Viininpunainen avotesla kaahaa kulman takaa sairaalan käytävällä. Pienellä kuljettajalla on tukka pörrössä. Hoitaja kiiruhtaa leikkiauton perässä.
Tesla ajaa lastensairaalan osaoston potilashuoneen ohi.
Petri Kivinevan ja Vilma Koivumäen perhe on ollut Helsingin Uudessa lastensairaalassa tammikuusta asti.
Lapsen sairauksien vuoksi perhe muutti ensin Kurikan Jalasjärveltä Tampereelle. Kun uuden kotikaupungin sairaala ei pystynyt enää auttamaan pientä potilasta, oli lähdettävä pääkaupunkiin.
Perheen 2,5-vuotias Akseli-poika on vakavasti sairas. Hänen vanhempansa hoitavat poikaa vuorotellen, äiti yöllä ja isä päivällä, vuorokauden ympäri. Vanhemmat huolehtivat lapsensa kaikista tarpeista. Varsinaiset hoitotoimenpiteet tekee sairaalan henkilökunta.
Poika esiintyy tässä jutussa etunimellä hänen yksityisyytensä suojelemiseksi.
Vanhempien jatkuva läsnäolo pikkupotilaan luona on välttämätöntä. Koska monilla ei ole pääkaupungissa apujoukkoja, Helsinki Mission vapaaehtoiset perhekaverit tuovat vanhemmille edes pienen hengähdystauon sairaala-arkeen.
Vanhemmille yksikin tunti on arvokas
Perhe on tähän mennessä hyödyntänyt perhekaveria sairaala-arjessaan noin tunnin viikossa, isä Petri Kivineva kertoo.
– Tunti, joskus kaksikin, mutta käytännössä ainakin joka viikko se yksi tunti, isä toteaa.
Arvokkaan tunnin aikana Akselin vanhemmat pääsevät yhdessä ulos potilashuoneesta osaston kahvihuoneeseen tapaamaan muiden sairaiden lasten vanhempia.
– Perhekaveri on meidän ainoa vakiotauottaja, äiti Vilma Koivuneva sanoo.
Lapsen nauru palkitsee
Mohamad Faraj on ollut vapaaehtoisena perhekaverina lastensairaalassa vuodesta 2019 lähtien.
Faraj on yksi noin sadasta Helsinki Mission lastensairaalan koulutetusta vapaaehtoisesta.
Hän on arkisin töissä lounasravintolan kokkina, mutta käy lastensairaalan vapaaehtoisvuoroissa pari kertaa kuussa.
Vapaaehtoistyö kiinnosti miestä jo nuorena. Nyt sille on löytynyt hyvin aikaa, kun omat lapset ovat jo aikuisia.
Faraj muistuttaa, että kaikki hänen lastensairaalassa kohtaamansa lapset ovat vakavasti sairaita. Tapaamiset ovat aina mieleenpainuvia.
– Se palkitsee, kun näen, että lapsi nauraa ja hymyilee, Faraj kiteyttää.
Vierailijat otetaan potilashuoneeseen ilolla vastaan. Faraj tutustuu rauhassa Akseliin.
Pieni poika istuu rattaissa ja selaa rauhassa puhelimen lastenohjelmaa, kun Faraj lähtee kärryttelemään häntä pitkin sairaalan käytäviä.
Perhekaverista apua jatkossakin
Akselin äiti kertoo, että ainakin puoli vuotta aktiivisia hoitoja on tällä tietoa edessä.
Perhe on erittäin tyytyväinen pojan saamaan hoitoon sairaalassa.
Se, mikä voisi helpottaa vanhempien taakkaa ja vapauttaa heitä välillä ulkomaailmaan, olisi kotikunnan Tampereen myöntämä omaishoidontuki.
– Silloin voisimme saada vapaapäiviä ja pystyisimme palkkaamaan oikean hoitajan sairaalan hoitajaringistä, Akselin äiti sanoo.
Aiemmin asia ei ole ollut ongelma. Nykyisten resurssileikkausten aikana uusi kotikunta on katsonut, ettei omaishoidontukea ole pakko maksaa, kun lapsi on sairaalahoidossa.
Osasto on niin kiireinen, että sairaalan varsinaisesta hoitohenkilökunnasta ei liikene hoitajia tauottamaan vanhempia.
Perhe lupaa hyödyntää vapaaehtoisia perhekavereita jatkossa aiempaa enemmän, edes sen pari tuntia viikossa.
Yksityisyys luo yksinäisyyttä
Vapaaehtoiset toimivat leikkiseurana lapsille ja juttuseurana vanhemmille tai koko perheelle.
Helsinki Mission perhepalvelupäällikkö Kari Koponen kertoo, että perhekavereista on kasvava tarve esimerkiksi vuodeosastoilla.
Perhekaveri saattaa olla pitkään aikaan hoitohenkilökunnan lisäksi lapsen ja hänen perheensä ainoa kasvokkainen ihmiskontakti.
Vaikka lastensairaalan puitteet ovat eri puolilta maata sairaalaan saapuville perheille parhaat mahdolliset, yksityisyyden kääntöpuoli on yksinäisyys.
– Siellä omassa huoneessa voidaan olla hyvinkin yksin, Koponen muistuttaa.
Uuden lastensairaalan asiakaspalvelupäällikkö Tuula Kortekangas kertoo, että perheen ei ole aina kauhean helppoa lähteä lasten rinnalta.
Sairaalassa päivät ovat kuitenkin pitkiä sekä lapsille että vanhemmille.
– On paljon sellaista aikaa, jolloin ei myöskään tapahdu mitään, Kortekangas muistuttaa.
Viiden sairaalassaolokuukauden jälkeen vapaaehtoisten tuoma tuki on sairaan lapsen vanhemmalle oman jaksamisen kannalta selvä.
– Perhekaverit ovat meille ihan elintärkeitä. Tiedän, että se tulee tiettyinä päivinä, Vilma Koivumäki painottaa.
