Rauhallisesti ja kannustavasti jutellen, positiivisiin asioihin keskittyen. Epäonnistumisista voi kertoa rehellisesti ja sanoa, että tässä voisi vielä parantaa. Missään nimessä ei saa olla vihainen tai rangaista.
Näin helsinkiläisen Munkkiniemen ala-asteen 5A-luokan oppilaat neuvovat vanhempia puhumaan lastensa kanssa koulutodistuksista.
Kevätlukukausi päättyy pian ja monia lapsia jännittää todistuksen saaminen. Esimerkiksi nelosluokkalaiset saavat ensimmäiset numerolliset todistuksensa.
Suomen Unicefin viestinnän ja pedagogiikan asiantuntija Maija Puskan mukaan arvosanoihin liittyy paljon erilaisia paineita.
– Varmasti on sellaista ihan sisäistä jännitystä monella lapsella. Sitten jännittää miten omat, itselle läheiset aikuiset suhtautuvat omiin numeroihin ja lisäksi on vertailua lasten kesken.
Puska antaa vanhemmille neljä konkreettista vinkkiä, mitä todistuksista keskustellessa tulisi ottaa huomioon.
1. Älä kysy heti, millainen todistus tuli
Kannattaa miettiä, miten aloittaa keskustelun todistuksesta. Sen sijaan, että kysyy heti ensimmäisenä, millainen todistus tuli, voi aloittaa onnittelemalla lasta siitä, että lapsi on selviytynyt kouluvuodesta, joka on iso ponnistus ihan jokaiselle koululaiselle, ja kysyä, miltä lapsesta nyt tuntuu.
Lapselta voi myös kysellä tunnelmia kevätjuhlapäivästä, joka on kaikkien koululaisten juhlapäivä, oli kouluvuosi mennyt miten tahansa. Lapsen kanssa voi yhdessä iloita siitä, että kesäloma on alkanut, ja sen jälkeen voi tutkia todistuksen arvosanoja.
2. Etsi jotain positiivista sanottavaa
Lapset kaipaavat rehellistä ja positiivista keskustelua todistuksen arvosanoista. Vanhemman on hyvä muistaa etsiä jotain positiivista sanottavaa lapsen todistuksesta, mutta kaiken palautteen ei tarvitse olla pelkkää kehua ja ylistystä.
Keskustelu vaatii aikuiselta sensitiivisyyttä ja tilanteen lukemista. Lapsen persoona pitää ottaa huomioon; toiselle pienikin kritiikki voi aiheuttaa ahdistusta, kun toiselle se voi olla juuri oikea tapa antaa palautetta.
3. Kysele lapsen omia ajatuksia
Aikuisten on hyvä kysellä lapselta itseltään todistuksesta: mihin numeroon lapsi itse on tyytyväinen ja missä hän haluaisi ensi vuonna parantaa. On tärkeää, että myös lapsen mielipiteet tulevat kuulluksi ja hän saa itse kertoa ja perustella arvosanojaan.
Olisi hyvä myös numeroiden sijaan keskustella oppimisesta ja sen tärkeydestä ylipäätään. Lapselta voi kysyä, millaisia taitoja hän haluaisi oppia ja muistuttaa siitä, että erilaisia taitoja voi ja on hyvä kehittää myös kouluympäristön ulkopuolella.
4. Muista, että kouluarvosanat eivät kerro kaikkea
Tärkeintä olisi, että aikuinen itse muistaisi, ja myös muistuttaisi lastaan siitä, että kouluarvosanat eivät mittaa sitä, kuinka arvokas ja tärkeä lapsi ihmisenä on. Kouluarvosanat mittaavat vain niitä asioita, joita yhden kouluvuoden aikana on opiskeltu.
On hyvä kiinnittää huomiota lapsen onnistumisiin, olivat ne mitä tahansa. Lapsen vahvuudet eivät välttämättä pääse aina esiin juuri kouluympäristössä, vaan vaikkapa harrastuksissa tai kotona perheen kesken.
Opettajat voivat ladata Suomen Unicefin kehittämän kympin todistuksen oppilailleen, ja jakaa sen yhdessä lukuvuositodistuksen kanssa. Todistuksessa jokainen lapsi saa pelkkiä kymppejä. Arvosanat korostavat esimerkiksi lapsen ihmisarvoa ja persoonaa sekä muita lapsen oikeuksien sopimuksen teemoja. Kympin todistuksen tarkoitus on muistuttaa, että jokainen lapsi on arvokas juuri sellaisena kuin on, kouluarvosanoista riippumatta. Unicefin kympin todistuksen saa vuosittain noin 100 000 lasta.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantai-iltaan klo 23.00 saakka.