Tiedostopääte
Tiedostopääte on tietokoneessa tiedoston nimeen liittyvä mutta siitä pisteellä erotettu, useimmiten kolmikirjaiminen tunnusosa, jonka avulla erityyppiset tiedostot erottuvat toisistaan. Esimerkiksi .txt tiedostonimen lopussa osoittaa, että kyseessä on tekstitiedosto, kun taas tiedostopäätteet .png, .gif ja .jpg viittaavat erityyppisiin kuvatiedostoihin. Usein myös eri ohjelmien omiin tiedostomuotoihin liittyy tunnusmerkillinen tiedostopääte.
Jotkin käyttöjärjestelmät vaativat tiedostopäätteen, jotta ne osaisivat suorittaa tiedoston tai avata sen oikealla ohjelmalla. Toisissa järjestelmissä tiedostopäätteet eivät ole teknisesti välttämättömiä, mutta ne voivat auttaa käyttäjää tunnistamaan tiedostotyypin. Tiedostopäätteiden käyttö on laajentunut myös verkottumisen myötä, kun tiedostoja on pitänyt voida siirtää järjestelmästä toiseen sujuvasti.
Sisällysluettelo
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Microsoftin käyttöjärjestelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedostopäätteet yleistyivät erityisesti Microsoftin MS-DOSin ja Windowsin myötä, sillä niissä tiedostopäätteet olivat joissain tapauksissa välttämättömiä. Esimerkiksi tiedostopäätteet .com, .exe, .bat ja .cmd tarkoittavat ohjelmatiedostoa.
Microsoftin DOS-käyttöjärjestelmä mahdollisti korkeintaan kahdeksan merkin pituisen tiedostonimen, jota sai seurata kolmen merkin pituinen tiedostopääte. Tämä rajoitus oli jäänne DOSin esikuvasta, CP/M-käyttöjärjestelmästä. Lisäksi DOS ei hyväksynyt pienaakkosia. DOSissa tiedostonimi ja pääte erottimena oli joissain tilanteissa piste, vaikka se ei tallentunut levylle eikä näkynyt hakemistolistauksessa. DOSin komentotulkki command.com käytti kuitenkin pistettä tiedostomaskin määrittämiseen, kuten komennossa dir /p *.bat.
Vähitellen tiedostopäätteet standardoituivat ohjelmien tunnistamiksi. Esimerkiksi Microsoftin Word-tekstinkäsittelyohjelma tunnisti vain .doc-päätteiset tiedostot ja jätti käyttäjälle vain kahdeksan merkkiä tilaa tiedostonimelle. Toisaalta eräät DOS-ajan suositut ohjelmat, kuten WordPerfect, eivät käyttäneet mitään vakioitua tiedostopäätettä.
Microsoft otti käyttöön pitkät tiedostonimet Windows 95:n FAT-tiedostojärjestelmän VFAT-laajennuksen myötä. Windows 95 myös sementoi vanhan tiedostopäätteisiin perustuvan käytännön käyttöjärjestelmän osaksi. Windows Explorer tunnistaa tiedostojen tyypit ja yhdistää ne käsittelevään ohjelmaan tiedostopäätteiden avulla. Ainakin Windows XP:stä lähtien Windows kuitenkin oletusarvoisesti piilottaa tiedostopäätteet käyttäjältä, mikä saattaa johtaa tietoturvaongelmiin (tiedosto.jpg.exe näkyy tiedosto.jpg:nä).
Unix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unix-käyttöjärjestelmä tunnisti suoritettavat ohjelmat suoritusoikeusbitin perusteella, joten tiedostopäätteet eivät yleensä olleet tarpeen. Esimerkiksi make-ohjelma tunnistaa käännettävät tiedostot tiedostopäätteiden mukaan (esim. tiedosto.c käännetään tiedosto.o-tiedostoksi), mutta muuten tiedostopäätteisiin nojaaminen oli hajanaista ja esimerkiksi maken säännöt ovat tiedostossa nimeltään "Makefile". Myös asetustiedostot on saatetaan nimetä rc-päätteellä (ilman pistettä).
Macintosh[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Applen Macintosh-tietokoneissa ei käytetty tiedostopäätteitä, vaan käyttöjärjestelmä tallensi tiedoston yhteyteen tiedon sen luoneesta ohjelmasta osatakseen myöhemmin käynnistää tiedoston samalla ohjelmalla. Käyttöjärjestelmän uudemmat versiot, mukaan luettuna nykyinen versio OS X, tunnistavat tiedostot tarvittaessa myös tiedostopäätteen mukaan.
Standardisoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Internet-ajan myötä tiedostopäätteet laajenivat kolmesta merkistä, kun Macintosh- ja Unix-käyttäjät alkoivat käyttää .html-päätettä HTML-tiedostojen tunnuksena. Windows-käyttäjät käyttivät yleensä kolmikirjaimista .htm-päätettä, koska järjestelmä ei pitempiä sallinut. Sun Microsystemsin Java-ohjelmointikieli muodostui ongelmaksi, koska se vaati käytettäväksi .java-päätettä ohjelmakoodille ja tuotti .class-päätteisiä käännettyjä tiedostoja. Muun muassa tästä syystä Microsoft-käyttäjät kritisoivatkin Javaa voimakkaasti. Ongelma helpottui vähitellen Windows 95:n myötä, kun ohjelmat korvautuivat uusilla versioilla, jotka kykenivät käsittelemään pitkiä tiedostonimiä.
