, tuomarinohjeet, tuomarintoimi, tuomarinvala, tuomarinvirka, tuomaripallo, tuomaripeli, tuomaripiste, tuomaritappio, tuomaritorni, tuomarivirhe, tuomariääni, varatuomari, virkatuomari, ylituomari