Alfonso Cuarónin kasvoilla on sellainen lämpö, että kestitty on. Sodankylän elokuvajuhlat ovat yli puolenvälin, ja edellisiltana meksikolaisohjaaja on nauttinut illasta Porttikosken perinteisissä lavatansseissa.
– Se oli kaunista, koska kaikki vapaaehtoiset olivat siellä. He olivat tulleet kaukaa tänne työskentelemään, ja saimme viettää illan yhdessä, Cuarón kertoo hotelliravintolan nojatuolissa.
Cuarón on tämän vuoden festarivieraista palkituin. Hänen ohjaamat elokuvat ovat keränneet melkein 30 Oscar-ehdokkuutta, ja lipputulot lasketaan miljardeissa.
Ylelle hän harmittelee hidasta tahtiaan. Cuarón on ohjannut kaksi–kolme elokuvaa per vuosikymmen. Edellisestä on kuusi vuotta.
– Kunpa olisin tuotteliaampi ja kurinalaisempi. Mutta en ole, ja sen kanssa täytyy oppia elämään.
Harry Potter -efekti
Alkuun on pakko puhua hetki eräästä velhokokelaasta.
Aiemmin Sodankylässä festarikävijä on kertonut tulleensa pohjoiseen kahdeksanvuotiaan poikansa kanssa. Matkalla lapsi on selannut festivaalikatalogia ja huudahtanut: Alfonso Cuarón on täällä!
Ennen haastattelun alkua viereisessä ravintolapöydässä istuvat paikalliset kertovat, kuinka heidän tyttärensä rakastaa Cuarónia.
Cuarón ei ylläty, kun sanon hänen nimensä olevan lapsillekin tuttu.
– Kyse on Harry Potterista, ei minun elokuvistani. Se on Harry Potter -efekti.
Cuarón ohjasi Harry Potter ja Azkabanin vangin (2004), jota pidetään elokuvasarjan parhaana. Hän päivitti väripaletin tummanharmaaksi ja puhalsi Tylypahkaan eloa eri tavalla kuin kaksi edellistä ohjannut Chris Columbus. Azkabanin vanki tuntui aikuiselta elokuvalta.
Cuarón oli aluksi skeptinen kun hänelle tarjottiin projektia. Kollega Guillermo del Toro kutsui ystäväänsä ylimieliseksi kusipääksi, jos tämä ei tarttuisi tilaisuuteen.
Nyt ohjaajalla on Azkabanin vangista vain hyvää sanottavaa. Sitä tehtiin ”hyvän tahdon kotelossa”.
– Studiot olivat vain sitä elokuvaa varten. Sadat elokuvassa esiintyvät lapset kävivät siellä koulua samalla kun kuvasimme. Meillä oli eläintarha, mekaanisesti liikkuvia eläimiä. Kaikki olivat iloisia siitä, että he olivat siellä.
Videolla Cuarón kertoo, miksei hän halunnut jatkaa Harry Potterin maailmassa, vaikka studio pyysi:
Gravity syntyi rahapulasta
Cuarón, 62, kävi koulut synnyinkaupungissaan Mexico Cityssä. Elokuvakoulussa hän tutustui tulevaan luottokuvaajaansa Emmanuel Lubezkiin.
Kun konkariohjaaja Sydney Pollack näki Cuarónin pitkän esikoiselokuvan Sólo con tu pareja (1991), hän tarjosi tälle ohjattavaksi jakson Fallen Angels -antologiasarjasta. Meksikolainen pääsi työskentelemään Alan Rickmanin ja Laura Dernin kaltaisten tähtien kanssa.
Siitä eteenpäin Cuarón on työskennellyt vuoroin Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Hänestä, Guillermo del Torosta ja Alejandro Gonzales Iñárritusta puhutaan ”kolmena amigona”, uuden meksikolaisen elokuvan supertähtikolmikkona.
Cuarónin ura on kolmikosta hajanaisin. Tämän hän tunnistaa itsekin. Ohjaaja on vierastanut omaleimaisen auteurin leimaa ja sanonut olevansa ensisijaisesti cinefiili.
Cuarónin elokuvat tuntuvat usein reaktioilta edeltäjiinsä. Epäonnistuneen Charles Dickens -filmatisoinnin Great Expectations (1998) jälkeen hän teki kotimaassaan kiimaisen tie-elokuvan Ja äitiäs kans (2001), jonka käsikirjoituksesta tuli Oscar-ehdokkuus.
Ison budjetin avaruusseikkailua Gravity (2013) seurasi omaelämäkerrallinen espanjan- ja misteekinkielinen Roma. Ensimmäisestä hänet palkittiin ohjauksen ja leikkauksen Oscareilla, jälkimmäisestä ohjauksen ja kuvauksen.
Viihteellinen 3D-spektaakkeli ja naturalistinen mustavalkodraama eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.
– Haluan tutkailla uusia alueita. Ja kai minä pelkään tylsistymistä. Olen myös hyvin utelias, ohjaaja kuittaa.
Projektit tulevat hänen elämäänsä eri syistä. Yhdet ilmestyvät, toisten eteen täytyy tehdä töitä.
Kolmannet pelastavat. Gravity syntyi rahapulasta. Cuarón halusi kirjoittaa poikansa Jonasin kanssa jotain, millä maksaa laskut. Konsepti oli Kuolemaantuomittu on karannut (1956), mutta avaruudessa.
Tuotanto venyi, koska tekijöiden piti kehittää uutta teknologiaa toteuttaakseen visionsa yksin selviytyvästä astronautista, mutta resepti toimi: melkein 700 miljoonaa euroa tuottaneesta Gravitysta tuli Sandra Bullockin ja George Clooneyn urien isoin hitti.
Elokuva on kriisissä, mutta TV ei
Sodankylässä kaikenikäiset jonottavat lippuja jo aamuvarhain, ja tunnelma näytöksissä voi äityä hurmokselliseksi. Yorgos Lanthimosin Kinds of Kindnessissa soinut Eurythmicsin Sweet Dreams lietsoi lauantaina 900-päisen yleisön spontaaniin yhteislauluun.
Festivaali on kuitenkin poikkeus, sillä maailmalla teatterikäynnit ovat laskussa. Cuarónista on selvää, että ala on kriisissä.
– Mutta se ei välttämättä tarkoita mitään traagista. Elokuva on ollut kriisissä ennenkin, ja nuo kriisit ovat johtaneet taiteenlajin kehittymiseen.
Mykkäelokuvasta siirryttiin ääneen, mustavalkoisesta väreihin ja niin edelleen.
Kyse ei ole taistelusta TV:n ja elokuvien välillä, Cuarón huomauttaa, vaan siitä, että uusi sukupolvi näkee asiat eri tavalla.
Alfonso Cuarón uskoo, että Tiktok-sukupolvi tekee omanlaistaan elokuvaa:
Ei ihme, että Cuarón puolustaa televisiota: siitä hänkin saa nyt leipänsä.
Roma on hänen viimeisin elokuvansa, ja viime vuodet hän on kehittänyt tv-sarjoja yksinoikeudella Apple TV:lle. Pitkään kuvattu Disclaimer saa ensi-iltansa myöhemmin tänä vuonna. Pääosassa nhdään Cate Blanchett.
Cuarón on projektista vaitonainen, mutta myöntää sen olleen raskas. Toista sarjaa tuskin tulee heti perään.
Ohjaaja kiistää siirtyneensä televisioon isomman yleisön perässä. Suosio on aina arvoitus. Cuarón muistuttaa, että Ihmisen pojat (2006) oli aikanaan floppi, mutta vuosien myötä se on nostettu arvoonsa.
– Jotkut elokuvat saavat jättiyleisön sekä palkintoja ja unohtuvat kolmessa vuodessa. Toiset eivät saa mitään, mutta myöhemmin niitä pidetään klassikoina. Aika on ainut luotettava tuomari.