Eero Saarinen on ensimmäinen suomalaissyntyinen taiteilija PBS:n American Masters -sarjassa, johon on tehty henkilökuvia amerikkalaisista taiteilijoista kolmen vuosikymmenen ajan.
Teema tiistaina 24.10. klo 21 ja keskiviikkona 25.10. klo 13.55. Areenassa 6 kk.
Teksti: Harri Römpötti
”Sata dokumenttia tehnyt ja Emmyn voittanut Peter Rosen kysyi minulta, haluaisinko kuvata dokumentin Eero Saarisesta. Vihasin isääni, joten kieltäydyin”, Eric Saarinen sanoo.
Saarinen liioittelee hieman. Rosenin filmografiassa on vain viitisenkymmentä ohjausta. Mutta kuuluisaa arkkitehti-isäänsä Eric Saarinen (s. 1942) ei tosiaan arvostanut. Eero Saarinen ja kuvanveistäjä Lilian Swann Saarinen erosivat, kun Eric oli 12-vuotias.
Vihasin isää. Synnyin maalla ja hänen takiaan jouduin muuttamaan lähiöön.
Eero Saarinen meni naimisiin Aline Bernsteinin kanssa. Eric muutti äitinsä kanssa maalta kaupunkiin. Yhteys isään ei kuitenkaan katkennut kokonaan. Eric tapasi isäänsä ainakin kerran vuodessa ja työskenteli kolme kesää hänen arkkitehtitoimistossaan.
”Silti vihasin isää. Synnyin maalla ja hänen takiaan jouduin muuttamaan lähiöön. Menetin kaikki kaverini ja tytöt, joista oli juuri alkanut kiinnostua.”
”Halusin kuitenkin kokeilla, olisiko minulla kykyjä arkkitehtuuriin. Sain hoitaa pieniä hankkeita, suunnittelun hissejä ja vessoja. Ei niistä tullut parasta työtäni. Isä toivoi, että olisin työskennellyt hänen kanssaan. Mutta kaikki olivat siellä hyvin intohimoisia – paitsi minä.”
Eric Saarisesta ei tullut kolmannen polven arkkitehtiä. ”Isähän suorastaan kasvatettiin arkkitehdiksi. Mutta en usko, että olisin kiinnostunut alasta yhtään enempää, vaikka vanhempani olisivat pysyneet yhdessä ja olisin kasvanut isäni lähellä.”
Ericin isoisä oli Eliel Saarinen (1873–1950), joka tunnetaan muun muassa Helsingin rautatieaseman suunnittelijana. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1923.
Eero Saarinen (1910–1961) työskenteli isänsä kanssa tämän kuolemaan saakka. Hänen kuuluisimpia omia töitään ovat muun muassa Gateway Arch Missourin St. Louisissa ja Dullesin kansainvälisen lentoasema.
”Työ oli isälle tärkeintä, tärkeämpää kuin perhe. Siksi hän oli opportunisti. Hän tajusi, että äitini oli masentunut. Se oli isälle yksi syy erota. Aline tuki häntä ja oli hyvä pr-henkilö. Alussa Aline myös vakuutti isän, että hänen täytyi pitää yhteyttä meihin lapsiin”, Eric Saarinen sanoo.
Eric Saarinen päätyi elokuva-alalle. ”Nuorena kiertelin Eurooppaa. Pariisin Louvressa istuin viisi minuuttia katsomassa Mona Lisaa. Mietin siinä, että elokuva saa ihmiset pysymään pimeässä huoneessa 90 minuuttia. Palasin kotiin ja menin elokuvakouluun.”
Saarinen kuvasi dokumentteja muun muassa meritutkija Jacques Cousteaulle. Exploratorium (1974) sai parhaan lyhytelokuvan Oscar-ehdokkuuden. Hollywoodissa hän kuvasi Wes Cravenin kauhuelokuvan Yön silmät (1977).
70-milliselle filmille kuvattu Symbiosis (1982) vei Saarisen kuvaamaan 24 maahan 13 kuukauden aikana, vaikka se kestää vain vähän yli vartin. 13 vuodessa sen näki Walt Disney World -huvipuistossa 28 miljoonaa ihmistä.
”Käytimme samaa kameraa kuin Arabian Lawrencessa. Symbiosis olisi nostanut minut kuvaajien A-listalle, mutta en halunnut. Ohjaajat haluavat aina kontrolloida kaikkea, myös kuvaajia. Olen liian itsenäinen. Siksi aloin ohjata mainoksia.”
Varsinaisen uransa Saarinen onkin tehnyt mainoselokuvissa. Hän on saanut monia palkintoja. Esimerkiksi Jeep Grand Cherokee -automainos voitti vuonna 1974 pääpalkinnon Cannesin mainoselokuvafestivaalilla.
”Perustin kaverini kanssa mainoselokuvayhtiön. Se kesti 28 vuotta, mutta vuonna 2008 talous romahti. Ennen mainokset tehtiin hyvin, mutta nykyään kaikki haluavat halvimman. Olen alkanut vihata mainoksia.”
Neljä vuotta sen jälkeen, kun Eric Saarinen kieltäytyi kuvaamasta dokumenttia isästään, valmistui Eero Saarinen: arkkitehti . Saarinen kuvasi sen sittenkin.
Ohjaaja Peter Rosenilta meni vuosi taivutella Saarinen mukaan. Lopulta Saarinen suostui, kun Rosen lupasi, että he tekisivät dokumenttia tasaveroisina. Saarinen korostaa, ettei ole arkkitehti.
En voinut olla antamatta anteeksi nerolle.
”Tiedän vain kaksi arkkitehtiä, isäni ja isoisäni. Toisaalta en halunnut kenenkään muun kuvaavan dokumenttia, koska halusin, että rakennukset näytetään oikein. Aloin opiskella isän arkkitehtuuria elokuvaa varten. Minulla oli metrin pino kirjoja hänestä.”
”Luin isän rakkauskirjeitä Alinelle ja ymmärsin, että rakastuminen oli hänelle niin voimakas yllyke, ettei hän voinut jättää sitä huomiotta. Aloin ymmärtää häntä paremmin. Tavallaan tein elokuvassa töitä isälleni.
Saarinen sanoo, että sovelsi mainoselokuvien tyyliä rakennusten kuvaamiseen. ”Ne rakennukset on tehty kestämään, joten halusin, että myös kuvat niistä kestävät. Kuvaaminen oli helppoa, koska rakennukset ovat kauniita ja valmiiksi hienosti valaistu.”
Materiaalia kuvattiin myös arkistoon eikä vain dokumenttia varten. Rosen ja Saarinen saivat ensimmäisinä luvan kuvata General Motorsin rakennuksen sisätiloja. Se on yksi Eero Saarisen maineikkaimpia töitä.
”Mitä enemmän näin isän töitä, sitä enemmän aloin ymmärtää, mitä hän yritti ja kuinka kehittyi. Jokainen työ on erilainen. Ne ovat kuin taikatemppuja, ihan kuin painovoimaa ei olisi olemassakaan! Töiden kautta aloin ymmärtää myös hänen huumorintajuaan.”
Saarinen kuulostaa yhä innostuneemmalta. Hän myöntää olevansa itsekin työnarkomaani ja sanoo tunnistaneensa isänsä töissä, kuinka elämän jokainen hetki upposi niihin.
”Tajusin, että isä oli nero enkä voinut olla antamatta anteeksi nerolle”, Saarinen sanoo.
Dokumentti Eero Saarisesta tuotettiin PBS-yhtiön American Masters -sarjaan, joka on esitellyt amerikkalaisia taiteilijoita vuodesta 1986 alkaen.
Nyt Eric Saarinen tekee omillaan dokumenttia Eliel Saarisesta. Seitsemänminuuttinen esittelypätkä on jo valmis. Kuvat ovat upeita. Eliel Saarisesta sanoo siinä sanansa myös Frank Gehry, yksi arvostetuimmista elävistä arkkitehdeistä.
Saarinen antoi haastattelun samalla matkalla, jolla kävi kuvaamassa sitä varten Helsingin rautatieasemaa, Kansallismuseota ja Hvitträskiä, jonka Eliel Saarinen suunnitteli kollegojensa Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin kanssa ateljeekseen ja kodikseen.
”Isän työ oli pohjimmiltaan ilmentymää Elielin opeista. Molemmat halusivat luoda aina uutta. Dokumenttia varten aion muun muassa luoda Elielin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn suunnitteleman Suomen paviljongin uudelleen tietokonemallina.”
- Eero Saarinen: arkkitehti (Eero Saarinen: The Architect Who Saw the Future), USA 2016. Tuotanto PBS / Peter Rosen Productions / Yle
Dokumentti esitetään Teemalla ti 24.10. klo 21.00 ja ke 25.10. klo 13.55. Areenassa se on katsottavana kuuden kuukauden ajan.
