Uusnatsijärjestö Suomen Vastarintaliike on tarkka julkisuuskuvastaan eivätkä jäsenet puhu liikkeen asioista ulkopuolisille. Nyt vaikenemisen laki murtuu. Esa Holappa oli perustamassa Suomen Vastarintaliikettä ja hänestä tuli järjestön julkinen keulakuva. Holappa oli vuosia vastarintaliikkeen ytimessä. Nyt hän kertoo Svenska Ylen Spotlightille siitä, miten järjestö toimii ja on kehittynyt perustamisestaan 2008. Näin toimiessaan hänestä tulee koko pohjoismaisen natsijärjestön verivihollinen.

Suomen Vastarintaliike (SVL) on maamme militantein natsijärjestö. Sen toiminnassa on useita viranomaisia huolestuttavia piirteitä. Liike on hyvin järjestäytynyt ja pyrkii pitkäjänteisesti kehittämään toimintaansa. Väkivalta on keskeinen osa vastarintaliikkeen ideologiaa.

SVL on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (NMR) Suomen osasto. Kattojärjestöä johdetaan Ruotsista ja sen pyrkimyksenä on yhdistää Pohjoismaat kansallissosialistiseksi tasavallaksi, johon mieluusti kuuluisi myös Baltian maat. NMR toimii myös Norjassa ja Tanskassa, mutta siellä kansalliset järjestöt ovat pienempiä kuin Suomessa ja Ruotsissa.

Suomessa jäsenmäärä on muutamassa vuodessa lähes tuplaantunut ja on nyt 60–70 aktivistia, jäsentä ja tukijäsentä. Jäsenet matkustelevat ahkerasti sekä kotimaassa että Pohjoismaissa ja osallistuvat toistensa tapahtumiin.

Suomen Vastarintaliike on tiukan hierarkkinen järjestö ja sillä on selkeät käsikirjat, jotka kattavat kaiken aktivismista ryhmärakenteeseen. Ryhmänjohtajien toiminnasta on säännöt, samoin siitä miten petosta ja pettureita tulee käsitellä ja siitä mitä rangaistuksia annetaan mistäkin rikkeestä. Ryhmänjohtajien tulee ohjeiden mukaan salata sähköpostiviestintänsä.

Järjestö antaa myös selkeät ohjeet siitä, kuinka usein ryhmien tulee kokoontua, mitä tehtäviä ryhmän on hoidettava ja minkä verran tukijäsenten, jäsenten ja aktivistien tulee maksaa jäsenmaksua kuukausittain.

On itsestään selvää että ryhmänjohtaja on jäsenten toveri, ei kaveri.― Suomen Vastarintaliikkeen ryhmänjohtaja-manuaali

Suomen Vastarintaliike työskentelee määrätietoisesti rakentaakseen alakulttuurin, joka sosiaalisen toiminnan kautta houkuttelisi uusia jäseniä. Käytännössä tämä tarkoittaa esitelmäiltoja, kamppailu-urheiluharjoituksia, metsävaelluksia jne.

Suuri osa toiminnasta tapahtuu järjestön Koti-nimisessä kerhotilassa. Kerhotila oli aiemmin Turussa, mutta sijaitsee nyt Keravalla. SVL:llä on myös oma nettikauppa ja omat nettiradiolähetykset.

Pakolaiskriisin vuoksi rasistisilla ja muukalaisvihamielisillä järjestöillä on Suomessa enemmän liikkumatilaa kuin aikoihin ja niitä kohtaan tunnetaan mielenkiintoa. Hyödyntääkseen tilannetta ja houkutellakseen uusia jäseniä on SVL pyrkinyt pehmentämään kovaa natsi-imagoaan hieman.

Siksi järjestön jäsenet kutsuvat itseään usein kansallismielisiksi ja isänmaallisiksi. Osaa järjestön toiminnasta pyöritetään Suomalaisapu-nimikkeen alla.

SVL:n ensimmäinen johtaja ja keulakuva Esa Henrik Holappa sanoo, että käsitteiden ja termien uudelleenmäärittely on tietoinen strategia koko äärioikeiston keskuudessa.

- Mikäli viholliset käyttävät jotain sanaa positiivisessa mielessä, esimerkiksi suvaitsevaisuus ja suvaitsevaiset, niin äärioikeisto pyrkii antamaan sanalle aivan uuden merkityksen, sanoo Holappa. Suvaitsevaisten kohdalla tämä prosessi on edennyt seuraavasti:
Äärioikeistolaiset väittävät, että suvaitsevaiset haluavat päästää maahan aggressiivisia ja vaarallisia maahantunkeutujia, jotka vievät valkoisten suomalaisten elintilaa.

Siksi suvaitsevaisten katsotaan tukevan valkoisiin suomalaisiin kohdistuvaa kansanmurhaa. Tämän vuoksi he ovat yhtä pahoja kuin natsit omine kansanmurhineen. Tämän logiikan mukaan äärioikeisto väittää, että ”suvakit” ovat niitä todellisia natseja. Pikkuhiljaa ääriliikkeiden terminologia siivilöityy valtavirtaan ja alkaa värittää julkista keskustelua. Tämä taas edistää ääriainesten agendaa.

Muutamalla kymmenellä jäsenellään SVL ei varsinaisesti uhkaa yhteiskuntarauhaa tai demokratiaa. Sen sijaan järjestö ja sen jäsenet ovat hyvin konkreettinen uhka poliittisille vastustajille, maahanmuuttajille tai sivullisille, jotka sattuvat olemaan väärään aikaan väärässä paikassa tai joiden mielipiteet katsotaan vääriksi. Järjestön jäsenten tekemistä väkivaltarikoksista suurin osa on katuväkivaltaa.

Järjestö kuitenkin työskentelee määrätietoisesti yhdistääkseen Suomen äärioikeistolaiset, nationalistiset ja rasistiset ryhmittymät. Yksi esimerkki tästä on itsenäisyyspäivänä pidettävä kansallismielinen soihtukulkue 612. Holapan mukaan SVL oli aloitteellinen soihtukulkueen järjestämisessä ja ensimmäisessä kulkueessa SVL:n aktivistit toimivat järjestysmiehinä.

SVL-aktivistit myös loivat ja ylläpitivät tapahtuman nettisivua. Lähes kaikki jäsenet ja tukijäsenet osallistuivat kulkueeseen, mutta matalalla profiililla. Pitkän tähtäimen suunnitelmana oli, että SVL:stä tulisi koko suomalaisen äärioikeiston näkymätön kattojärjestö. Holappa sanoo, ettei liike halunnut karkottaa mahdollisia osallistujia sillä, että Suomen Vastarintaliike toimisi avoimesti järjestäjänä. Siksi virallinen versio oli, että soihtukulkue on epäpoliittinen tapahtuma.


- Silloin näin ensimmäistä kertaa, että vastarintaliike teki yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa. Ennen sitä SVL oli hyvin sulkeutunut järjestö. Holappa sanoo, että osa muiden järjestöjen pitämästä etäisyydestä on johtunut hänestä. Hänet tunnettiin Suomen Vastarintaliikkeen johtajana, mutta Suomen muut äärioikeistolaiset järjestöt eivät hänelle lämmenneet.

Olen kuullut huhuja siitä, että olisin Suojelupoliisin soluttautuja.― Esa Holappa

- Luulen että tämä johtuu siitä, että niin harva tunsi minua ennestään. Minut nähtiin henkilönä, joka ilmestyi tyhjästä ja siksi minua epäiltiin. Olen kuullut huhuja siitä, että olisin Suojelupoliisin soluttautuja tai työskentelisin poliittisten vastustajien laskuun!
Vaikka Suomen Vastarintaliike on avautunut ja on nykyään yhteistyöhaluisempi kuin ennen, pyrkimykset yhdistää äärioikeisto eivät toistaiseksi ole onnistuneet. Muut kansallismieliset järjestöt vieroksuvat edelleen SVL:n natsiaatetta. Tästä huolimatta yhteyksiä on henkilötasolla SVL:n jäsenten ja muun äärioikeiston välillä, etenkin Turussa.

Epäsuora vaikutus

Vastarintaliikkeen epäsuora vaikutus on ollut suurempi. 2014 SVL tarttui uutiseen monikulttuurisesta lähiöjengistä, joka pahoinpiteli muita nuoria Helsingissä. Liike käynnisti katupartioinnin Helsingin yössä. Partiointiinkin löytyy esikuva Ruotsista. Kun tukholmalaislähiö Husbyssa mellakoitiin, äärioikeisto järjesti yhteistyössä tukholmalaisten jalkapallohuligaanien kanssa katupartiointia useissa lähiöissä. Partioiden vanavedessä tapahtui useita pahoinpitelyitä.

SVL:n ensimmäiset partiot joutuivat poliisien tiukkaan valvontaan ja antifasistien hyökkäysten kohteiksi, mutta järjestö on siitä huolimatta jatkanut partointia eri puolilla maata. Pakolaiskriisin alkaessa viime vuonna, SVL:n jäsen Mika Ranta Kemistä päätti käynnistää oman katupartiojärjestön. Ranta on avoimesti kansallissosialisti ja hänet on tuomittu väkivaltarikoksista.

Hän antoi järjestölleen nimen Soldiers of Odin, mutta se on rakenteeltaan hyvin samankaltainen kuin SVL. Ranta myös pyysi SVL:ltä luvan saada käynnistää oman järjestönsä.

Viime aikoina Suomen Vastarintaliike ja Soldiers of Odin ovat avoimesti viitanneet toisiinsa. Vastarintaliike kirjoittaa nettisivuillaan että Soldiers of Odin on isänmaallinen järjestö ja SoO näyttää omassa PR-videossaan toistuvasti SVL:n tunnusta, Tyr-riimua. Kytkös on ilmeinen.

VASTARINTALIIKKEEN TALOUS

Pohjoismainen Vastarintaliike rahoittaa toimintaansa jäsenmaksuilla, lahjoituksilla ja nettikauppojensa tuloilla. Holapan mukaan kansalliset järjestöt hoitavat itsenäisesti talouksiaan eikä rahaa liiku maiden välillä. Suomessa tukijäsenet maksavat 5 €/kk, jäsenet 10 €/kk, aktivistit 20 €/kk tai sitoutuvat maksamaan vapaaehtoisen osuuden tuloistaan. Valajäsenet maksavat tietyn prosentin tuloistaan. SVL:n nettikaupan tuotto oli 2012 noin 8.000 €.

- Se on pienelle natsijärjestölle aika paljon rahaa. Rahat käytetään uusien tarrojen ja esitteiden painattamiseen, kirjojen hankkimiseen ja tapahtumapaikkojen vuokriin, sanoo Esa Holappa.

Ruotsin Vastarintaliikkeen entinen johtaja Klas Lund nosti palkkaa järjestöltä. 2008 hänen kuukausipalkkansa oli 7 000 kruunua. Holappa kertoo Lundin myös säännöllisesti käyttäneen järjestön kassassa olleita rahoja kuin omiaan. Holappa ei johtajavuosinaan koskaan saanut palkkaa SVL:ltä.

- Lund oli sitä mieltä, että vastarintaliikkeen on maksettava johtajalleen. Ilman palkkaa johtajat eivät pysty keskittymään tehtäviinsä. Hänen mielestään minun olisi pitänyt ehdottaa vastaavaa järjestelyä Suomessa. Mutta minähän tiesin mikä asemani oli SVL:ssä ja ymmärsin, ettei sitä koskaan hyväksyttäisi. Niinpä en koskaan ottanut asiaa puheeksi enkä ole koskaan saanut järjestöltä palkkaa.

Johtaja vailla valtaa

Esa Henrik Holappa oli Suomen Vastarintaliikkeen ensimmäinen virallinen johtaja vuosina 2008–2012. Hän oli liikkeen julkisivu ja yksi harvoista jäsenistä, joka jo alusta asti toimi omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Holappa kuitenkin kertoo, ettei hänellä koskaan ollut varsinaista valtaa järjestössä ja väittää, ettei edes varsinaisesti ole SVL:n perustaja.

Otetaanpa alusta.

- Otin yhteyttä Ruotsin Vastarintaliikkeeseen joulukuussa 2007. Seuraavana kesänä SMR kutsui minut ja Mikon*, jonka tunsin kansallissosialismi.com-foorumilta, liikkeen järjestämälle Kansan Marssille (Folkets Marsch), kertoo Holappa. Viime hetkellä Holappa päätti olla lähtemättä. Mikko osallistui yksinäisenä suomalaisena mielenosoitukseen. Hän tappeli vastamielenosoittajien kanssa ja joutui poliisin pidättämäksi.

Kiitokseksi toiminnastaan Mikko sai kotiin vietäväksi SMR:n taisteludiplomin. Hän oli vakuuttanut ruotsalaisnatsit siitä, että suomalaiset olivat tosissaan.

Yhteydenpito jatkui ja Holappa sai kutsun SMR:n juhannusjuhliin silloisen johtajan, Klas Lundin kotona Skarassa, Länsi-Götanmaalla. Holappa sanoo, että tapaaminen oli viileä ja etäinen tilaisuus, mutta hän sai tavata johtajan ja jutella muiden SMR-aktivistien kanssa. Lupaa oman vastarintaliikkeen perustamiseen Holappa ei saanut.

Kotosuomessa maa oli alkanut poltella Holapan jalkojen alla. Häntä epäiltiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja poliisi oli aloittanut esitutkinnan asiasta. Holapasta näytti yhä todennäköisemmältä, että hänet tuomittaisiin. Kun hänen yhdysvaltalaiset natsituttunsa saivat kuulla asiasta, he kehottivat Holappaa tulemaan Yhdysvaltoihin. Elokuussa 2008 hän otti heidän neuvoistaan vaarin.

Holappa USA:ssa kun SVL perustettiin

Holapan ollessa ulkomailla yhteydenpito ruotsalaisiin jäi Mikon kontolle. Jonkin ajan kuluttua SMR ilmoitti saaneensa jäsenyyshakemuksen Suomesta ja pyysivät Mikkoa olemaan yhteydessä hakijaan. Näin Mikko tutustui Mikaan*, joka kannatti samaa natsiaatetta. SMR vieraili Mikon ja Mikan luona syksyllä 2008 ja he matkustivat Ruotsiin osallistuakseen SMR:n katuaktivismiin. Muutaman kuukauden päästä tuli odotettu päätös.
Mikko ja Mika ottivat yhteyttä Holappaan ja kertoivat että Pär Öberg (silloinen SMR:n kakkosmies) oli antanut luvan perustaa Suomen Vastarintaliikkeen. Kolmikko kävi keskustelua siitä, kenestä tulisi järjestön johtaja. Holappa oletti sen olevan joko Mikko tai Mika. Mikan mielestä he voisivat kaikki olla johtajia, mutta Mikko sanoi, että liikkeellä ei voi olla enempää kuin yksi johtaja. Hän ehdotti Holappaa. Mika ei tästä pitänyt ja pian hän jättäytyi pois järjestöstä, jota oli ollut perustamassa. Mika on myöhemmin tehnyt paluun ja on ajoittain ollut mukana SVL:n kuvioissa.

Alkuvuosina SVL:n jäsenet pitivät matalaa profiilia. Toiminta koostui pääosin rasististen tarrojen liimailemisesta ja lentolehtisten jakamisesta. Koko kansan tietoisuuteen järjestö nousi Jyväskylän kirjastopuukotuksen jälkeen tammikuussa 2013. Järjestö on pysytellyt julkisuudessa sen jälkeen. Sen jäsenet ovat poseeranneet valokuvassa kansanedustajan kanssa ja osallistuneet katumellakointiin. Holappa sanoo, että lisää väkivaltaa on odotettavissa.

- Alkuun SVL mielellään suunnitteli mielenosoituksensa ja katuaktivisminsa niin, että ne eivät herättäneet huomiota. Jäsenet harjoittelivat kamppailua kyetäkseen puolustautumaan mahdollisia vastamielenosoittajia vastaan. Samalla kuitenkin pyrittiin välttämään konflikteja. Tämä on muuttunut Jyväskylän puukotuksen jälkeen. Järjestö oppi, että väkivallan käyttäminen ei ole kovin vaikeaa.

Alkuun SVL suunnitteli katuaktivisminsa niin, että se ei herättänyt huomiota.― Esa Holappa

Alusta asti SVL on sanonut, etteivät jäsenet saa käyttää väkivaltaa muuten kuin itsepuolustuksena. Viime aikoina julkisuuteen nousseet tapaukset eivät kuitenkaan vaikuta itsepuolustukselta. Jos aktivistit ovat kohdanneet vastustusta tai heitä on provosoitu, he ovat turvautuneet väkivaltaan vaientaakseen vastapuolen.

- Alkuun yritimme olla välittämättä heistä. Jos joku alkoi huutamaan, meidän ei ainakaan pitänyt vastata samalla mitalla. Nyt vastarintaliike näyttää valinneen kovemman linjan. Se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän Suomen Vastarintaliike näkyy kaduilla, sen useammin tulemme näkemään yhä suurempia yhteenottoja. Vastapuolena voivat olla poliittiset vastustajat tai ihan tavalliset ihmiset, jotka joutuvat kahakkaan väliin. Vastarintaliike haluaa näyttää mihin kykenee.

SVL:n jäsenten tulee harjoitella viikottain pitääkseen itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa, mielellään kamppailulajeja tai muuta lähitaistelua. Liike järjestää jäsenistölleen näitä harjoituksia ja SVL on myös pitänyt kamppailuharjoitteluleirejä.

- Tätä on jatkunut joitain vuosia, joten jäsenistössä alkaa varmasti olla aika taitaviakin kamppailijoita. Tavoitteena on, että jokainen aktivisti kykenisi puolustamaan itseään ja tovereitaan – ja siten myös liikkeen kunniaa – mikäli joutuvat katuaktivismin aikana hyökkäyksen kohteeksi, sanoo Holappa. Jos aktivistit kohtaavat poliittisia vastustajia ja näyttää siltä, että tilanne saattaa eskaloitua, vastarintaliikkeen jäsenten tulee hyökätä ensin. Toisinaan ei tarvita kummoistakaan provokaatiota, jotta natsit turvautuvat väkivaltaan. Joskus vastarintaliikkeen jäsenet ovat vastaanottavana osapuolena.

Kova ydin, joka on valmis siirtymään puheesta toimintaan, koostuu 5–6 henkilöstä.

Monet vastarintaliikkeen jäsenistä puhuvat mielellään eri ihmisten pahoinpitelemisestä tai väkivallan käytöstä SVL:n tapahtumista. Liikkeen kova ydin, joka on valmis siirtymään puheesta toimintaan, koostuu 5–6 henkilöstä. Nämä ovat yksittäisiä jäseniä eri puolilla maata ja he pitävät keskenään yhteyttä. Nämä henkilöt näkyvät usein kuvissa ja videoissa SVL:n katutapahtumissa sattuneista yhteenotoista. Ainakin pari heistä on myös aktiivisia jalkapallohuligaanipiireissä. Tämä kova ydin saa tarvittaessa mukaansa muita lähipiiristään.
Holappa mainitsee Jyväskylän kirjastopuukotuksen, joka tapahtui tammikuussa 2013.

- Iskun suunnittelivat ne kolme henkilöä, jotka siihen osallistuivat. Näyttää siltä, että myös SVL:n johto oli tietoinen suunnitelmista.

Liikkeen sisäiseltä nettifoorumilta vuotanut materiaali näyttää, että ainakin Ali Kaurila (silloinen Turun aktivistiryhmän johtaja) tiesi asiasta ja oli keskustellut suunnitelmista etukäteen yhden iskuun osallistuneen aktivistin kanssa. Jos Kaurila tiesi suunnitelmista, on hyvin todennäköistä, että myös liikkeen muut johtajat olivat tietoisia niistä.

Jyväskylän välikohtaus käynnisti kriittisen sisäisen keskustelun Vastarintaliikkeessä. Ainakin yksi jäsen erosi järjestöstä väkivaltaisuuksien vuoksi. Koska puukottaja pysytteli karkusalla kaksi vuotta, keskustelu pikkuhiljaa laantui ja loppui.

- SVL pyrkii antamaan vaikutelman, että aktivistit olisivat toimineet omin päin ja vapaa-ajallaan eikä liike näin ollen olisi vastuussa tapahtuneesta. Siksi myös sisäinen foorumikeskustelu vaiennettiin. Ali Kaurila kielsi jäseniä kirjoittamasta välikohtauksesta ja pyysi heitä ainoastaan jakamaan linkkejä asiaa käsitelleisiin uutisjuttuihin. Jos joku erehtyi kirjoittamaan puukotuksesta, kirjoitus poistettiin, kertoo Holappa.

Puukotuksen jälkipelit käytiin kesällä 2015. Nelisenkymmentä suomalaista ja ruotsalaista aktivistia osoittivat mieltään Jyväskylässä ja kävivät mielenosoituksen yhteydessä keskitetysti ja kurinalaisesti kolmen henkilön kimppuun. Yksi pahoinpitelyn uhreista oli sama henkilö, jota puukotettiin kirjastossa kaksi vuotta aikaisemmin. Hyökkäystä johti yksi suomalaisista aktivisteista, joka käskytti muita. 2–3 SVL-aktivistia pahoinpitelivät uhria ja muut pyrkivät estämään poliisin väliintuloa. Yksi natseista kuvasi tapahtumia. Viranomaisten mukaan ruotsalaiset pysyttelivät taka-alalla, koska tappelua mitä ilmeisimmin pidettiin suomalaisten asiana.

Matalampi muttei rauhanomaisempi profiili

Suomen Vastarintaliike on pitänyt matalaa profiilia Jyväskylän mellakasta saakka, mutta se ei tarkoita, että järjestö olisi muuttunut rauhanomaisemmaksi. Holappa uskoo, että tulee tapahtumaan lisää väkivaltaisia välikohtauksia.

- Jos he saavat mahdollisuuden, he tarttuvat siihen. Järjestö käyttää tappeluita ja konflikteja omassa propagandassaan. Mitä näkyvämpiä tempauksia, sen enemmän huomiota liike saa ”vihollismedialta”. Kun esimerkiksi SVL:n katupartio joutui antifasistien hyökkäyksen kohteeksi syksyllä 2014, iltapäivälehdet kirjoittivat asiasta. Sillä viikolla SVL sai 40 uutta jäsenhakemusta, sanoo Holappa.

Suomalaisvälikohtauksista huolimatta Ruotsin Vastarintaliike vaikuttaa suomalaistovereitaan vaarallisemmalta. SMR:llä on pidempi ja väkivaltaisempi rikoshistoria ja se myös turvautuu suomalaisia hanakammin väkivaltaan eri tilanteissa. Holappa vahvistaa, että vaikutelma pitää paikkansa.

- SMR:llä on maine, josta se pitää kiinni. Jäsenet näkevät itsensä vahvoina natseina ja heidän täytyy todistaa vahvuutensa sekä tovereilleen että tukijoilleen. Tästä syystä SMR-aktivistit usein hyökkäävät välittömästi, jos heidän katuaktivismiensa aikana paikalle ilmestyy antifasisteja. He haluavat näyttää kaapin paikan. Hyökkäämättä jättäminen olisi heikkouden merkki, sanoo Holappa.

Pullot ja tangot aseina

SMR kantaa usein katuaktivismeissaan mukanaan lipputankoja ja tyhjiä pulloja. Pulloja voidaan heittää ja lipputankoja voidaan käyttää astaloina.

- Ensimmäistä kertaa, kun osallistuin katuaktivismiin Ruotsissa, ihmettelin miksi jäsenet toivat paikalle kasseittain tyhjiä pulloja. Koska en puhu kovin hyvin ruotsia, en jakanut lentolehtisiä, vaan olin pullopoikana. Siinä tajusin, että pullojen oli tarkoitus toimia aseina mahdollisia vihollisia vastaan. Ja lipputangot myös. Niillä saa pahaa jälkeä aikaan, jos lyö kasvoihin tai kaulaan, sanoo Holappa.

Ruotsalaisten väkivaltaisuudessa on myös kyse nuoremman sukupolven pyrkimyksistä luoda itselleen asema järjestössä ja osoittaa että heihin voi luottaa.

- SMR:n vanhemmilla natseilla on jo vaarallinen maine. Se rakentuu pääosin 90-luvulla tehtyjen rikosten varaan ja silloin järjestön nimenä oli Valkoinen Arjalainen Vastarinta (Vitt Ariskt Motstånd, VAM). VAM syyllistyi mm. väkivaltarikoksiin, pankkiryöstöihin ja asevarkauksiin. Ruotsin Vastarintaliikkeen perustaja Klas Lund oli myös yksi VAM:in keskeisistä jäsenistä. Nyt vastarintaliikkeen nuorempi sukupolvi yrittää osoittaa olevansa yhtä kova kuin vanhemmat aktivistit, sanoo Holappa.

Eri säännöt eri henkilöille

Järjestön säännöt eivät ole samat kaikille jäsenille.

- Säännöt kieltävät perusteettomat väkivallanteot. Sellaiseen syyllistynyt jäsen voidaan erottaa. Jos tekijä on pidetty henkilö ja hyvä aktivisti, käytännössä lähes mitä vain voidaan katsoa läpi sormien. Jopa murhaa. Siitä on syntynyt eräänlainen anarkia, jossa jäsenet tekevät mitä lystäävät, ilman että siitä seuraa rangaistusta.

- Pohjoismainen Vastarintaliike pyrkii luomaan kuvaa itsestään vahvana, hyvin järjestäytyneenä ja kurinalaisena militanttina järjestönä. Se kuva ei kuitenkaan ole ihan totuudenmukainen, sanoo Holappa.

- Natsiurani aikana opin, että pieni valkoinen valhe ei koskaan ole pahitteeksi. Jos ei kerro koko totuutta, on helpompi väittää, että kansallissosialismi on vahvojen ihmisten ideologia. Mitä ikinä johtajat tai aktivistit tekevätkään, teot esitetään aina suurina menestyksinä. Vastarintaliikkeen omassa viestinnässä aktivistit ovat aina voittamattomia ja vastarintaliike on kovapintainen järjestö, jonka kimppuun ei parane käydä.

Vastarintaliikkeen omassa viestinnässä aktivistit ovat aina voittamattomia.

Yksi esimerkki tämänkaltaisesta totuuden muuntelemisesta on natsien ja antifasistien välinen yhteenotto Tampereella lokakuussa 2012. Mukana olleet SVL-aktivistit kertoivat sekä pohjoismaisille tovereilleen että julkisuuteen, että kyseessä olisi ollut heille paras lauantai ikinä. SVL:n versiossa aktivistit voittivat tappelun ja antifasistit joutuivat pakenemaan. Todellisuus oli toisenlainen. Natseja pahoinpideltiin ja ainakin silloinen johtaja Juuso Tahvanainen joutui käymään sairaalassa tappelun jälkeen. Holappa kertoo Tahvanaisen yrittäneen väheksyä vammojaan, kun tappelusta jälkeenpäin keskusteltiin.

Suomi tärkeä Vastarintaliikkeelle

Tampereen tappelu aiheutti keskustelua liikkeen sisällä. Ruotsalaisjohtajille selvisi vähitellen asioiden todellinen laita ja liikkeen nettifoorumilta vuotaneet tiedot osoittavat, että tämä sai ruotsalaiset kohottelemaan kulmiaan. Asia oli suomalaisille kiusallinen, mutta ruotsalaiset antoivat asian jäädä sikseen. Suomi on niin tärkeä Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle, ettei järjestön sisällä ole sijaa maiden välisille konflikteille.

- Klas Lund on sanonut minulle, ettei Pohjoismainen Vastarintaliike pärjäisi ilman SVL:ttä. Siksi johto usein katsoo Suomen Vastarintaliikkeessä tapahtuneita asioita läpi sormien. "Paras lauantai ikinä" on vain yksi esimerkki tästä, sanoo Holappa.

Tervehenkisyys pelkkä myytti

Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen natsit esittävät mielellään tervehenkisen ja suoraselkäisen elämäntavan edustajia. Myöskään tämä ei ole aivan totta.

- Olen kuullut kerrottavan huumeidenkäytöstä, pääosin amfetamiinin, ja rikollisesta toiminnasta Tukholman seudulla. Tämä vastaa myös omia käsityksiäni. Olen myös kysynyt Lundilta järjestön suhtautumisesta huumeisiin yleisesti ja amfetamiiniin erityisesti. Hän vastasi, ettei hyväksy amfetamiinia bilehuumeena, mutta että se voi ajaa asiaansa taistelupiristeenä, sanoo Holappa.

Aiemmin on myös huhuttu etenkin ruotsalaisaktivistien steroidinkäytöstä lihasmassan kasvattamiseksi. Holappa sanoo, ettei hänellä ole asiasta todisteita, mutta kertoo nähneensä aktivisteja, jotka huomattavan lyhyessä ajassa ovat kasvaneet merkittävästi isommiksi ja vahvemmiksi.

Vaikka Suomen osasto on Pohjoismaiselle Vastarintaliikkeelle tärkeä, Suomen ja Ruotsin välillä on ideologinen juopa, joka ajoittain on aiheuttanut kitkaa. Siinä missä SMR edustaa hitleriläistä, vanhanaikaista oikeistonatsismia, Suomen järjestö on jakautuneempi. Osa SVL:n jäsenistöstä edustaa uusfasismia, niin sanottua Kolmatta tietä ja heillä on yhteyksiä italialaiseen fasistiseen talonvaltaajajärjestöön Casa Poundiin. Ruotsalaisten traditionalistien silmissä tämä on strasserismia tai vasemmistonatsismia, jota pidetään liikkeen sisäisenä vihollisena. Suomessa Oulun osasto on tiukan kansallissosialistinen, kun taas fasistinen siipi on voimakkain Etelä-Suomessa, etenkin Turussa ja Helsingissä. Turkulaisaktivistit ovat Ali Kaurilan johdolla alusta saakka yrittäneet häivyttää liikkeen kovaa natsismia.

Osa Suomen Vastarintaliikkeen jäsenistöstä edustaa uusfasismia.

- He suunnittelivat oman järjestön perustamista, mutta päättivät sen sijaan liittyä vastarintaliikkeeseen. Tämän seurauksena he ajoivat omaa linjaansa järjestön sisällä. Ruotsin Vastarintaliikkeestä kaikki vasemmistonatseina pidetyt henkilöt on karsittu pois, mutta SVL:ssä tämä suuntaus on niin voimakas, että se on pitkin hampain hyväksytty. Itse vastustin alkuun voimakkaasti liikkeen fasistisia piirteitä, mutta en pystynyt tekemään niille juuri mitään, kertoo Holappa.

Hän sanoo että monet keskeiset aktivistit, jotka vastasivat mm. propagandasta, nettisivuista, videoista, uhkasivat lähteä liikkeestä, jos SVL valitsisi tiukemman ja vanhoillisemman kansallissosialistisen linjan. Se olisi merkinnyt järjestön loppua.

SVL:n kontrolloitu oppositio

Ideologisesti jakautunut tilanne on vuosien varrella johtanut siihen, että SVL:n sisälle on syntynyt kontrolloitu oppositio, kuten järjestö itse asian ilmaisee. Ali Kaurila on perustanut Musta Sydän
-verkoston, jolla on oma nettisivusto. Julkisesti SVL pitää hajurakoa Mustaan Sydämeen, mutta tosiasiassa samat henkilöt pyörittävät molempia.

Mustan Sydämen luomista perusteltiin sillä, että Suomeen oli syntymässä autonomisten nationalistien ryhmittymiä ja liike tarvitsi välineitä näiden ryhmittymien sitomiseksi itseensä.

- En ole ihan varma oliko todellisuudessa mitään tällaisia ryhmittymiä vai perustettiinko Musta Sydän vain Kaurilan porukan omaksi äänitorveksi, sanoo Holappa.

Suomen Vastarintaliikkeessä on yhtä monta aatetta kuin siinä on jäseniä.― Esa Holappa

2011 SVL järjesti Helsingissä seminaarin, johon se oli kutsunut sekä italialaisia uusfasisteja Casa Poundista, saksalaisia autonomeja nationalisteja Freie Nationelle Strukturen-ryhmittymästä ja vanhoillisia oikeistonatseja Ruotsin Vastarintaliikkeestä. Liikkeen sisällä tämä seminaari oli vain ilmoitusasia, mutta ideologisesti se oli kummallinen aatteiden sekoitus. Ruotsalaiset eivät olisi koskaan antaneet jäsentensä järjestää mitään vastaavaa, sillä italialaiset ja saksalaiset vieraat edustivat liikkeen sisäistä vihollista. Mutta Suomen osastoa pidettiin liian tärkeänä eivätkä ruotsalaiset taaskaan halunneet aiheuttaa konfliktia maiden välillä.

Niin kauan kuin SVL on aktiivinen ja edes julkisesti julistaa kansallissosialismia, liikkeen sisäinen aatteellinen hajanaisuus ei haittaa.

- Suomen Vastarintaliikkeessä on yhtä monta aatetta kuin siinä on jäseniä. Ainoa mikä pitää liikkeen kasassa on aktivismi, koska mitään yhteistä aatetta ei ole olemassa. Julkisesti liike kertoo tavoitteekseen kansallissosialistisen pohjoismaisen valtion perustamisen. Todellisuudessa harva jäsen aidosti uskoo siihen. He luottavat ja uskovat järjestöön, joka tarjoaa heille eri toimintamuotoja ja mahdollisuuksia vierailla samanmielisten ihmisten luona ulkomailla. SVL on hyvää vauhtia kehittymässä Casa Poundin kaltaiseksi järjestöksi, sanoo Holappa. Hän uskoo, että mitä vahvemmaksi SVL kasvaa suhteessa ruotsalaisiin, sen suurempia aatteellisia vapauksia se tulee ottamaan.

Nyt ja tulevaisuudessa

Samaan tahtiin kuin vastarintaliike on voimistunut Suomessa, myös sen aatteelliset viholliset, antifasistit, ovat järjestäytyneet. Moneen vuoteen Suomessa ei ollut järjestäytynyttä militanttia antifasistista liikettä. Nyt on. Järjestö kutsuu itseään Varisverkostoksi.

Toistaiseksi järjestöjen välistä kamppailua on pääosin käyty netin palstoilla, mutta on ollut myös tappeluita osapuolten välillä, mm. SVL:n katupartioiden aikana. Viranomaiset ja tutkijat varoittavat siitä, että järjestöt hiljalleen tulevat radikalisoimaan toisiaan. Jokainen tappelu johtaa jonkinlaiseen vastareaktioon.

Natsien ja antifasistien välinen väkivalta tulee jatkumaan.

Myös Holappa uskoo, että natsien ja antifasistien väliset väkivaltaisuudet tulevat jatkumaan. Molemmat osapuolet harjoittavat tiedustelutoimintaa ja kartoittavat toisiaan. Molemmat näkevät väkivallan käyttönsä itsepuolustuksena. Molemmat hakeutuvat yhteenottoihin.
- He haluavat näyttää sekä tukijoilleen että vastustajilleen, ettei heitä pidä ärsyttää, sanoo Holappa.

Kotikäyntejä vastustajien luona

Toisinaan liikkeen aktivistit ovat selvittäneet vastustajina pidettyjen henkilöiden yhteystietoja ja hyökänneet heidän kimppuunsa. Tätä sanotaan kotikäynnin tekemiseksi. Holappa sanoo, että näistä tapauksista ei puhuta ääneen liikkeen sisällä, mutta hän kertoo välikäsien kautta kuulleensa kotikäynnistä erään tamperelaisen anarkistin luona. Kyseinen henkilö pahoinpideltiin kotiovelleen.

-Tietääkseni se oli suunniteltu isku, mutta sitä en tiedä, miksi juuri tämä henkilö valikoitui kohteeksi. Kyseessä on voinut olla henkilökohtainen konflikti tai sitten tämä henkilö oli profiloitunut tunnettuna anarkistina, sanoo Holappa.

Myös antifasistit ovat tehneet kotikäynnin erään SVL-aktivistin luona.

-He rikkoivat erään pääkaupunkiseudulla asuvan aktivistin asunnon ikkunat ja maalasivat ”täällä asuu natsi” seiniin. He myös jakoivat lentolehtisiä joissa oli aktivistin henkilötiedot, otsikkona ”Tarkkaile naapuruston natsia”. Meidän oli tarkoitus kirjoittaa nettisivulle hyökkäyksestä, mutta tarkemmin harkittuamme jätimme sen tekemättä. Kirjoitus olisi tuonut vain kielteistä huomiota ja pahimmassa tapauksessa se olisi johtanut uusiin hyökkäyksiin.

Yhteiskunnan kehitys määrää SVL:n tulevaisuuden

Esa Holappa sanoo, että vastarintaliikkeen tulevaisuudennäkymät ovat pitkälti riippuvaisia yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä.

-Jos talous edelleen heikkenee, työttömyys kasvaa ja nuorten syrjäytyminen lisääntyy, SVL:n asemat vahvistuvat. Ruotsissa tulevaisuus on kiinni siitä, miten käy liikkeen puolueprojektin. Mikäli puolueen perustaminen epäonnistuu, Ruotsin Vastarintaliike saattaa hajota. Suomen Vastarintaliikkeen tulevaisuus ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, miten ruotsalaisten käy, sanoo Holappa.

Sosiaalinen toiminta tuo uusia jäseniä

Holapan mielestä SVL:llä on kaikki edellytykset värvätä uusia jäseniä ja kasvaa, jos se jatkaa sosiaalisen toiminnan linjalla. Suomen Vastarintaliike on nykyisellään pieni mutta tiivis järjestö. Sen tavoitteena ei ensisijaisesti ole uusien jäsenten hankkiminen, vaan se pyrkii kehittämään toimintaansa. Järjestö tarjoaa jo esim. kriisiapua Kreikan Kultaisen Aamunkoiton mallin mukaisesti. Sitä kautta mahdollinen kasvu on saavutettavissa.

-Jos köyhyys ja työttömyys lisääntyvät Suomessa, yleinen tyytymättömyys tulee työntämään ihmisiä vastarintaliikkeen syliin, lopettaa Esa Holappa.

*) Koska emme ole tavoittaneet Mikkoa tai Mikaa haastattelua varten, eikä kumpikaan heistä ole esiintynyt julkisesti SVL-jäsenenä, emme julkaise heidän sukunimiään.

Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä norjalaisen Hate Speech Internationalin kanssa.

Lue lisää:
Natsijohtaja, jonka usko loppui
Näin toimivat natsien verkostot
Miehet jotka johtavat natsiliikettä
Valkoisen vallan soturit